Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Huomasin että tämä erinomainen keskustelu on jatkunut ’salaa’ artikkelin kommenttikentässä. Aiheiden seuraamisen kannalta olisi parempi jos keskusteltaisiin täällä ketjuissa.
Ei hirveästi motivoi toimimaan, jos dialogin toista osapuolta syyttää idiootiksi, tyhmäksi, vajaaksi tai ahneeksi.
Paremmin päästään etenemään, kun opetellaan tunnistamaan ne valuma-alueet, joissa metsätalous aiheuttaa merkittäviä vesistövaikutuksia, joilla tarvitaan toimia ja joilla julkinen tuki auttaa tehokkaimmin. Samalla arvioidaan alueen muu maankäyttö ja niissä mahdolliset toimet.
Vaikka metsätalouden vuosittaiset kuormitusluvut tuntuvat pieniltä, suuruusluokat ja niiden suhde muihin kuormittajiin lienevät suunnilleen oikeat. 4 %:n lisäinen hiilen kuormitus keskimäärin voi tarkoittaa suurta määrää paikoin, kun se ei jakaudu alueellisesti tasaisesti.
Kun kasvukausi pitenee, lämpösumma kasvaa ja sadanta on entistä enemmän vettä, kaikki kuormitukset kasvavat, ellemme tee toimia maa- ja metsätaloudessa. Luonnonhuuhtoumat kasvavat myös, mutta niistäkin osa pysähtyy maa- ja metsätalouden vesiensuojelun rakenteisiin, jos niitä on olemassa.
Kyseessä on koko metsäala, sen näkee laskennan pinta-aloista. MetsäVesi-raportti s. 22:
”Valtakunnallinen kuormitus saatiin laskemalla yhteen kaikkien kolmannen jakovaiheen valuma-alueiden kuormitukset. Kolmannen jakovaiheen valuma-alueista merialueiden saaristo kuitenkin puuttui, joten laskennassa käytetty metsätalousmaan pinta-ala (25,9 Mha) oli vähän Suomen metsätalousmaan kokonaispinta-alaa pienempi. Lisäksi metsätalouden vaikutus arvioitiin vain metsätalouden piirissä olevalle pinta-alalle (22,2 Mha), jolloin etenkin Pohjois-Suomen laajat suojelualueet tuottavat laskennassa vain luonnonhuuhtouman verran vesistökuormitusta. Pinta-alat saatiin laskentaan valtakunnan metsien 11. Inventoinnin aineistosta.”
Kun laskelmassa on kerran kaikki metsät mukana, muut metsätalouden toimenpiteet kuin ojitus on varmaan oletettu hyvin vähän kuormittaviksi. Esimerkiksi toc-yhtälössä ovat selittäjinä suo-%, ojitus-% ja lämpösumma. Toisaalta tiedetäänkin, että avohakkuun lisäisyysvaikutus vesistöpäästöihin ei kestä pitkään, ja turvemaan ojitusalueilla avohakkuu voi jopa pienentää vesipinnan noustessa.
Lisätutkimuksia tarvitaan.
Kurki: ojitusalueilta niitä tulee vain 4% tuosta määrästä
Muotoilisin: MetsäVesi-hankkeen arvion mukaan metsätalous on lisännyt orgaanisen hiilen kuormitusta vesistöihin verrattuna luonnonhuuhtoumaan vain 4 %.
MetsäVesi-raportti s. 36:
”Metsätalouden osuus saatiin siten metsistä tulevan kokonaiskuormituksen ja luonnonhuuhtouman erotuksena. Tulosten mukaan typen yhteenlaskettu luonnonhuuhtouma ja metsätalouden aiheuttama kuormitus on 44 600 tn/v, fosforin 1 760 tn/v ja orgaanisen hiilen 1 840 000 tn/v (Taulukko 4). Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kuormituksesta on 16 %, fosforin kuormituksesta 25 % ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 4 %.”
Metsätalouden lisäiseen osuuteen kuuluu tuossa kaikki synnit – sekä metsäojitukset, harvennukset että avohakkuut.
Kuinka paljon on tuo 1,8 milj.tn sitten kaikesta org. hiilen kuormituksesta? Pitäisi tietää kuormitus pelloilta, rakennetuilta alueilta ja joutomailta.
Muistin virkistämiseksi suojakaistojen käsittely PEFC:ssä. HUOM. Standardissa ei ole suojakaistan hakkuukieltoa.
Lähde: PEFC FI 1002:2024 – Metsien kestävän hoidon ja käytön vaatimukset.
