Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Israel nyt pitäisikin olla pakotteiden kohteena mutta sillä on USA tukijana ja Trumpia ei haluta ärsyttää. Kiina ja Intia eivät ole vielä hyökänneet naapurimaihinsa. Kiina ei ole demokratia ja on ihmisoikeusrikkoja ja Tiibetin sortaja ja mitä kaikkea. Riippuvuutta Kiinasta yritetään jo vähentää mutta pakotteet sattuisivat liikaa omaan nilkkaan?
Se on totta että markkinatalous ja talouskasvu ja luonnonvarojen riittävyys on hankala yhtälö. Suomi ja EU ei kasva vaan nopein kasvu tapahtuu Aasian kehittyvillä alueilla ja etenkin Afrikassa. Noilla alueilla on suuret kasvavat markkinat, sinne vaan. Venäjä ja Kiina ovat siellä jo. USA käpertyy sisäänpäin, joten sen markkina-asema maailmalla heikkenee? Venäjä voisi olla kasvava talous ja se voisi olla jo nyt Kiinan ja USA:n kokoinen talous. Kestävä kehitys, oikeusvaltio, demokratia ja kansan vaurastuminen ei ole maata johtavia kiinnostanut – ainoastaan oma vaurastuminen (oligarkit) ja fossiilitalous.
Mm. Luotan suoriin havaintoihin enemmän kuin niistä johdettuihin mallilaskelmiin. Jos mitataan valumavedestä aineiden pitoisuuksia ja kerrotaan tulos valuman määrällä, saadaan vuotuinen kuormitus arvioitua melko tarkasti. Kemialliset vesianalyysit ovat standardimenetelmillä tehdyt ja tarkat. Malli on vain niin hyvä kuin on aineisto ja muuttujat, mutta on huomattavasti parempi kuin puhdas arvaus.
Satoja vuosia sitten ei ollut tutkijoita mittaamassa vesien laatua, joskin järvien pohjasedimenttejä tutkimalla on varmaan mahdollista sanoa jotain siitä. Minulla ei ole tiedossa aikasarjoja näistä. Jos on niin että suurin osa toc-kuormasta tulee suon pintakerroksen elävän rahkasammaleen aineenvaihdunnasta, humusta on ollut vesissä niin kauan kuin on ollut soitakin. Syöte on kasvanut sitä mukaa kuin soistuminen on laajentanut soiden pinta-alaa. Humusta on vapautunut suosta suunnilleen samalla syötteellä joka vuosi, ja tätä ilmeisesti tarkoitetaan, kun sanotaan että ennen humus vesiin oli ”tasapainossa”. Humusta on kuitenkin tullut vesiin aiemminkin enemmän kuin on poistunut tai hajonnut, eli tummuminen on ilmiönä ollut ennenkin olemassa.
Tutkijoiden mukaan tummumisen kiihtymisen taustalla on päätekijänä ilmaston lämpeneminen, joka lisää turpeen hajoamista ja sulan ajan pituutta. Uudisojitusta ei enää juuri tehdä, joten se ei sitä kiihdytä. Kunnostusojitus on yksi mahdollinen tummumisen kiihdyttäjä, mutta en osaa sanoa millä painolla. Joka tapauksessa ojitusta ja tarpeettoman syviä ojia tulisi välttää, ja jos se on tehtävä (esim. turvemaan avohakkuussa), huolehdittava hyvin vesiensuojelusta. Samoin lisäisin jatkuvaa kasvatusta, vaikka Tomppo ja Laurén epäilivät sen tehoa, koska vähintään sillä voidaan pienentää ojitetun suon päästöjä ilmaan.
Summaten. Luonnontilaisilta ja ojitetuilta soilta tuleva humuskuorma kasvaa, koska lämpöä on enemmän ja sula aika pitenee (kiihtyykö mahdollisesti myös elävän rahkasammaleen hajoaminen). Ojitetuilla soilla ei ole kasvavaa rahkasammalta, joten niillä ja kankailla humuksen lähde on karike ja hajoava turve. Turve tulisi pitää mahdollisimman paksulti veden kyllästämänä jotta se ei hajoa, mutta kuitenkin niin, että myös märkinä kesinä ja talviaikaan juurilla on vähintään 30 sentin ilmava kerros missä kasvaa.
MetsäVesi-raportti.
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162009/VNTEAS_2020_6.pdf
Kuva 12 sivu 40. Orgaanisen hiilen huuhtouma. Verratkaa lukuarvoja: luonnonhuuhtouma ja metsätalouden lisäys siihen. Verratkaa alueita: painotus on vahvasti turvemaavaltaisilla alueilla.
Sivu 66. Ravinteiden osalta kuva on samanlainen kuin hiilen osalta. Metsätalouden aiheuttama lisäkuorma on pieni ja keskittyy vahvasti turvemaavaltaisille alueille.
Näissä malleissa oletetaan, että vesistövaikutusten suuri selittäjä on valuma-alueen soiden osuus ja ojitusprosentti. Vaikka mukana olisivat maatalousalueet, kuva ei varmaan muuttuisi olennaisesti.
No, juuri oikeiden tutkijoiden töitä tässä siteerataan. Lukijoilla on nyt täällä luetun ymmärtämisessä ja omaksumisessa vaikeuksia. Erityisesti kuitenkin metsäalan ulkopuolella suurella yleisöllä, jota ei siis saisi/tarvitsisi yrittää valistaa. Säilytetään mieluummin myytti metsätaloudesta pahimpana vesistöjen kuormittajana? Nyt mennään tämänhetkisen tiedon mukaan, vaikka tuleva tutkimus muuttaisi sitä.
