Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kuntien metsiä lähellä taajamia käsitellään jo nyt ensisijaisesti virkistys mielessä. Ei jokaisella metsähehtaarilla voi eikä tarvitse olla tarjolla samoja arvoja ja hyötyjä. Ennallistamisasetuksen kriteerit ja pakollinen edistyminen niissä kai tulevat koskemaan kaikkia metsiä ja kaikkia omistajaryhmiä. Niillä on voimakas ohjaava vaikutus siihen, miltä metsämme tulevaisuudessa näyttävät.
Mietin tätä samaa, kun luen ihmisten viestejä Facebookin matkailuryhmissä. Vaikuttaa siltä että siellä ei tunneta huolta ilmastonmuutoksesta eikä lentohäpeää.
Ehkä kohtuutalous tai donitsitalous? Ihmiskunta ottaa vain sen, mikä luonnolta on otettavissa kestävästi. Metsätalouden kannalta tämä pitäisi määritellä ja muuttaa tavoitteiksi pro-aktiivisesti, ennen kuin asiakkaat ja julkinen valta määräävät niistä.
Kun metsistä ei voi saada kaikkia hyötyjä maksimaalisesti, on tehtävä valintoja. Ehkä auttaa jos ajatellaan metsiä jakaen kahteen, eli talousmetsiin ja suojelumetsiin. Suojelumetsät (tiukasti ja osittain suojellut) tuottavat pääasiassa monimuotoisuutta ja hiilen varastointia. Talousmetsät tietenkin raaka-ainetta metsäteollisuudelle, mutta myös suojelupalveluja kuten lisää lahopuuta.
Kysymys kuuluu miten toteutuu hiilineutraalius, jos talousmetsien hiilinielu määritellään nollaksi, kuten pitää tehdä, jos halutaan estää niiden vanheneminen. Riittääkö neutralointiin se hiilen sidonta, joka tapahtuu suojelualueilla?
Mikä on ennallistamisen rooli yhtälössä? Se voi olla hyvin toteutettuna ratkaiseva puuttuva palikka, joka auttaa moneen ongelmaan. Esimerkiksi parantaa virtavesiä, lisää kosteikoita, säästää turvetta, vähentää vesistöpäästöjä, nostaa suojelualueiden määrän riittävän korkeaksi jne.
Eikös laji.fi-portaalissa ole tästä keskusteltu? Asiantuntijalla en tarkoita Ikosta vaan Esko Hyväristä. En ole perehtynyt asiaan tarpeeksi, mutta ehkä jaolla ensisijaisiin elinympäristöihin ei ole mitään suurta selitysarvoa, vaan se on vain yksi tapa luokitella lajeja.
Punaisen kirjan verkkopalvelu ehkä havainnollistaa tilannetta.
https://punainenkirja.laji.fi/results?type=status&year=2019&habitat=&habitatSpecific=
Lajeja arvioitu kaikkiaan 22407. Niistä elää metsissä M 10752. Niistä on saanut lisämääreen v 1312. Kangasmetsien lajeja on arvioitu Mk 4933. Näistä on saanut lisämääreen v 972 kappaletta.
Huom. muut lisämääreet eli harju, metsäpaloalue, paahteinen, jalopuuesiintymä, kalkkivaikutteinen… Jos on sanottu että päällekkäisyyksiä ei aineistossa ole, kukin laji on ehkä voinut saada vain yhden lisämääreen itselleen. Luonnossa kukin laji voi tietenkin elää ympäristössä, jota voi luonnehtia useammallakin lisämääreellä – ainakin mikä tahansa näistä voi olla samanaikaisesti myös vanha tai luonnontilaisen kaltainen.
Metsälajeista v-merkinnän saaneet 12 % (1312/10752) lajit suosivat vanhoja tai luonnontilaisen kaltaisia metsiä. Kangasmetsien lajeista suurempi osuus 20 % (972/4933). Tämä ei tarkoita että v-lajit eivät voisi elää nuorissa kangasmetsissä tai lajit ilman v:tä eivät voisi elää vanhoissa tai luonnontilaisissa. Vain harva laji on niin erikoistunut, että sille kelpaisi vain v tai ei v. Ne elävät sikin sokin, kun luonnossa ei ole näitä lokeroita mitä Punaisessa kirjassa.
En tiedä selvittikö vai sekoittiko, ja onko tulkinta mennyt oikean suuntaisesti.
Jokohan voitaisiin lopettaa keskustelu tästä aiheesta sekä täällä että Hesarissa. Oikeat asiantuntijat kun ovat todenneet sen tulkinnan vääräksi, että tuo jako ja lajien määrät todistaisivat vanhojen (ml. luonnontilaisten kaltaisten) metsien olevan niukkalajisia elinympäristöjä.
Aiempi kommentti Vanhas-ketjussa:
”Punaisessa kirjassa arvioitujen lajien määriä jaettuna niiden ensisijaisiin elinympäristöihin ei voida käyttää nuoren ja vanhan metsän vertailuun elinympäristönä. Se tieto löytyisi esimerkiksi inventoimalla jonkin tietyn elinympäristön (vaikka mustikkatyypin kangasmetsän) eri ikävaiheissa tavattavia lajimääriä eri eliöryhmissä.”
Uhanalaisarvioinneista juttua:
