Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mieleen jääneet luvut: 120 + 160 milj. ha kasvullista metsämaata, ehkä suurin piirtein meidän metsämaata vastaavaa aluetta. Sitä en muista kumpi oli hoidettu määrä ja kumpi hoitamaton. Lähde: IBFRA:n raportti.
Kiitos Pakahe.
metsätalouden ja metsänkasvatuksen edellytyksiä huononnetaan
Mutta toisilla kestävyyden osa-alueilla saavutetaan parannuksia?
Osa kauneudesta on katsojan silmässä. Jos miettii vaikka Uuden Seelannin lammaslaitumia tai Skotlannin nummia, alueet lienevät olleet alunperin hyvinkin paljon metsäisempiä. Nyt molempia arvostetaan matkailijoiden parissa. Miksi ei meidän avohakkuita, jotka myös avaavat samaan tapaan maisemia?
Mikromuovi ja sen mukanaan kantamat kemikaalit ovat kaikkialla, joten ne eivät ole erityisesti tuulivoimaan liittyvä ongelma. Rikkana rokassa mutta ei varmaan niin suurta määrää, että tuulivoiman rakentamista pitäisi sen takia rajoittaa. Kannattaisi tuossakin kohtaa etsiä vähemmän haitallisia materiaaleja.
Perustukset ovat maasta otettuja aineita, joten ei liene haitallista jos ne rapautuvat ja palaavat maahan? Ei kai rautaa ole niin paljon että vedet siitä saastuisivat. Parempi tietysti on, jos ne saadaan hyötykäyttöön kierrätettyinä.
Tarkoitan itse sitä että kestävyydessä ei päästä eteenpäin, jos yritetään haukata liian iso pala kerralla. Päädytään jäätyneeseen konfliktiin. Esimerkiksi Luontopaneelin tavoittelema 10 prosenttia tiukkaa suojelua kaikissa maakunnissa vaikuttaa liian isolta palalta saavuttaa nopeasti.
Joidenkin mielestä ekologinen kestävyys asettaa rajat, ja taloustoiminta sopeutuu niihin. Periaattessa näin, mutta me emme tiedä missä kohtaa nuo ehdottomat rajat joita ei saa ylittää sijaitsevat.
Miten tämä toteutetaan käytännön politiikassa parhaiten? Kun noita ehdottomia rajoja ei tunneta, kannattaisi miettiä ennemmin suuntia, eli että kaikissa kestävyyden lajeissa mennään oikeaan suuntaan.
Tavoitteiden saavuttamista kuitenkin helpottaa se että metsänomistajat ovat erilaisia: jotkut keskittyvät tehokkaaseen puuntuotantoon ja toiset taas muuhun.
Ei suojelutoimissa kai keskitytä yksittäisiin lajeihin; aika harvalla lajilla on omaa suojelusuunnitelmaa. Punainen kirja voidaan nähdä kuvauksena nykytilasta, ja seuraava vastaava arvio kertoo ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Lajien laskemista ja luokittelua uhanalaisluokkiin tarvitaan tähän kuvaukseen.
Metsämme ovat olleet talouskäytössä niin kauan, että jäljelle jääneet luonnontilaisen kaltaiset sirpaleet eivät kykene enää ylläpitämään samaa määrää populaatioita kuin luonnontilainen maisema. Esimerkkinä kuukkeli, joka on lähes hävinnyt etelästä.
Luonnontilaisena voidaan pitää pitkään käsittelemättä ollutta tai todella vanhaa metsää. Tällaiseksi luonnontilaisen metsän sijaistajaksi (proxyksi) ei kai voida lukea vanhoja talousmetsiä. Vertaamalla niiden lajistoa nuoriin metsiin verrataan vain eri ikäisia talousmetsiä keskenään. Kuten Seppo Vuokko: tehdään talousmetsään avohakkuu ja havainnoidaan lajien kirjo.
Pitää uskaltaa kysyä myös toinen kysymys: menestyvätkö uhanalaiset lajit paremmin maisemassa, jossa on myös luonnontilaisia metsiä kuin jos on vain talousmetsiä? Vaikka ihan pätevää vertailua ei voida arvokohteiden vähäisyyden vuoksi tehdä, uskomme näin. Seurannatkin vahvistavatkin näkemystä, että suojeluponnisteluja kannattaa jatkaa. Samoin kuin talousmetsien luonnonhoitoa.
