Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Suvaitsevuus on mennyt länsimaissa liian pitkälle
Esimerkkejä? Onko liian pitkälle menevää esimerkiksi se jos vähemmistöillä on yhtä hyvät mahdollisuudet yhteiskunnassa, saada esimerkiksi työpaikka? Itselleni tulee mieleen kurittomuus kouluissa: kyllä enemmistöllä pitää olla oikeus opiskella rauhassa, eikä niin että luokassa mennään häiriköiden ja koulukiusaajien ehdoilla.
TA jatkaa metsätalouden vastaista agitointiaan Paula Lehtomäen mielipiteessä:
”Luonnonsuojelulaki on liian heikko suojaamaan luontoa. Se on tehty poliittisena kompromissina, vaikka luonto ei tee kompromisseja. Luonnontiedettä ei ole tarpeeksi huomioitu poliittisessa päätöksenteossa, jossa tietyt edunvalvontapuolueet aina pyrkivät vesittämään luonnonsuojelun. On siis turha maalata kovin optimistista kuvaa luonnonsuojelulain tai varsinkaan metsälain kyvystä pelastaa edes tärkeimmät luontokohteet. Laeissa on porsaanreikiä enemmän kuin emmentalissa reikiä. Vielä huonompi tilanne on lakien tulkinnoissa. Käytännön metsätaloudessa luonto huomioidaan vieläkin huonommin kuin mitä vesitetyt lait edellyttävät.”
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011524940.html
AJ:
”On puuta ostavien ja korjaavien yhtiöiden intressissä valvoa, että esimerkiksi raakkujen yliajon tapaisia lakien rikkomuksia ei enää sattuisi.
Jos metsämaasta – siis kasvuisasta osasta metsää – on nyt osapuilleen neljännes tiukasti tai osittain suojeltua tai muuten hakkuurajoitusten piirissä, ollaan pinta-alan puolesta jo lähellä biodiversiteettistrategian tavoitetta. Aluetta eli määrää saadaan tarpeellinen määrä lisää ennallistamalla.
Metsien laadusta elinympäristöinä kertovat ympäristöhallinnon lajistoseurannat sekä tärkeiden ominaispiirteiden mittaukset mm. metsien inventoinneissa, luontotyyppien uhanalaisuuden ja ennallistamisasetuksen seurannassa. Monimuotoisuustoimien edistymisen arvio siis voidaan pohjata oikeisiin mittauksiin.
Nyt kun metsäteollisuuden suhdanne on kääntynyt nopeasti heikommaksi, markkinahakkuut alenevat varmaan muutamalla miljoonalla kuutiometrillä verrattuna viime vuoteen. Saadaan ikään kuin kokeelllista tietoa kansantalousvaikutuksista, kun muutama tehdas käy vajaalla teholla ja puunkorjuun koneketjuista taitaa seisoa jo puolet.
Hiilinielun romahduksen syyt tiedetään, mutta siitä ollaan eri mieltä mitä asialle tulisi tehdä. Käytetäänkö metsiämme enemmän hiilivarastoina vai lähes nykyisessä laajuudessa raaka-ainelähteenä? Koska metsissämme on nyt eniten keski-ikäisiä hyvin kasvavia ikäluokkia, vuonna 2050 metsiemme ikärakenne on lähes väistämättä nykyistä vanhempi, kasvu alentunut ja hiilineutraaliustavoite entistä kauempana.
Jotta kuilu hiilinielutavoitteen ja todellisuuden välillä olisi vuonna 2050 mahdollisimman pieni, uudistushakkuut ja ojitukset tulee pitää repertuaarissa. Niiden vesistöhaitat pienenevät ohjeita noudattamalla, mutta metsätalous ei pysty poistamaan muiden vesistöpäästäjien osuutta. Avohakkuu näyttää toki aluksi huonolta, mutta jo 25 vuoden ”kvartaalin” jälkeen nuori metsä voi kasvaa enemmän kuin alueelta pois hakattu varttunut metsä, ja sen jälkeen alkaa huippukasvun aika.”
Hakkuiden ymmärtäminen päästöiksi on YK:n, ja hiilinieluvaatimukset EU:n ilmastopolitiikkaa. Että ei Ilmastopaneelista ole nämä lähtöisin. Lisäksi säädettiin Suomen oma hiilineutraaliustavoite eli ilmastolaki, johon ihan meidän oma eduskuntamme on syyllinen. Mitenkähän se tuli aikoinaan hyväksytyksi? Veikkaan että ei ole ymmärretty mitä päätetään.
Tihentymäalueilta voisi tietysti aloittaa kannanhoidollisen metsästyksen ja lisäksi jatkaa entiseen malliin häiriöitä aiheuttavien yksilöiden poistoa eli suuntaavaa valintaa.
Tietysti 10 % on suuremmasta kannasta absoluuttisesti suurempi luku kuin pienemmästä kannasta. Sudella on kuitenkin kaksi mekanismia jotka voivat rajoittaa kiihtymistä: ensinnäkin tarvitaan reviiri eli lisääntyäkseen uuden susiparin olisi löydettävä tyhjä alue jota hallita, ja toiseksi se että laumassa vain alfapari lisääntyy.
Reheviin suometsiin on tarjottu jatkuvapeitteistä ja avohakkuuta. Kolmas vaihtoehto Facebookista eli Petri Kortejärven kommentti, johon sain luvan jakaa.
