Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Puun hinnan nousun tueksi on itse asiassa havaittavissa jo kaksi trendiä: energian tuotannossa siirrytään kohti uusiutuvia lähteitä ja puupohjaisilla tuotteilla korvataan öjlypohjaisia tuotteita kuten tekokuituja.
Peltoalaa tarvitaan sekä energian että ruuan tuotantoon. Kaikki hedelmällinen maa-ala tulee täyskäyttöön, on itse asiassa jo lähellä sitä muualla paitsi täällä pohjoisessa.
MaalaisSepon hyviin pohdintoihin vielä vähän jatkoa. Kasvihuonekaasuinventaariossa lasketaan juuri näin, eli erikseen puuston ja maaperän hiilivarat ja niiden muutokset. Kokonaiskuvan (”totuuden”) muodostaminen Suomen hiilitaseesta – kaikki metsät ja suot (myös luonnontilaiset) mukaan lukien – on akateemisesti kiinnostava tehtävä, mutta tuloksen virhemarginaali melko suuri. Kertokaa jos tiedätte jonkun tehneen tällaisen!
On muistettava, että metsä on toisaalta hiilivarasto ja toisaalta varastoon tulee hiiltä (sidonta) ja siitä poistuu hiiltä (hakkuut ja luonnonpoistuma kuten metsäpalot). Molempia, varastoa ja sidontaa, ei voida maksimoida samalla alueella yhtä aikaa. Suomen metsät olisivat suurin mahdollinen hiilivarasto, ellei niitä hakattaisi lainkaan, mutta suurin mahdollinen sitoja, kun metsien kasvu on (aikana jolloin metsäninventointia on tehty, noin sata vuotta) juuri nyt suurimmillaan, todennäköisesti myös historiallisesti suurimmillaan.
Puutuotteisiin Suomen metsäsektorilla sitoutunut hiili ja sen elinkaari huomioidaan khk-inventaariossa osiossa HWP, harvested wood products. Laskennassa huomioidaan eri tuotteiden erilaiset ”puoliintumisajat”, eli se että vaikkapa sanomalehtipaperista hiili vapautuu nopeammin kuin sahatavarasta tai lastulevystä. Laskentaan tulee lisähaastetta ulkomaankaupasta, kun hiili vaihtaa kotimaata, mutta nykyinen laskutapa on tietääkseni tuotantopohjainen ja kauppaa ei huomioida.
Metsätuhoja on esitetty huomioitavaksi kansainvälisessä khk-raportoinnissa, mutta se on hankalaa juuri MaalaisSepon esittämästä syystä: esimerkiksi Kanadassa ja Venäjällä koko vuoden kasvu (lue: hiilen sidonta) voi huveta metsäpaloihin ja hyönteistuhoihin.
Heikki Simolan havainnot ojitetun suon ja hakatun metsämaan hiilipäästöistä eivät tietenkään ole uutinen, vaan oikein hyvin tiedossa metsäntutkijoiden parissa ja myös huomioidaan kasvihuonekaasuinventaariossa siltä osin kuin niitä tarvitsee raportoida. Inventaariossa esitetään myös hiilen nettosidonta metsiin miljoonina tonneina hiilidioksidia. Eli metsäpinta-ala kyllä Suomessa vähenee, mutta hiiltä sitoutuu metsiin enemmän kuin sitä hakkuissa poistuu. (Lisätietoja kasvihuonekaasuinventaarion hiililaskennasta on Tilastokeskuksen nettisivuilla.)
Tämä ns. hiilivelka on yksi syy miksi kantojen nostoa on esitetty rajoitettavaksi. Toisaalta metsän hiilivelka palautuu metsän kasvaessa, mutta fossiilisten polttoaineiden hiilivelka on periaatteessa ikuinen, kuten Hannes Mäntyranta vähän aikaa sitten huomautti. Suon hiilivelka riippuu siitä miten ojitettu suo kasvaa puuta. Satojen tuhansien hehtaarien virheojitukset ovat aiheuttaneet massiiviset hiilipäästöt turpeen hajotessa, mutta nykyisin tilanne on on tasapainoisempi ja kasvava puu korvaa hajoavaa turvetta.
Olisi hyvä nähdä kokonaistarkastelu metsien ja soiden osalta, miten hiilitaseen laita on. Kasvihuoneinventaarion osalta tilanne on selkeä, mutta se ei ole täysin kattava esitys.
