Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Puuntakunen ei itse metsästä. Metsästääkö joku muu siinä runsasmetsoisella alueella kanalintuja tai pienpetoja?
Kyllä metsästykselläkin jokin vaikutus kantoihin on, nimen omaan suhteessa kannan tasoon. Petojen suorittaman saalistuksen kanssa ne ovat sopeutuneet elämään. Toisaalta metsätalous on suosinut myyriä mikä on muuttanut peto/saalis tasapainoa, jota ihminen sitten koettaa korjata.
Kuusmottisella on samat ajatukset kuin minulla. Mustikanvarvuston elinvoimaisuus hyönteisineen ja marjoineen on tutkimuksissakin osoitettu tärkeäksi poikasille.
Ilmeisesti maanmuokkaus hidastaa varvuston paluuta. Siinäkin mielessä mätästys on parannus entiseen, jos se paljastaa vähemmän maata kuin äestys. Harvennuksista lienee hyötyä mustikalle koska se tarvitsee valoa, mutta tiheikköjäkin kannattaa jättää suojapaikoiksi, esim. kivikot ja kosteat painaumat, metsälakikohteet ja säästöpuuryhmät. Kunnostusojituskelvottomat suot jätetään ennallistumaan tai korkeintaan autetaan tukkimalla valtaojien purkukohtia.
Jos riistapainotus tuodaan selkeästi esiin mh suosituksissa yhtenä vaihtoehtona, on neuvonnalla helpompi tehtävä jalkauttaa ohjeet käytäntöön.
JK ideana kai olisi että uudistamiseen painottuvassa vaiheessa pidetään harva tiheys ja kasvatusvaiheessa tiheämpi, juuri puun laadun varmistamiseksi. Jos puu kasvaa hitaasti tulee ohuita oksia, jos nopeasti, tulee paksuja.
Jos joku löytää linkin M.Kärkkäisen JK kritiikkiin, voisi laittaa tänne. Oliko kyseessä siis jokin Metsäradio tässä hiljakkoin?
Kun näyttää kovasti siltä että pienpetojen metsästyskampanja ei ole onnistunut elvyttämään metsäkanoja eikä myöskään metsästysrajoitukset, vahvin ehdokas kantojen heikkouden syyksi on elinympäristöjen heikkeneminen. Suurin syyllinen olisi näin ollen metsätalous. Nyt on käynnissä erilaisia hankkeita riistan huomioimiseksi metsätaloudessa, ja asia toivottavasti on mukana painokkaasti myös metsänhoitosuositusten uudistamistyössä.
Minullakin kuusen taimikkoon luontaisesti täydentyneet männyt järjestään syöty. Ei ole lehtipuusta vielä ehtinyt kärsiä kun vasta 2008 istutettu eli siis 5 kasvukautta ollut. Itku piäsis jos kyseessä olisi männyn istutusala.
Noita ampumatorneja meilläkin on, yksityistien varressa, siitähän se on kaato kiva kipata kärryyn. Noita ampumalinjoja ei ole kukaan kysellyt, mutta siinähän niitä syntyy kun seuraavan kerran harvennetaan metsä.
Aukustille kysymys: kun olet rauhoittanut ketun, oletko huomannut mitään vaikutusta myyrätuhoihin ja/tai kanalintuihin?
Toinen mahdollisuus on että supikanta ei lisäänny metsästyksen vuoksi vaan siitä huolimatta, eli sopeutuu luontoomme erittäin hyvin, jopa paremmin kuin kotoperäinen mäyrä. Ketun metsästys ja avohakkuumetsätalous voivat suosia supia. Itse suosisin mieluummin kotoperäisiä petoja. Jospa supista saisi luomuturkiksia, joissa turkiksen laatu ei olisi ihan niin tarkkaa kuin tarhakasvatetuissa yksilöissä. Ekologisuus voisi olla myyntivaltti.
Pellonmetsityksissä oli monia ongelmia, eläintuhojen lisäksi heinä ja ravinne-epätasapaino peltomaassa. Minäkin olen niin vanha että muistan hyvin koivua karsastetun kovasti 1980-luvun alussa. Syynä oli kai osaksi koivun huono kantohinta. Pelloille istutettiin siksi mäntyä, josta tuli sitten aika heikkolaatuista. Monimuotoisuuden vaalimisesta alettiin puhua vasta vuosikymmenen loppupuolella.
Minun lapseni biologian oppikirjassa oli seuraava kappale (Koulun biologia, sisävedet, Otava).
”Kun saaliskala punnittaessa painaa kaksikymmentä kiloa, vedessä saman kalan paino on vain kilon verran.”
Minulle tuli ajatusvirhe: ajattelin sen kalan mielessäni pieneksi… maitopurkin kokoiseksi, ja ajattelin että ei mitenkään voi keventyä noin paljon. Se kalahan on melkoinen rötkäle. Ehkä pitäisi sittenkin lukea lisää sitä Dobellia. Siltähän tuli uusi kirjakin.
