Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tavoittelisin sekataimikkoa ilman kuusta. Eli joko mäntyä istutettuna luontaisella lehtipuutäydennyksellä tai lehtikuusta harvaan (ei ryhminä!) istutettuna luontaisella lehtipuutäydennyksellä. Lehtipuu olisi oltava siemensyntyistä, ettei se pääse etukasvuiseksi mäntyyn nähden.
Jos taimikon sijainti on etelässä, voisi harkita jaloja lehtipuita. Visakoivu myös kelpo vaihtoehto.
Onko tuo Pohtilan kirjoitus verkossa? Tein haun MT sivuilla mutta en löytänyt sitä, löytyi tosin toisten emeritusten, Hanneliuksen ja Palon hyvät kirjoitukset. Matti Palon ajatukset vastaavat hyvinkin omiani; perustutkimus ja jonkinasteinen vapaus ovat tärkeitä voimavaroja tutkimuksessa. Eikös se ollutkin juuri Pohtila joka totesi että kun perustutkimus loppuu, ennen pitkää loppuu soveltaminenkin?
Kivihiilestä ei koitune tuhkaan haitallisia aineita, sehän on eloperäinen materiaali. Sen sijaan muu aines kuten kotitalousjäte tai rakennusjäte voi aiheuttaa erilaisia jäämiä tuhkaan. Toisin sanoen jos tuhkan lähde on lämpölaitos, joka käyttää polttoaineena puuta, turvetta ja/tai kivihiiltä, se tuottaa ”puhdasta” tuhkaa, vain kivennäisaineita.
Rahoitusmalli on hankkeessa varmaan juuri noin kuin Gla esitti, paitsi olisiko UPM osallistunut järjestämällä testikohteita omille metsäalueilleen?
Pottitaimia voi istuttaa eteläisessä Suomessa ainakin syyskuulle ja pohjoisessa elokuulle, eikö niin? Pääasia että juuret ehtisivät ankkuroitua maahan eli kasvukautta pitää olla jäljellä. Routivaan maahan on varminta istuttaa keväällä, että juuret ehtivät kasvaa pitempään.
Heikki Kiurun kirjassa neuvotaan jalopuumetsien perustamisessa.
Itse en pyri lehtipuuvaiheeseen suoraan vaan pyrin viljelemään kaikki kohteet varmuuden vuoksi joko kylväen tai istuttaen. Lehtipuu ja luontainen siemen näyttää yleensä auttavan lopputulosta, joten olen alkanut kallistua sille kannalle, että istutustiheyksiä voi huoletta alentaa. Kylvöalueillekin voi jättää harvahkon männyn jättöpuuston siemenpuiksi.
Kaikkein karkein virhe omalla kohdalla on ollut lehtikuusikkojen perustaminen ohjetiheyksillä. Koivua on tullut sekaan yli tarpeen, puolet taimista olisi riittänyt.
Jos kehityskelpoinen lehtipuusto on jo olemassa, Pukkalan teesien mukaan edelleen kasvattaminen on edullisempaa kuin aloittaminen alusta. Niin ja lehtikarike parantaa maata, onhan se emäksisempää kuin kuusen karike, joten maan kasvukunto paranee; karikkeen hajoaminen nopeutuu ja kuusen taimien elossaolo mittaustenkin mukaan kohenee.
Jeesin mallissa hoidetun energiapuuston (koivu/leppä/haapa) alla pitäisi olla jatkokasvatusta odottamassa kasvatuskelpoinen kuusentaimikko, arvo ainakin 1000 e/ha.
Minun mallissani ongelmallisin kohta ovat ylispuuston poiston aiheuttamat korjuuvauriot kuuselle. Minulla on juuri tällainen kohde odottamassa ylispuukoivujen poistoa. Tosin kuusi istutettiin silloin aikoinaan ohjetiheyteen.
Korjuuvaurio-ongelmaan tarjotaan lääkkeeksi joskus tuota Hannikaisen rivi-istutusta. Olen liian konservatiivinen siihen; minusta puilla pitää olla tasainen tilajärjestys. Siksi vähän karsastan Sahalan oja-ajouramenetelmääkin.
Voi olla että vesakon käyttö hallan torjunnassa on toiveajattelua; ainakin kuusen istutus pitäisi tällöin tehdä vasta verhopuuston alle. Varmempi tapa olisi odottaa luontaista kuusta. Lahopuustot ovat asia erikseen, ja käsitelty tyhjentävästi toisissa viestiketjuissa.
Entäpä sekastrategia? Istutetaan kuusta mättäille vaikkapa noin 1000 kpl/ha. Kuusten väliin tulee, jos vain on vähänkin muokattu, siemensyntyinen tai vesasyntyinen lehtipuusto. Suojaa kuusta hallalta. Korjataan lehtipuusto energiaksi sopivassa välissä ja jatketaan kuusen kasvatusta. Edellyttää että varhaishoito ja taimikonhoito hoituu, ettei kuusi varjostu liikaa.
Paljonko niitä lisäosuuksia voi POPissa hankkia? Pääseekö niistä halutessaan nopeasti eroon?
Tulee huomioida että EUn vakavaraisuussäännökset hankaloittavat pienpankkien toimintaa. En osaa sanoa miten ja vaikuttaako se tulokseen.
Metsäliitolla on myös kilpailukykyisiä sijoitusmahdollisuuksia jäsenille.
