Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Hakkuutilaston mukaan (Luke: Puun markkinahakkuut 2024) mukaan tukkipuun hakkumäärä on pienempi kuin kuitupuun. Tukit lisäksi palastellaan sahoilla, jolloin kaikki ei päädy varastoon tuotteisiin. Mutta se on selvä, että metsäteollisuudella on suuria hyödyllisiä ulkoisvaikutuksia energiasektorilla Suomessa. Nämä usein unohtuvat, kun tuijotetaan vain ympäristöhaittoihin.
Suomen ja Ruotsin pääministereiden vetoomus EU-komissiolle on hyvin muotoiltu. Valtioneuvoston sivuilla luettavissa.
Jos hakkuut pienenevät tänä vuonna suhdannesyistä, siinäpä sitä hiilinielua sitten jää ilmaston pelastamiseen muutama miljoona etn.
Mitenkähän muissa EU-maissa sujuu tämä hiilineutraaliuteen pyrkiminen?
Ei näitä nyt sentään kiistetä, suhteutetaan kyllä.
Metsälehdellä on muuten hyviä faktantarkistajia: Rukopiikki eli ”setä pohjoisesta” (vrt. Kamalan Luonnon ilves) kertoi että uudisojituksiakin tehdään edelleen. Nostokoukku kertoi maanmuokkauksen aiheuttamasta eroosiosta ja ojitusten jälkeisistä turpeen liikkeistä vesistöön.
Karikkeen tai biomassan vaikutus toc-päästöön on vielä sangen epävarma. Pitäisi verrata puustobiomassaltaan samanlaisia ojitettuja ja ojittamattomia soita.
Jos kaiken maankäytön toc-päästön arviossa huomioidaan luonnonsoiden ja metsäojitusten lisäksi metsät ja pellot, metsäojien tukkimisen hyöty pienenee entisestään. Arvioin hyvin epävarmasti: jos kaikki metsäojat tukittaisiin tai jätettäisiin kunnostamatta, niin korkeintaan noin 10 prosentin suuruusluokkaa vähenisi toc-päästöt vesistöihin.
AJ kansalaisaloitteen tekijän ketjussa:
”Julkaisu: Peatland drainage – a missing link behind increasing TOC concentrations in waters from high latitude forest catchments?
Orgaanisen hiilen (toc) pitoisuudet olivat valumavesissä 8–14 mg/l korkeammat ojitetuilla valuma-alueilla (kuva 1). Mitä enemmän suota valuma-alueella, mitä suurempi lämpösumma ja mitä suurempi osuus suosta oli ojitettua, sitä suurempi toc-pitoisuus valumavesissä (kuva 2).
Luonnontilaisilla soilla tavataan lähes yhtä korkeita toc-pitoisuuksia kuin ojitetuilla, joten pelkästään ojitetut suot eivät myötävaikuta vesien tummumiseen, vaan aivan kaikki suot. Karkea arvio ojitusten aiheuttamasta toc-lisästä valtakunnallisesti on 25–45 kg/ha vuodessa. Kaikkiaan per 5 milj. ha ojitukset: 125000–225000 tn/v.
Jos käytetään lisäksi MetsäVesi-hankkeen arviota kaikista orgaanisen hiilen kokonaispäästöstä metsistä ja soilta eli 1 840 000 tn/v, ojituksen tuoma lisäys tähän voisi olla esimerkiksi 184000 tn, eli 10 prosentin suuruusluokkaa. Tämän verran korkeintaan kaikkien metsäojitusten tukkiminen tai ojien kunnostamatta jättäminen voisi siis auttaa vesien tummumisen torjumisessa.
En tiedä miten oikeaan tämä arvio osui. Joku suoasioita paremmin osaava voinee esittää paremman laskelman ja huomioida siinä ehkä myös peltomaan hiilipäästöt vesiin.”
*
TA selitti soiden humuskuormat näin:
”Niin, varmasti luonnontilaisilla soilla on orgaanista hiiltä yhtäläiseen, mutta kun sitä ei ole ojitettu, se ei pääse sieltä virtaamaan vesistöihin. Ojitetun suon ojat sen sijaan johtavat ne humukset vesistöihin. Tämä on hyvinkin arkijärjellä ymmärrettävissä. Toki luonnontilaiselta suoltakin voi virrata vettä, mutta on selvä asia, että kun suota ei ole pöyhitty, ja puro on ollut olemassa pitkään, ja se myös todennäköisesti mutkittelee enemmän ja syvyyskin vaihtelee, humusta ei pääse vesistöihin juurikaan. Ojat taas ovat syviä, usein suoria uomia, joita pitkin humus pääsee virtaamaan esteettä veden mukana.”
Tutkimuksessa raportoidut arvot oli siis mitattu juuri vesistöistä.
Kuusen istutus liian karulle kasvupaikalle tuottaa tappiota ja metsätuhoja. Joku epäilee taas puun laatua heikoksi – pitäisi tuupata sinne se Kurjen kommentti kuusisahasta.
Kannattaako periä ja miten?
