Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ilmoittautumislomake webinaariin: Metsien hakkuumahdollisuudet ja hiilinielulaskennat ma 26.1.
Amerikkalaiset yhtiöt ovat alkaneet luoda eurooppalaisia vaihtoehtoja palveluihin. Globalisaatio peruuttaa.
Osaisiko Kurki kertoa kuinka moni Punaisen kirjan lisämääreen v saaneista lajeista on vanhan metsän spesialisti ja kuinka moni tulee toimeen nuoremmissakin metsissä jos ne ovat riittävän luonnontilaisen kaltaisia? Esimerkiksi hömötiainen kuuluisi luultavasti jälkimmäiseen luokkaan.
Long Play -verkkojulkaisu teki jutun metsäalan ykköslobbarista Mikko Tiirolasta. En nyt kopioi tähän kun oli hyvin pitkä juttu (ostakaa lukuoikeus tai kuunnelkaa kun ilmeisesti luettu versio on ilmainen), mutta kopioin vastineen jonka lähetin Lotalle. Tässä olennaiset osat kirjeestä; jätin pois itseni esittelyn ja alkutervehdykset.
*
Sekä kotimaan että EU:n lainsäädännöstä on tullut sen verran paljon metsien käytön rajoituksia, että monet metsänomistajat pelkäävät jo omaisuutensa puolesta. Yhtenä esimerkkinä voidaan mainita se, kun ympäristöministeri Mykkänen sopi puun ostajien kanssa että raakkupuroila sovelletaan 45 metrin suojakaistoja – ilman korvauksia. Toisena FSC-metsäsertifikaattiin liittyvät HCV-alueet, joiden mukana sertifikaatin vaatimukset leviävät sertifikaattiin kuulumattomien metsänomistajien maille – ilman korvauksia. Kolmantena EU:n energiapuuhun eli biomassojen polton kestävyyssääntelyyn liittyvä rajoite että energiapuuta ei saa korjata turvemailta. Nämä kolme asiaa koskevat kohtalaisen isoja pinta-aloja.
Jokunen kommentti artikkeliin
Punaisen kirjan lisämääre V sisältää sekä vanhojen että luonnontilaisen kaltaisten metsien lajit. Pitäisi selvittää mikä on uhanalaisten lajien jakauma näiden kahden ryhmän kesken, koska eri ryhmille tarvitaan erilaiset parannustoimet. Luonnontilaa mutta ei niinkään vanhaa metsää kaipaava laji voi olla mahdollista elvyttää ennallistamalla nuorta metsää. Tämä tulee paljon halvemmaksi kuin vanhan puustoisen metsän hankkiminen suojeluun.
Tiirola: Ilmastopaneeli ei huomioi tutkimustietoa vaan vain politiikan? Kyse voi [olla] osin tästä, mutta Ilmastopaneelin tehtävähän on juuri tarjota välineitä EU:n ja Suomen ilmastopolitiikan toteuttamiseen. Voi olla kyse myös siitä, että että Syken ja Luken ennusteet hakkuiden alentamisen seurauksista poikkeavat hieman toisistaan: Syke ennustaa että hiilinielut säilyvät pitkään, kun taas Luke ennustaa että ne hiipuvat pitkällä aikavälillä. Lyhyellä aikavälillä ennusteet ovat yhtenevät. Luken muistiossa (kts. linkki) mainitaankin, että teknisiä hiilinieluja odoteltaessa myös hakkuiden maltillinen alentaminen on käypä ratkaisu. Ei hiilineutraaliustavoitteessa ole sinänsä mitään moitittavaa, mutta 2035 on vain 10 vuoden päässä eli aika pian.
Linkki: Luonnonvarakeskuksen vastauksia kokoomuksen lausuntopyyntöön
Pinta-alat joita jo suojellaan? PTTn äskettäin julkaisema kysely kertoo, että vastanneilla keskimäärin 8 % talousmetsästä on ns. hiljaisessa suojelussa. Jos nämä huomioidaan, metsämaasta arviolta jo noin neljännes on suojeltua, joten ei olla enää hyvin kaukana biodiversiteettistrategian tavoitteesta: 30 prosenttia tiukka ja osittainen suojelu yhteen laskien. Etelän lisäsuojelu eli pienet kohteet kuten lehdot ja isot kuten luonnonpuistot tai kansallispuistot ja lisäksi ennallistaminen (esim. kosteikot ja pintavalutuskentät) täydentänevät bd-strategian tavoitteen.
Lisäksi tarvitaan talousmetsien luonnonhoitoa, jolla saadaan aikaan mm. lisää lahopuuta jatkumona tai pienialainen runsaslahopuustoinen nuori metsä, paahderinne tai paloala. Ennallistamisen ja luonnonhoidon raja ei ole selkeä, vaan jokin hanke voi olla molempia yhtä aikaa, mikäli toimitaan talousmetsissä. Suojelualueilla puhutaan yleisimmin ennallistamisesta.
Tämä on tärkeää huomata: ei metsänomistajilla ole ongelmaa tuottaa monimuotoisuuspalveluja tai hiilinieluja puuraaka-aineen sijaan, jos niistä saa kohtuullisen korvauksen. Kansantalousvaikutusten vuoksi kuitenkin myös muilla kuin metsänomistajilla on asiassa intressejä.
Semmoinen käsitys syntynyt kaarnakuoriaistuhoista että epidemia lähtee pahenemaan, kun suuralueella syntyvät otolliset olosuhteet, ei niinkään yksittäisissä metsiköissä. Eli vaaditaan lämpimiä kesiä ja paljon lisääntymismateriaalia, jotka nostavat kuoriaispopulaatiot korkealle tasolle. Näistä julkaistaan alueellisia ennusteita tutkijoiden toimesta. Osviittaa saa myös oman alueensa Metsäkeskuksen metsänkäyttöilmoituksista, joissa pitää mainita jos metsätuho on hakkuun syynä.
En taida lähteä, mutta kiitos Perkolle tuesta. 😀
Kiitos narisija. Kyllä Eki olisi ansainnut paikan tuossa joukossa.
*
– Eurooppalaisilla on tietotaito. Jos Trump haluaa puolustaa aluetta, hän lähtee siinä väärälle tielle ärsyttämällä arktisia liittolaisia, sanoi yksi lehden nimettömistä sotilaslähteistä.
Minusta Perkolla olisi aineistoa ja kykyjä humanistisen metsäekonomian dosentiksi Helsingin yliopistoon. Meillähän on kaksi tunnettua esikuvaa: ortotopologian dosentti Aapo Heikkilä Oulun yliopistossa ja dosentti Johan Bäckman.
Kaarnakuoriaistuhot lähtevät havaintojen mukaan liikkeelle pääsääntöisesti yksipuolisista talousmetsistä, joissa on pienellä alueella paljon tietylle kuoriaiselle sopivaa lisääntymismateriaalia. Tämäkin seikka puoltaa sitä että liiallinen suojelu ei ole ongelma.
Ötökkälaki koskee kerralla kaatuvaa tuoretta elävää puuta. Se ei koske monen vuoden aikana kertyvää lahopuuta. Ei puu enää ole kuoriaisriski kun siinä ei ole kuorta. Hyvä muistisääntö vai mitä: ei kuorta, ei kuoriaisia!