Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kommenteissa on hyvää tietoa ihan sellaisenaankin, vaikka ei näkisi aiempaa keskustelua, joka on luettavissa HS:n netistä. Testasin: vaikka ei ole Hesarin tilaaja, lehden artikkeleihin tulleita kommentteja pystyy lukemaan netistä (ja ilmeisesti myös kännykän HS-sovelluksesta), mutta niitä ei voi peukuttaa eikä omia kommentteja lisätä.
Itse pyrin ottamaan (muistaessani) mukaan myös edeltävän kommentin, mikäli se on asian ymmärtämiseksi tarpeen, tai vaihtoehtoisesti huomautan mitä asiaa kommentoin.
Hesarissa keskustelut hajoavat eri ketjuihin, mutta täällä vesistöasiat muodostavat yhden pitkän ja pysyvän ketjun. Myös hakukoneet löytävät Metsälehden keskustelut melko hyvin.
Päätelmät ovat aivan oikein mutta sitä ei voi tietää voiko pulloista tehtyjä päätelmiä yleistää ja miten laajalle? Eli onko yleisemminkin noin että pitkän ajan kuluttua ojituksesta metsäojien suovesi on saman väristä kuin vastaavan alueen luonnonsuon vesi samana ajankohtana.
Erityisesti ajatus humuksen nopeasta hajoamisesta vaatisi laajempaa testausta. Jos se pitää paikkansa, tummumisen kiihtyminen on vielä huolestuttavampi ilmiö, kun se tarkoittaisi että syöte vesiin on kasvanut melko paljon. Hypoteesi myös ennustaa, että jos humuksen syöte on alle hajoamisen, vesien pitäisi kirkastua aikanaan.
Eihän tuo mitään, eikös jostain sähkösopparista käyty juuri oikeutta samalla summalla ja varmaan yksinkertaisempi tapaus oikeudellisesta näkökulmasta. Kylläpä Putinin kätyrit taputtavat nyt käsiään kun on linjattu, että valtioiden omaisuuutta voi sabotoida rangaistuksetta – kunhan se tapahtuu kansainvälisillä vesillä.
Nieminen ym. 2023 johon viittaan on Metsätieteen Aikakauskirjan aiemmin mainittu artikkeli ”Jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vaikutus metsäisten valuma-alueiden vesistökuormitukseen Suomessa” mutta hyvä lähde on tuo toinenkin. Tuo huomautus taisikin olla Kurjelle…
Jos ojituslisä eli ylimääräinen turpeen hajoaminen saadaan pois vesienhallinnalla, jäljelle jää jokin vaikutus, josta suurin osa saadaan pois hyvillä vesiensuojelun rakenteilla? Näiden toimien jälkeen metsätalous ei enää aiheuta vesistökuormaa kovin paljon enempää kuin jos ko. alue olisi luonnonmetsää tai luonnonsuota (spekulaatiota jonka voin yrittää varmistaa suotutkijoilta).
Eikö päästöjen vähentäminen ole Kurki ja pakahe se olennainen asia josta pitäisi keskustella? On hyvä että tutkimustuloksia kaivetaan esiin ja keskustellaan niistä, mutta jossain vaiheessa vänkääminen siitä mitkä ovat kuormitusarviot tonneina kannattaa lopettaa.
Sama vika vaivaa Hesarin keskusteluja: joka ikiseen metsäaiheiseen artikkeliin rientävät samat kommentoijat kertomaan samat asiat ja koskaan ei päästä eteenpäin. Turhauttavaa.
Eikös uusissa täyssähkäreissä ala olla hinnat jo kilpailukykyiset fossiilivaihtoehtoihin nähden. Joitakin ongelmia jää ja ne voivat olla kynnyskysymys vaihtoon. Sähköauton akun vaihdon korkea hinta, johon ala on vastannut pitkällä takuulla. Ongelma poistuisi kokonaan vasta kun takuu on elinikäinen, jos akun hinta on samaa luokkaa kuin koko auton hinta käytettynä. Toinen on sähköpalo joka on paloturvallisuusriski autotalleissa ja halleissa. Kattaako sähköauton vakuutus tuhot, jotka se syttyessään aiheuttaa omistajan kiinteistölle tai muiden omaisuudelle?