8.17 Vesistöjen ja pienvesien läheisyydessä toimittaessa huolehditaan vesiensuojelusta ja luonnonhoidosta
8.17.1 Vesistöjen 82) ja lähteiden varteen jätetään kiintoaine- ja ravinnekuormitusta sitova sekä varjostusta ja monimuotoisuutta turvaava suojakaista, jossa säilytetään kasvillisuuden kerroksellisuus. Suojakaistan leveys on keskimäärin vähintään 10 metriä, mutta kaikkialla vähintään 5 metriä. Suojakaistalla tehdään vain poimintahakkuita, joissa säilytetään monipuolisesti erikokoista puustoa lehtipuustoa suosien.
Suojakaistalla ei tehdä maanmuokkausta, lannoitusta, kantojen korjuuta, pensaskerroksen kasvillisuuden raivausta tai kemiallista torjuntaa kasvinsuojeluaineilla84).
Uomaltaan alle 2 m leveiden ojamaisten, suoristettujen ja perattujen purojen suojakaista on vähintään 5 m. Suojakaistoilta runkopuut voidaan poistaa. Poikkeukset eivät koske uomia, joissa on Suomen luontaiseen lajistoon kuuluva lohikalakanta85). Suojakaistan muut yllä luetellut vaatimukset ovat voimassa.
Latvusmassan jättämistä suojakaistalle vältetään. Uomaan luontaisesti kaatuneita runkoja ei poisteta86).
Norojen61) läheisyydessä toimitaan kohdan 8.11 vaatimusten mukaisesti.
Uoman ylitykset toteutetaan niin, ettei uomaa merkittävästi muuteta ja sen suuntaan muodostu vettä johtavia painanteita.
Mikäli vesilain mukaan toteutettavat vesitalouden järjestelyt vaativat luonnontilansa menettäneen puron perkaamista ja suojakaistalla liikkumista, voidaan suojakaistavaatimuksista tarvittaessa poiketa perkausta vaativalla alueella.
Metsätien perusparannus ja uuden metsätien rakentaminen toteutetaan niin, että mahdollistetaan vaelluskalojen ja muun vesieliöstön esteetön liikkuminen ja vesiensuojelusta huolehditaan.
Uudistusaloilla, joilta johdetaan vettä laskuojaan, toteutetaan tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Indikaattorit
Käsittelyalueella87) suojakaista on säilynyt kriteerin edellyttämällä tavalla silloin, kun seurannan perusteella41) suojakaistan pituudesta yli 90 prosentilla maanpinta on pysynyt rikkoutumattomana ja kasvillisuudessa on säilynyt kerroksellisuutta ja peitteisyyttä.
Uoman ylitykset eivät ole aiheuttaneet merkittäviä vaikutuksia uoman rakenteeseen eikä uoman suuntaan ole muodostunut vettä johtavia painanteita.
Metsäteiden perusparannuksen ja uuden tien rakentamisen yhteydessä rummut ja sillat on asennettu niin, että vesistöihin ei ole luotu esteitä vaelluskalojen ja muiden vesieliöiden liikkumiselle.
Uudistusaloilta, joilta johdetaan vettä laskuojaan, on toteutettu tarkoituksenmukaiset vesiensuojelutoimenpiteet.
Määritelmät
82) Vesistöihin luokitellaan kuuluvan meret, järvet, lammet, joet ja purot. Puroja ovat myös pienet uomat, jossa on vettä ympäri vuoden ja kalan kulku on mahdollista. Purojen tunnistamiseen voidaan käyttää Ranta10-aineistoa ja lohikalakanta-aineistoa.
83) Maisemallisista, virkistyskäytöllisistä tai luonnonhoidollisista syistä voidaan raivata pensaskerrosta tai pienikokoista puustoa vesistöjen rannoilla.
84) Kasvinsuojeluaineella tarkoitetaan lain kasvinsuojeluaineista 1563/2011 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 määritelmän mukaista kasvinsuojeluainetta.
85) Kohteiden tunnistamiseen voidaan käyttää lohikalakanta-aineistoa.
86) Runkoja voi poistaa, mikäli niistä aiheutuu haittaa vesistön virkistyskäytölle, luonnonhoidolle tai tulvan vaaraa.
87) Käsittelyalue on yhdestä tai useammasta metsikkökuviosta koostuva kokonaisuus tai kartalle rajattu alue, jolla tehdään samantyyppisiä hakkuu- tai muita metsänhoitotoimenpiteitä pääasiassa koko alueella.
Rantapuista voisi keskustella tässä. Vrt. Pekka Kaupin mielipide HS.
Metsäsertifioinnin kriteerit kai sallivat poimintahakkuut rantavyöhykkeellä vai kuinka? Mikäli kyseessä ei ole taimen- tai raakkupuro, sieltä voisi poistaa isoja kuusia ja paljon kariketta tuottavia isoja lehtipuita? Erään mielipiteen mukaan näin voitaisiin vähentää rannan umpeenkasvua eli ruovikkoa. Vai onko siinä ratkaisevaa yleinen rehevöityminen.