Erikoistuneiden pienpetojen hypoteesi, josta Anton käyttää lyhennettä lumikkohypoteesi, menee suurin piirtein näin. Myyräkanta vaihtelee syklisesti johtuen siitä että myyristä riippuvaiset pienpedot eli kärppä ja lumikko lisääntyvät viiveellä myyräkannan runsastumisen mukana, eli ovat runsaimmillaan myyrähuippuun nähden samana ja seuraavana vuonna. Myyräkannan romahdus on ravinnon määrän ja laadun, tautien ja loisten sekä em. erikoistuneiden pienpetojen runsastumisen YHTEISvaikutusta. Myyräromahduksen jälkeen romahtaa myös erikoispetojen kanta.
Yleispedoilla kuten kettu ja näätä, ei ole varsinaisesti syklien syntyyn vaikutusta, mutta runsaina esiintyessään ne pienentävät syklin amplitudia eli vaihteluväliä, toisin sanoen, myyrähuippu jää pienemmäksi kuin ilman niitä. Joissain tapauksissa sykli voi hävitä joksikin aikaa kokonaan, mutta yleispetojen roolia tässä ilmiössä ei ole vielä selvitetty. Ihannetilassa (luonnonmetsässä, kun ei metsästetä) voi käydä jopa niin että kun yleispedot pitävät myyräkannan tasaisempana, vähenee myös spesialistipetojen kannanvaihtelu. Voisiko tämä metsänviljelijän toiveuni toteutua myös talousmetsissämme? (Tutkimuksia aloitellaan.)
Jos on lapsia ja lastenlapsia, voi metsätilan lahjoittaa, lahjan arvo jakautuu useaan osaan ja verotus huojentuu hieman.
Lisäksi on mahdollista lahjoittaa lapsenlapselle omistusoikeus ja lapselle määräaikainen hallintaoikeus. Kun hallinta ja omistus menevät eri henkilöille, vain omistuksen osuudesta verotetaan, ja sen arvo on hallintaoikeuden pidätyksen vuoksi huomattavasti alempi. Kun hallinta aikanaan (esimerkiksi lastenlasten saatua opinnot päätökseen) siirtyy, siitä ei erikseen veroteta.
Kaikenlaisia eri vaihtoehtoja siis on. Kannattaa tehdä päätökset ajoissa; mitä pitempään niitä lykkää, sen vaikeampia ne ovat. Muun muassa juuri seniorien terveysongelmien takia.
Sateen kuten lumenkin mukana tulee kyllä ravinteita, ja mineralisaatio eli ravinteiden liukeneminen kivennäismaasta varmaan jossain määrin toimii leudon talven aikana. Kuitenkin nyt on sen verran viileää, että luulisin, että vaikka puiden juuristoissa tapahtuu ylläpitohengitystä, ne eivät nappaa liuenneita ravinteita, vaan ne huuhtoutuvat syvemmälle maaperään sekä vesistöihin.
Puille olisi siis parempi, jos lämpötilat olisivat kunnolla miinuksen puolella: mitä lämpimämpää, sitä enemmän hengitystä, joka kuluttaa keväällä kasvuun tarvittavia sokerivarastoja. Periaatteessa siis kasvu voi olla leudon talven jälkeen pienempi kuin normaalin talven jälkeen.
http://www.hiilipuu.fi:
Eri lähteistä muodostuvaa maan kokonaishiilidioksidipäästöä kutsutaan nimellä maahengitys. Sen muodostaa lähinnä kaksi päätekijää: 1) juurten kasvu- ja ylläpitohengitys sekä 2) kuolleen orgaanisen aineen hajotus. Kuolleen orgaanisen aineen sisältä hiili on ravintoa maan hajottajaeliöstölle, jonka toiminnan seurauksena hiilidioksidia vapautuu.Sivustolla kerrotaan lämpötilariippuvuudesta, että puu ”hengittää” eli kuluttaa sokerivarastoja melko samalla tasolla lämpötilavälillä -10 …+10 astetta, mutta maahengitys lisääntyy jo lämpötilan noustessa yli +5 asteen. En osaa sanoa onko tuossa tarkoitettuun maahengitykseen laskettu mukaan juuriston osuus vai tuleeko kasvu vain mikrobien toiminnasta.
Lisätkää viisaammat: kasvaako juurten hengitysnopeus jyrkästikin lämpötilan noustessa?
Suosittelen luettavaksi Matti Kärkkäisen kirjaa ”Metsänhoitajana viidellä vuosikymmenellä”. Hän kertoo elävällä tyylillä paitsi oman tarinansa, myös metsänhoitaja-ammatin kultakauden tarinan.
Anekdoottina todettakoon vielä, että ko. kirjassa mainitaan Osaran aukeiden syntyyn vaikuttaneen mainittua herraa ehkä jopa enemmän metsänhoitaja, eräkirjailija A.E. Järvinen.
Ja onhan siellä mukavaa tarinaa mm. Erkki Lähteestä ja Esko Jalkasesta.
🙂