”Suojuspuuhakkuu (hakkuiden) kautta uudistaminen onnistuu ojitetuissa korvissa. Menetelmän heikkous on siinä, että se vaatii aikaa. Kerralla ei voi vetää alle 200kpl/ha loppuasentoon. Vaatii ainakin yhden valmisteluhakkuun. Mäntyä ja koivua suositaan jos niitä on. Ja suurimpia tuuleen tottuneita runkoja. Positiivista on se, että kaikki hakkuut ovat hyvin kannattavia kun poistumaa on reilu 100m3/ha. Kun taimikko vapautetaan niin kasvatus jaksollisten mallien mukaan, joka on tietysti hyvä asia. Nuorennos on oikeasti nuorta.
Tuulenkaatojen riski on tietysti olemassa, mutta yleensä korvet ovat ”kattilan pohjilla”. Ojien perkausta ei useinkaan tarvita kun haihdunta pysyy hyvällä tasolla. Erirakenteiseen jatkuvaan kasvatukseen verrattuna puusto pysyy terveenä ja hakkuut kannattavina.
Suojuspuuhakkuiden kautta uudistaminen on jaksollisen kasvatuksen menetelmä. Sen etuja JK verrattuna on paljon. Vähäisin etu ei ole se, että uusi sukupolvi on nuorta ja siten lähtökohtaisesti terveempää kuin ”aidosti erirakenteisessa” metsässä. Sekin on tietysti iso etu, että hakkuut ovat normaaleja jaksollisen hakkuun harvennuksia suojuspuuhakkuiden valmistautumista ja varsinaista suojuspuuhakkuuta. Lopuksi on ylispuiden poisto. Kaikki hakkuut ovat hyvin kannattavia, ensiharvennus toki enempi hoitotoimi.”
Lisäisin vielä:
Kuulostaa kelpo vaihtoehdolta jatkuvalle kasvatukselle korpikasvupaikoilla. Ainakin suojuspuumetsässä on siementäviä varttuneita puita selvästi enemmän kuin jk-hakkuin käsitellyssä metsässä. Harvennuksissa pitää malttaa edetä varoen, ettei aiheuteta tuulituhoja, mutta tämä pätee kaikkiin hakkuisiin. Sitten kun korpi on jo ohutturpeinen turvekangas, tilanne voi muuttua epäsuotuisaksi suojuspuuhakkuulle, kun ehkä taimettumisherkkyys alenee ja heinittymisherkkyys kasvaa.
Tutkijoilta palautetta YLE:n suuntaan joka neuvoo että ei saa avohakata reheviä turvemaita. Yliö: Väite jatkuvan kasvatuksen eduista rehevillä turvemailla ei perustu riittävään tutkimusnäyttöön. ”… ojaverkostoa säätelemällä voidaan nostaa pohjaveden pintaa, ylläpitää puuston kasvua ja samalla vähentää turpeen hajoamisesta aiheutuvia hiilipäästöjä myös jaksollisen kasvatuksen täystiheissä metsissä”.
http://www.maaseuduntulevaisuus.fi/mielipide/fce3455c-0020-4d15-8d81-6e10e2947632
Kirkkonummen susihavainnot -ryhmässä oli jaettu video 16.9. sänkipellolta Siuntiosta yhteensä 7 yksilön susilaumasta. Kyllä tuolla kombolla jo kaatuu hirvi, etenkin jotenkin heikko tai vasa.
Tässä YLE-jutussa on se kysely. Vastasin itse että alueellisesti määrää tulisi rajoittaa. Tasaisempi jakauma pitkin Etelä- ja Keski-Suomea olisi eduksi.
Kiitos Nostokoukku. Löytyi sivu jossa on hintoja, ja niistä sanotaan että lopullinen hinta riippuu myös korjuutekijöistä. Eli esimerkiksi tämä Mellanskog on vähän kuin meidän mhy palveluiden puolesta, mutta sillä erotuksella, että yhdistys ostaa puuta ja myy sitä eteenpäin. Meidän mhy on periaatteessa puun välittäjä. Ehkä tämä selittää sen että hintalistat ovat mahdollisia, kun ne ovat puun ostajan listoja eikä puun myyjän.
https://www.mellanskog.se/vara-tjanster/salja-virke/virkesprislistor-mellanskog/
MaalaisSeppo on oikeassa: hiilinieluista on sovittu metsänomistajien päiden yli.
Lehtomäen HS-mielipiteessä peräänkuulutettiin juupaseipästelyn sijaan kestävän metsätalouden turvaavia ohjeita ja lainsäädäntöä. Kommentoin:
”Luonnonsuojelulaki suojaa tietyt kohteet ja metsälaki ns. erityisen tärkeät elinympäristöt: pienvesien lähiympäristöt, tietyt suoelinympäristöt, rehevät lehtolaikut, kangasmetsäsaarekkeet, rotkot, kurut, jyrkänteet ja louhikot. Metsälain kohteet ovat luonnontilaisia tai sen kaltaisia ja erottuvat muusta metsästä.
Ohjeet ovat olemassa ja niitä täydennetään uuden tiedon pohjalta: puuta ostavien metsäyhtiöiden sisäiset ohjeet ja omavalvonta, Tapion metsänhoidon suositukset ml. talousmetsien luonnonhoito, metsäsertifioinnin vaatimukset (3 eri sertifikaattia, joista valita ja joita seurataan ulkopuolisen auditoinnin avulla), sekä ohjeet metsätalouden vesiensuojeluun ja kunnostusojituksiin.
Lakeja ja ohjeita täydentävät suojeluohjelmat ja ennallistaminen. Suojelua, ennallistamista ja hiilinieluja saadaan kyllä ostettua metsänomistajilta haluttu määrä, jos niille löytyy rahoitus verovaroista ja yksityisiltä hiili- ja luontoarvomarkkinoilta.”
