Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
No jos maaperään jäisi suuri määrä sokereita varastoon, niin erä voitaisiin huomioida. Onko tällaisia varastoja olemassa? Ehkä sienten ja maaperäeliöiden biomassa voi jäädä lopulta pieneksi verrattuna puiden ja pintakasvillisuuden massaan.
Satelliiitin ja metsien mittausten välinen ero johtuu siitä että satelliitti ei näe hakkuita ja tuotteiden vientiä päästönä.
Runkopuun määrä mitataan maastossa ja siihen lisätään latvus ja juuret biomassamalleilla, kullekin pääpuulajille omallaan. Hiilinielu saadaan ja ilmoitetaan siis elävän puuston kokonaisbiomassana. Hakkuutähteet ja karikkeet menevät maaperän varastoon.
Myös hienojuurien ja sienijuurten määriä on tutkittu ja joidenkin mielestä ne voisi lisätä laskentoihin. Hienojuurten kierto on kuitenkin nopea, eli vuosittain kuolee varmaan lähes sama määrä kuin kasvaa. Ja varmaan tässäkin on paljon epävarmuutta.
Veikkaan että inventaariosta ei puutu muita merkittäviä eriä kuin hiilen virta maaekosysteemeistä vesistöön ja hajotus siellä. Voin olla ihan hakoteilläkin.
Keskustelua nieluvajeista Hesarissa. Timppa mukana menossa, hyvä! Omia hajahuomioita tässä…
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000011502644.html
1. Epävarmuutta on myös liittyen turvemaaperän päästöihin, joissa on suuri absoluuttinen nousu viime vuosina. Tilastokeskus julkaisee kasvihuonekaasujen inventaarion maaraportin. Siinä inventaarion kokonaisepävarmuus on muistaakseni kymmeniä prosentteja puoleensa – kohtalaisen suuri määrä hiilineutraaliuden arviointiin.
Ehkä riittäisi kun jokaisessa EU-maassa liikuttaisiin kohti hiilineutraaliutta, mutta kukin omassa tahdissa. Huomioiden sen, että ilmasto on yhteinen maapallon asukkaille. Vaikka EU on tässä merkittävä toimija, meidän ei kannata kutistaa talouttamme liikaa; mikä on liikaa, se on poliittinen päätös. Nyt muu maailma ei tee toimia EU:n kanssa samassa tahdissa. Jos tästä saataisiin edes jotain etua vihreinä investointeina – mutta nyt vaikuttaa siltä että ei saada, vaan sillä alalla suurin hyöty menee Kiinaan.
Poliittisen konsensuksen saavuttaminen on vaikeaa. Jokaisen jalostetun puukuutiometrin kerrannaisvaikutukset on arvioitu 200 euroksi kansantaloudessa. Yksi miljoona vähemmän hakkuita olisi 200 miljoonaa vähemmän ja 10 miljoonaa jo 2 mrd vähemmän.
Yhtälö alkaisi ratketa, jos arvioidaan kuinka paljon lisää metsämaata tarvitaan suojeluun, ennallistamiseen ja voimalinjoiksi, kuinka paljon hiilinieluiksi ja loput jäisi tavalliseksi talousmetsäksi. Talousmetsäalueella pitää tämän jälkeen toimia omistajan tavoitteiden, metsänhoidon suositusten ja metsäsertifikaattien mukaan. Oletettavasti näin saataisiin metsistä maksimimäärä erilaisia hyötyjä.
2. Satelliitti näkee kai kunkin maan alueella vuoden aikana puiden kasvuun sitoutuneen ja toisaalta esimerkiksi liikenteessä päästetyn hiilidioksidin erotuksen jollain aika kehnolla tarkkuudella. Satelliitilta jää kuitenkin näkemättä tärkeä hiilinielun määrääjä, eli vuotuiset hakkuut ja metsäteollisuustuotteiden vienti. Myös esimerkiksi turvemaapeltojen typpioksiduulit.
Meidän päättyneen puun tuonnin verran jäi ehkä Venäjällä hakkaamatta, ellei joku muu ostanut sieltä vastaavaa määrää puuta. Samaan tapaan meidän tulevat vähennykset siirtyisivät vähintään osittain muihin maihin ja maanosiin, jolloin hyöty maapallon ilmaston kannalta vaatii aika hyvää mielikuvitusta.
Hiilineutraaliushimmeli eli ilmastolaki perustuu siihen, että metsien ja muun maankäytön nielut ovat yhtä suuret kuin ovat muut päästöt yhteensä. Miten tämä yhtälö ratkaistaan kansantaloudellisesti järkevimmin? Ollikainen ym. esittivät, että metsänomistajille voidaan maksaa hiilinielukorvausta ja sen myötä puun tarjonta alenee. Monimuotoisuus kohenee esimerkiksi ennallistamalla, jolla saadaan runsaasti lisää pinta-aloja vähintään osittaiseen suojeluun. Mutta mitä sanovat puun käytön vähentämisvaateista metsäteollisuuden osakkeenomistajat, jotka odottavat tuottoa jätti-investoinneilleen?
Hesarin keskusteluissa mainitaan toisinaan termi hiilitase jota ei kuitenkaan määritellä. Epäilen että sillä tarkoitetaan hiilivaraston maksimointia. Jos siitä aletaan maksaa metsänomistajille, se käy hyvin. Samalla saadaan kaupan päälle lisää monimuotoisuutta. Kaksi kolmesta metsien hyödystä kasvaa, mutta teollisuuden puun saanti alenee.
Säästöpuille on minimimäärä ja minimikoko, mutta ne saavat olla vähempiarvoisia lehtipuita. En tarkistanut – kysy Googlelta tarkat speksit.
Jos poikkeamia säännöistä tulee monta ja tilanne ei korjaudu, serti voidaan peruuttaa koko ryhmän alueelta. Vielä näin ei ole kertaakaan tehty. Itse asiassa parempi menettely voisi olla se että rikkonut metsätila erotettaisiin määräajaksi. Samoin törkeästi rikkonut metsäpalveluyritys ei saisi urakoita sertifioiduista metsistä määräajan.
