Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hypoteesilla ei taida olla suomenkielistä nimeä. Englannin kielessä se on kai lähinnä ”specialist predator hypothesis”. Kyse on siis siitä, mitkä tekijät säätelevät myyräkannan vaihtelua luonnossa, ja onko erikoistuneilla pienpedoilla ja yleispedoilla siinä jokin rooli vai ei.
Laadussa ja hinnoittelussa tulee todennäköisesti olemaan aika vähän todellisia eroja. Syyt on eritelty kattavasti tuossa edellisessä viestissä. Metsänomistaja voi saada todellista säästöä joko tekemällä itse tai tilaamalla itse suoraan tekijältä.
Olisiko 0,95 euroa per loukku hinta verkkokaupasta tilattuna?
Juu, tällainen käsitys on myös vesikosta esitetty mm. Ilkka Hanskin kirjassa ”Viestejä saarilta”. Vesikon ekolokero on ilmeisesti myös kapeampi eli sille sopivia elinympäristöjä on vähemmän.
Hyvä aloitus, ”palstan älykkö”. Olen kuitenkin eri mieltä eri lajien tasa-arvoisuudesta. Kotoperäiset lajit ovat kehittyneet rinta rinnan ja sopeutuneet elämään samassa ekosysteemissä, mutta muilla mantereilla kehittyneet, ihmisen luontoon päästämät lajit (kuten kanadanmajava, piisami, supi) voivat uuteen ympäristöön päästessään aiheuttaa arvaamatonta vahinkoa. Puun takaa mainitsi nilviäislajin mäntyankeroinen, joka voi levitä metsiimme pakkausmateriaaleista ja tuhota männiköitä Suomessakin. Minkki kuuluu myös tähän ryhmään, mutta on poikkeus siinä mielessä, että sen voidaan ajatella asettuneen vesikon jättämään ekolokeroon.
Osa eliölajeista on ns. avainlajeja, joilla on keskimääräistä suurempi vaikutus ravintoketjussa. Meillä tällainen on esimerkiksi kettu.
Voehan se senkii tehä. Ihan täyttä varmuutta ei saada ilman käytännön kokeiluja. Mutta se tiedetään varmasti, että kun peltomyyräkanta nousee, niitä riittää kaikkialle, myös metsätaimikoihin.
Olen tällä hetkellä evp eli freelancer. Olen mukana sekä käytännöllisestä (myyrätuhojen estäminen) että akateemisesta (tieteen edistäminen) mielenkiinnosta.
On olemassa joitakin empiirisiä havaintoja sekä talousmetsistä että luonnonmetsistä siitä, että myös pohjoinen havuekosysteemi, ei pelkästään lauhkean vyöhykkeen, voi suotuisissa oloissa olla yllättävän vakaa. Ravintoketjussa ei ole täällä niin monta jäsentä, mutta jos alku- eli kotoperäisten petojen yksilömäärä on riittävä, tulosta syntyy. Esimerkkinä vaikka Varsinais-Suomi, missä on korkein kettukanta ja vähiten myyrätuhoja Suomessa. Huolimatta maatalousvaltaisesta maankäyttörakenteesta.
Suosisin molempia strategioita, eli sekä useamman puulajin metsikkökuvioita maapohjan sen salliessa, että väliin lehtipuukuvioita. Hyvä että molemmat tulivat esille. Ideana olisi juuri se että havupuun joutuessa tuhon kohteeksi kuviolle jää edes jotain kasvatettavaa.
Lehtipuukuvio ei pysäytä maannousemaa kokonaan, koska se leviää myös itiöistä ilmateitse. Samoin leviävät hyönteiset, lentämällä useamman sadan metrin matkan.
Metsätieteen päivillä Päivi Lyytikäinen-Saarenmaa esitteli ilmastonmuutokseen perustuvia ennusteita, joista ilmeni että Suomea uhkaavat erityisesti kirjanpainaja ja havununna.
Molempiin voidaan jossain määrin varautua perustamalla sekametsiä.
Juu messuilla ollaan, lauantaina iltapäivällä, kuuntelemassa paneelia jossa puhutaan metsätuhoista. Jos muistan, otan mukaan nimilapun niin nimimerkit voivat halutessaan tulla juttelemaan!