Em. tutkimus Finér ym. 2021.
Drained areas of forests are hotspots for the export of N, P and TOC.
Ojitusalueet ovat olennaiset ravinne- ja hiilipäästöjen kannalta.
Tästä voitanee päätellä, että kun asiat saadaan ojitusalueilla kuntoon, suuri osa metsätalouden vesistöongelmista on jo hoidossa. Kiintoaineiden päästö (org. ja epäorg.) lienee myös läheisesti kunnostusojituksiin liittyvä ongelma, ts. paljon vähemmän kankaiden maanmuokkauksista johtuva.
it is important to understand the difference between natural and anthropogenic factors affecting nutrient transport from forest ecosystems so as to be able to evaluate and plan appropriate water protection measures.
On tärkeää ymmärtää ero luonnollisten ja ihmisperäisten kuormitukseen vaikuttavien tekijöiden välillä jotta sopivat vesiensuojelun toimet voidaan arvioida ja suunnitella.
According to our estimates, altogether 47,300 Mg of N, 1780 Mg of P and 1814 Gg of TOC is transported from forest areas to surface waters in Finland. Forest management contributes 17% of the N export, 35% of the P export and 12% of the TOC export.
En ollut kovin kaukana tästä arviosta, kun kirjoitin johonkin HS-ketjuun että metsämaan osuus toc-päästöistä voisi olla 10 %:n luokkaa. Tämä päästö tulee MetsäVesi-yhtälöiden mukaan suurelta osin turvemailta. Näillähän maanpäällisen elävän puubiomassan määrä on viime vuosikymmeninä noussut ripeästi ja samoin puuston tuottamat karikkeet. Samanaikaisesti on hajotettu suuri määrä turvetta.
Nieminen ym. arvelivat Metsätieteen Aikakauskirjassa, että jos vesienhallinta onnistuu, eli turvetta ei hajoteta tarpeettoman syvältä, ns. ojituslisä poistuu pääosin. Jäljelle jää juuristokerroksen hajotuksen ja karikkeen hajotuksen päästö, joka voi olla ojitusalueella samaa luokkaa kuin kivennäismaan kangasmetsissä tai vain hieman suurempi, etenkin ohutturpeisella turvekankaalla, joita suurin osa niistä jo on.
Kiitos pakahe täsmennyksestä, tutustun.
Tuo onkin Kurki hyvä huomio että pitäisi vielä selvitellä (jos arvioita on), kuinka suuri osuus vesistöpäästöistä tulee soilta ja kuinka suuri osuus kovilta mailta. Tämä vaikuttaa korjaaviin toimenpide-ehdotuksiin. Ja tähän kysymykseen Finer ym osaltaan vastasivatkin. Täytyy mennä alkulähteelle ja kysyä tutkijoilta ellei nämä selkene.
Sirpa Piiraisen artikkelissa Metsätieteen Aikakauskirjassa pohdittiin ravinteiden pidättymistä. Esimerkiksi fosfori pidättyy melko hyvin kivennäismaahan verrattuna typpeen. Alueen kasvipeite sitoo ravinteita estäen huuhtoutumista. Turvemaalla ravinnehuuhtoutumia voinee tulla tarpeettoman syvistä ojista, jos puiden juuret eivät kata koko kuivatettua kerrosta.
Eli nyt kun tiedetään ongelmien suuruusluokka, seuraavaksi olisi hyvä selvittää: kuinka paljon metsätalouden lisäisestä osuudesta ravinteiden ja kasvihuonekaasujen päästöihin voidaan saada pois vesiensuojelun ja vesienhallinnan keinoin. Ja ovatko nykyiset ohjeet riittävät vai onko niissä päivitystarvetta. Missä ovat suurimmat tietopuutteet.