Esimerkiksi se on olennaista että humuskuormaa tulee yhtä lailla kaikilta suoalueilta luinnonhuuhtoumana koska se liittyy sammaleen kasvuun. Ojitus nopeuttaa irtoamista jonkin verran, mutta kokonaishumuskuorma kasvaa siitä siis vain arviolta 10 %. Tätä 10 prosenttia saadaan vielä hieman alas hyvien vesiensuojelun rakenteiden avulla, mutta ne purevat paremmin kiintoaineisiin ja ravinteisiin kuin veteen liuenneeseen humukseen. Rauta ja muut metallit kulkevat ainakin jossain määrin kiintoaineiden mukana. Ainakin näin olen ymmärtänyt.
Tuolla aiemmin oli esillä Vesitalous-julkaisu. Yhdessä niistä muistelen nähneeni kuvan kunnostusojituksen kiintoainepäästöstä ajan myötä: on juuri noin, että muutaman vuoden ajan tulee iso päästö, joka heikkenee kun aikaa kuluu.
Katsokaa tarkasti MetsäVesi-raportin kuva julkaisun loppupuolella jossa on laskettu hiilipäästö Vemala-mallilla mutta uusilla yhtälöillä. Näkyy eniten kuormitusta Pohjanmaalla, jossa ojitettujen (!) turvemaiden osuus pinta-alasta on suuri. Hiilen kuorma maa- ja metsätaloudesta (!) vesiin on keskimäärin pieni, mutta noilla alueilla paikallisesti suuri ja vaikuttaa Perämeren veden laatuun.
Metsätalouden osuus on suuri siellä missä muita kuormittajia (maatalous, teollisuus, yhdyskunnat) ei ole. Näissä keskusteluissa unohtuu monesti taajamien ja golfkenttien hulevedet, jotka kuljettavat istutusten hoidossa käytettyjen lannoitteiden ravinteet vesiin. Lannoittamista ja hoitamista tulisi vähentää ja lisätä mm. niittyjä ja typensitojakasveja.
Vesistöpäästöt pitää ratkaista valuma-alueen tasolla, mutta niin että jokainen sektori huolehtii omasta osuudestaan.
Tilityksessä on asiaakin, mutta asialla on kaksi puolta. Ei pidä paikkaansa, että metsäalalla ei olisi tehty korjaavia toimia. Ne eivät ole ilmaisia, ja lienee parempi että sijoitetaan niihin eikä korvauksiin. Hiilinielutkaan eivät ole ilmaiseksi otettavissa, vaan metsänomistajan omaisuutta.
Metsäänsä sijoittanut ja siellä paljon työtä tehnyt metsänomistaja katsoo nykymenoa yhtä närkästyneenä; huolissaan elinkeinonsa tulevaisuudesta, miettien menevätkö puut kaupaksi. Samoin katsovat metsäteollisuuden työntekijät ja korjuuyrittäjät.
Lukija tilittää Hesarissa uutisessa Punkaharjun tehtaan laajennuskaavasta.
”Jokainen metsäteollisuuden uusinvestointi tai laajennus pitäisi tutkia suurennuslasilla.
Metsäsektorin, sen omistajien, metsänomistajien sekä muitten alaa lobbaavien vaikutusvalta on liian suuri maassamme. Sen syytä on monen järven vesien tummuminen, metsien hiilen käsittelykyvyn heikkeneminen ja perinteisen metsälajiston köyhtyminen. Se ei kuitenkaan ota aiheuttamiaan ongelmia tosissaan vaan näyttää kriitikoille keskisormea.
En hyväksy sitä, että yksi ala saa niin pahaa aikaan luonnossamme ilman että joutuu maksamaan aiheuttamistaan vahingoista korvauksia jotka edes jotenkin olisivat suhteessa aiheuttamistaan vahingoista.
Kieltäydyn maksamasta korkeampia veroja siitä hyvästä kun maamme hallituksen laskelmat hiilidioksin sitoutumisesta heittävät härän pyllyä. Orpo ja Purra saavat lähettää laskun sinne minne se kuuluu : metsäteollisuusklusterille.
Enkä usko myöskään noihin työllistäviin vaikutuksiin mitä tämän investoinnin väitetään tuovan. Sen pitkäaikaiset vaikutukset luontoon tulevat näkymään pitkään vielä senkin jälkeen kun laitos on suljettu ja viimeinenkin työpaikka siirtynyt halvemman työvoiman markkinoille. Viime viikollahan saatiin taas nähdä miten ei metsäteollisuudenkaan työpaikat ikuisia ole. Sitäkin investointia puolusteltiin tulevilla työpaikoilla.
Jos kaikki faktat lyödään pöytään, niin en yhtään ihmettelisi jos kunnan isätkin tulevat lopputulokseen että pitkällä tähtäyksellä on investoinnin tuotto kaikki seikat huomioden negatiivinen. Mutta tietysti tältäkin paikkakunnalta löytyy metsänomistajia, metsäteollisuuden osakkeenomistajia ja kunnanpoliitikkoja joilla on omat kytkökset ko. alaan tai sitten vain ajattelevat lyhytnäköisesti.
Näin se maailma näyttää makaavan.”
Ihan hyvä olisi saada arvio siitä onko sinilevän typensidonta merkittävä erä.
Kun Hesarin keskusteluja lukee, metsätalous on alakynnessä viestinnän kannalta. Sen verran yleinen on käsitys sen vesiä pilaavasta roolista. Sikäli ihan loogistakin, kun metsää on joka paikassa ja suuri osa soista ojitettu. Tutkimus on viisastuttanut meitä paljon ihan viime aikoina.
Mutta tarkkana saa olla – itsekin tuli eilen kirjoitettua huolimattomasti – ja kommentteja ei Hesarissa saa edes korjattua muuten kuin kirjoittamalla oikaisun. Väärän tiedon korvaaminen toisella väärällä ei edistä asioita.
