Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
HS on vieraillut Parikkalan Siikalahdella.
”Kosteikot kuivuvat tai kasvavat umpeen kaikkialla Suomessa. Se ei ole ainoa syy vesilintujen alamäkeen. Vesistöihin virtaa myös liikaa ravinteita ja ne rehevöityvät. Lisäksi vedet tummuvat. Valon vähetessä kasvit ja selkärangattomat vähenevät. Ruokaa on linnuille yhä vähemmän. Sameassa vedessä saalistaminen vaikeutuu etenkin sukeltajalinnuille, kuten silkkiuikulle ja mustakurkku-uikulle. Rehevöitymisen taustalla ovat pääosin maatalouden ravinnepäästöt. Veden tummumista taas selittävät metsätalouden ojitukset ja hakkuut. Ja kaiken lisäksi kosteikoilla riehuvat myös vieraspedot ja pesänryöstäjät.”
Kommentti Hesariin toisessa ketjussa.
https://www.hs.fi/alueet/art-2000011472272.html
Kun Kurki kohta rientää kuitenkin kohta Hesariin kommentoimaan toc-päästöjä niin ehkä ilmaisun ”ojien tukkiminen lisää vesiä tummentavaa TOC-kuormaa, kun taas ojitus näkyy reilusti vähentävän sitä” voisi jättää uskottavuuden nimissä pois. Kyllähän luonnonkuorman suuri osuus näkyy esim. MetsäVesi-yhtälöiden graafeissa, joissa tärkeimpänä selittäjänä oli lämpösumma, ja hyvän matkaa sen perässä suo-% ja ojitus %. Kunnostusojituksen ja ennallistamisen väliaikainen haitallinen vaikutus valumavesiin tiedetään myös, mutta niillä pyritään pitkän ajan hyötyihin.
Siikalahden valuma-alueella voisi olettaa, että maatalouden ravinne- ja kiintoainepäästöt ovat tärkeä veden laatuun vaikuttava tekijä.
Biomassan tummentavasta vaikutuksesta: kun omenapuuni tiputti lehtiä terassikatoksen päälle ja ne hajosivat siihen, valkoinen katos meni ruskeaksi.
Ei niillä pedoilla ilmeisesti syöntiteho ainakaan riitä pieniin hirvieläimiin nähden. Sitten on lisäksi pelotustehoa ehkä saman verran joka voi vähentää saaliseläinten lisääntymistä. Mutta nämä yhdessäkään ei välttämättä riitä, kun hirvieläinkannat ovat naarasvoittoiset.
Kai nyt vahingot poroille, lampaille ja koirille voidaan lukea haitoiksi. Samoin turvattomuuden tunne. Metsästyksen ohella pitäisi kehittää ei-vahingoittavia karkotusmenetelmiä susien ihmisarkuuden lisäämiseksi. Esimerkiksi etälamautin, mutta pienempitehoisena kun se mitä poliisi käyttää.
Näitä yhdistyksiä on muitakin kuin Mellanskog. Kuvauksesta arvelin, että se olisi muuten lähes yksi yhteen meidän mhy:tä vastaava yhdistys, mutta puukaupallisessa toiminnassa on eroa.
https://www.mellanskog.se/om-mellanskog/det-har-ar-vi/var-affarsmodell/
Meidän MTK:ta vastaava keskusjärjestö on Ruotsissa LRF.
Meni vähän sivuun aiheesta, joten voidaan palata otsikkoon. Yllättävän paljon näkyy Metsä Group työllistävän jo ulkomailla, eli puolet henkilöstöstä löytyy sieltä. Metsäteollisuutemme on selkeän kansainvälinen toimiala.
Nyt on vähän sumeat näkymät mihin suuntaan Suomessa mennään. Puun hinta olisi vihdoin mieleinen myyjien kannalta mutta ostajien kannalta liian korkea, kun ison pääoman investoinneille ei saada enää riittävää tuottoa. Pattitilanne joka ei taida laueta, ennen kuin puulle keksitään arvokkaampia käyttötarkoituksia.
Puuntuotannon talous ei oikein kestäisi sakkokierroksia, joita tulee hirvituhoista ja niiltä suojautumisesta. Taimikonhoidot pitäisi oppia tekemään ajallaan, jotta niiden kulut eivät kasvaisi kestämättömiksi. Hirvituhoriskin takia taimikonhoitoja viivästytetään ja kasvatetaan mäntyä nuorena ylitiheänä, mikä lisää omalta osaltaan hoidon kustannuksia.
Tutkijoiden asia on ennustella mitä eri vaihtoehdoista seuraa, ja sitten ihan muiden asia sopia poliittiset raamit ja tarvittavat rahoitukset vaihtoehtojen toteutukseen.
Ilmastopaneeli joutuu ehkä toteuttamaan ns. virallista ilmastopolitiikkaa, kotimaista ja kansainvälistä. Se ei ehkä ole siinä mielessä riippumaton tieteellinen neuvonantaja.
