Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset

Kiitos pakahe täsmennyksestä, tutustun.

Tuo onkin Kurki hyvä huomio että pitäisi vielä selvitellä (jos arvioita on), kuinka suuri osuus vesistöpäästöistä tulee soilta ja kuinka suuri osuus kovilta mailta. Tämä vaikuttaa korjaaviin toimenpide-ehdotuksiin. Ja tähän kysymykseen Finer ym osaltaan vastasivatkin. Täytyy mennä alkulähteelle ja kysyä tutkijoilta ellei nämä selkene.

Sirpa Piiraisen artikkelissa Metsätieteen Aikakauskirjassa pohdittiin ravinteiden pidättymistä. Esimerkiksi fosfori pidättyy melko hyvin kivennäismaahan verrattuna typpeen. Alueen kasvipeite sitoo ravinteita estäen huuhtoutumista. Turvemaalla ravinnehuuhtoutumia voinee tulla tarpeettoman syvistä ojista, jos puiden juuret eivät kata koko kuivatettua kerrosta.

Eli nyt kun tiedetään ongelmien suuruusluokka, seuraavaksi olisi hyvä selvittää: kuinka paljon metsätalouden lisäisestä osuudesta ravinteiden ja kasvihuonekaasujen päästöihin voidaan saada pois vesiensuojelun ja vesienhallinnan keinoin. Ja ovatko nykyiset ohjeet riittävät vai onko niissä päivitystarvetta. Missä ovat suurimmat tietopuutteet.

Ehkä sukupuita voidaan käyttää suotuisan suojelun tilassa olevan populaation määrittämiseen. Pienempikin voisi riittää ellei ole kovin sukusiittoinen.

Kommentti Hesariin Parikkalan Siikalahti -artikkeliin:

”Artikkelissa on käsitelty lintuvesiongelmaa kattavasti. Jonkin verran asiaan vaikuttavat myös sorsalintujen muuttoalueiden tilanteet (ravinto, saalistajat ja saasteet). Rehevöitymisen yleistyttämät särkikalat syövät ilmeisesti samaa ravintoa kuin sorsanpoikaset. Birdlifen mukaan pahimmin taantuneita lintulajeja tulisi rauhoittaa määräaikaisesti ja asettaa niille saaliskiintiöitä. Vesilintujen metsästys ruokinnalla houkutellen tulisi lopettaa.

Vesien tummuminen liittyy happamoitumisen vähenemiseen, kasvukauden ja sadekauden pitenemiseen, biomassan kasvuun metsissä ja turvekerrosten hajoamiseen turvemailla (pellot ja metsäojitukset). Ravinteiden huuhtoumista suuri osa on ilmalaskeumaa ja luonnonhuuhtoumaa. Tummuminen ja ravinnepäästöt korjautuvat siten vain osin peltoihin ja metsiin kohdistuvin toimin.

Matalalla roikkuvia hedelmiä löytyy valuma-aluekohtaisin selvityksin. Huonoa kehitystä voidaan kääntää ennallistamalla soita, kunnostamalla kosteikkoja ja parantamalla vesiensuojelun käytäntöjä maa- ja metsätaloudessa. 45 metrin suojakaista koskee vain raakkuvesistöjä. Metsäsertifioinnissa kaistat ovat 5- 20 metrin levyiset ja maataloudessakin samaa luokkaa.

Ojitusten ja avohakkuiden lopettaminen metsäojitetuilla turvemailla ei ole mahdollista, koska hyvää vesienhallintaa tarvitaan ja jatkuvapeitteinen kasvatus ei yksinään riitä keinoksi siihen. Ojien avulla vedenpintaa voidaan säädellä kaikissa metsissä; vesi voidaan nostaa niin korkealle, että ns. ojituslisä poistuu, mutta puut kasvavat edelleen hyvin. Säätöpato on tähän hyvä keksintö. Ojitusten yhteydessä saadaan samalla vesiensuojelun rakenteet ajan tasalle, kun kaivuri kerran palstalle tulee. Pintavalutuskenttä on tehokas rakenne ja niitä voi lisätä kohtiin, joissa ojitusalueen vedet purkautuvat vesistöön.

Aiheesta kannattaa lukea Maaseudun Tulevaisuuden yliöartikkeli: Väite jatkuvan kasvatuksen eduista rehevillä turvemailla ei perustu riittävään tutkimusnäyttöön.”

https://www.hs.fi/alueet/art-2000011472272.html