Koneyrittäjien Simo Jaakkola analysoi hyvin aiemman suuren puun tuonnin merkitystä ja viimeaikaisia muutoksia hakkuutasoissa.
http://www.koneviesti.fi/metsa/d0784d40-7605-47c8-aa59-bdee4ccfbea1
Menneet kulut sisältyvät Perko juuri siihen tuottovaatimukseen, eikös juu? Eli lasketaan uudistamis- ja hoitokulut ja verrataan niille haluttua tuloa puun kasvun ja hakkuiden tuottamaan tuloon. Harhaa voi syntyä siitä että metsän kehitys ei toteudukaan samanlaisena kuin ennustelaskelma, esimerkiksi jos puun hinnat muuttuvat tai tuhoja tulee, mutta harha ei johdu laskentaperiaatteesta.
Ovatko metsäalan ohjeet ajantasaiset ja riittävät, kysyy lukija HSal Lehtomäki-ketjussa:
Tätä eipäs-juupas keskustelua on käyty jo riittämiin. Nyt olisi metsäteollisuuden ja -omistajien aika yhdessä laatia ohjeet kestävälle metsien hoidolle, jolla turvataan metsäluonnon monimuotoisuus, estetään vesien sameneminen ja rehevöityminen sekä hiilinielujen hupeneminen. Tämä olisi lähtökohta, jolle voitaisiin tehdä vaikutusarviot ja lainsäädäntöä sekä valvoa sen noudattamista.
AJ:
Luonnonsuojelulaki suojaa tietyt kohteet ja metsälaki ns. erityisen tärkeät elinympäristöt: pienvesien lähiympäristöt, tietyt suoelinympäristöt, rehevät lehtolaikut, kangasmetsäsaarekkeet, rotkot, kurut, jyrkänteet ja louhikot. Metsälain kohteet ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia ja erottuvat muusta metsästä.
Ohjeet ovat olemassa ja niitä täydennetään uuden tiedon pohjalta: puuta ostavien metsäyhtiöiden sisäiset ohjeet ja omavalvonta, Tapion metsänhoidon suositukset ml. talousmetsien luonnonhoito, metsäsertifioinnin vaatimukset (3 eri sertifikaattia, joista valita ja joita seurataan ulkopuolisen auditoinnin avulla), sekä ohjeet metsätalouden vesiensuojeluun ja kunnostusojituksiin.
Lakeja ja ohjeita täydentävät suojeluohjelmat ja ennallistaminen. Suojelua, ennallistamista ja hiilinieluja saadaan kyllä ostettua metsänomistajilta haluttu määrä, jos niille löytyy rahoitus verovaroista ja yksityisiltä hiili- ja luontoarvomarkkinoilta.
TA:
Parempi olisi, että yhtiöt eivät itse valvoisi omaa toimintaansa. Raakkujen yliajon tapaiset räikeät luonnonsuojelurikkomukset eivät ole ainut ongelma. Myös aivan muodollisesti lain mukaisia toimepiteitä on, jotka ovat ongelmia. Metsähallitus on räikein niiden aiheuttaja, mutta kun ala saa valvoa itse omaa toimintaansa, siinä ei luonnonsuojelua pidetä kuin pelkkänä imagotekijänä, jossa pitää näyttää siltä että luontokin otettaisiin huomioon, mutta oikeasti luonnonsuojelun ei haluta alentavan taloudellisia tuottotavoitteita.
Ennallistaminen on hyvä asia, mutta tärkeintä on suojella hakkaamatonta metsää, kunnes suojelutavoitteet saavutetaan, eikä niin, että ensin hakataan ja sitten ennallistetaan. Samoin lajistoseurantaa tulee olla, mutta enemmän pitää kiinnittää huomiota luontotyyppien säilymiseen, eikä yksinomaan yksittäisiin lajeihin. Metsäisistä luontotyypeistä hyvin monet ovat nykyisin uhanalaisia.
Toivottavasti suhdanne myös pysyy heikkona, jotta hakkuut eivät taas kiihdy. Ei metsänhakkuiden määrä saisi olla markkinavoimien heiluteltavana, vaan sitä pitäisi säännellä niin, että luontoa ei tuhota liikaa silloin, kun on vahva suhdanne.
Erimielisyys hiilivarastoista liittynee pelkästään siihen, että metsätalouspainotteiset mielipiteet korostavat pelkkää metsätalouden rahantuottoa. Kyllä ne varastot ovat tärkeät, jotta niitä ei hakkuissa päästetä ilmakehään. Kun kestää kymmeniä vuosia niiden sitoutuminen uuteen kasvavaan puustoon, on selvää että ilmastonmuutoksen aikaskaalassa se on liian pitkä aika. Tähän hiilitaseen merkitykseen ei pitäisi sotkea talousmetsäoppeja, vaan pitäytyä puhtaasti luonnontieteessä.
Ojitukset pitäisi ehdottomasti lopettaa. Suotkin rupeavat luovuttamaan ilmakehään hiiltä, jos turpeen annetaan hapettua. Samoin hakkuita pitää vähentää reippaasti ja suosia jatkuvaa kasvatusta. Ei ole olemassa muita ohjeita kuin ojitusten lopettaminen ja ojien tukkiminen, jotka estäisivät vesistöjen tummumisen.
