Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mig maantiellä. http://www.is.fi/kotimaa/art-2000011497222.html
Karhunmetsästystä Kittilässä.
http://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/77e0134c-7fb9-4c42-93fa-b3c1d35e27fc
Mietin mallia jossa yrittäjä laskuttaisi jokaista osakasta erikseen isännöinnistä ja tien hoidon kuluista vuosittain. Mutta se on totta että tästä mallista hyötyy vain alv-velvollinen osakas, siis metsänomistaja, mutta ei mökkiläinen. Mökkiläisen maksut nousevat, jos talkoomallista siirrytään yrittäjämalliin.
Tuore väestöennuste näyttää lohduttomalta. Osasta kuntia voi hävitä jopa puolet väestöstä. Olisiko kuntakarttaa aika muuttaa vähemmän pirstoutuneeksi vapaaehtoisin kuntaliitoksin? Esimerkiksi kouluverkostoon tehdään nyt kunnissa kalliita investointeja, jotka jäävät turhiksi kun lapsiluku pienenee.
Suomen kokonaisväestön väheneminen ei kai muuten olisi niin paha juttu, mutta ongelmaksi voi muodostua seniorien hoito. Toistaiseksi työvoimapulaa ei vielä vaikuta olevan. Seniorien hoidossa on töitä joita voi tehdä lyhyelläkin koulutuksella, ei kaikkien henkilökunnassa tarvitse olla sairaanhoitajan tasoisia (esim. ruuan jakelu ja kodinhoitotehtävät).
Vastaus faktantarkistaja Aki Ikoselle Hesarin luontorauha-ketjussa:
”Water-lehden artikkelissa mainitut typen ja fosforin kuormat ovat todella pieniä. Laskeumasta tulee kaksinkertainen määrä typpeä, eli itse asiassa metsä puhdisti sen läpi valuvaa sadevettä napatessaan typpeä kasvuunsa. Orgaanisen aineen kuormitus vaikuttaa merkittävältä lisäykseltä.
MetsäVesi-hankkeessa laskettu metsätalouden lisäinen osuus eli 78000 tn toc-kuorma oli kuitenkin vain 4 % kokonaiskuormasta valtakunnallisesti. Katso ympäristö-palvelusta artikkeli: Ravinteiden kuormitus Itämereen. Perämeri on typen ja fosforin ongelma-alue, mutta sielläkin maatalous on suurempi kuormittaja kuin metsätalous.
Kiintoaineita tulee vesistöön, kun ojia kunnostetaan tai peltoa muokataan. Orgaanista hiiltä pääsee kaikilta turvemailta: luonnontilaisilta soilta, turvepelloilta ja metsistä. Kivennäismaametsien osalta karikkeen, metsähumuksen ja metsän käsittelyn vaikutus on vielä osin epäselvä. MetsäVesi-hankkeen toc-mallissa ojitus selitti paljon pienemmän osuuden kuormasta kuin lämpösumma tai suoprosentti. Avohakkuuta ja maanmuokkausta mallissa ei ollut mukana.
Metsätalouden vaikutus voi olla paikallisesti valuma-alueella merkittävä. Kuitenkin jos vain metsätalous nostetaan tikun nokkaan, mennään metsään vesiensuojelun korjaustoimia mietittäessä ja ne jäävät kustannustehottomiksi. Korjaustoimia on mietittävä valuma-aluekohtaisesti.”
Jatkokommentti:
”Laskeuma on sitä mitä tulee metsään ilmasta kuivalaskeumana ja sateen mukana, osin luontaista ja osin ihmisperäistä.
Emeritusprofessori Harri Vasander kertoo karujen soiden turpeen kasvun hyötysuhteesta: jos rahkasammal kasvaa 11 milliä ylöspäin, turvetta syntyy 1 milli. Turvetta voi syntyä 20 prosenttia kasvusta jolloin 80 prosenttia hajoaa. Orgaanisen hiilen vesistöpäästöjen potentiaali on siis luonnontilaisillakin soilla suuri.
Kts. kuva 7c s. 32, orgaanisen hiilen (toc) päästömalli, julkaisussa Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020. MetsäVesi-hankkeen loppuraportti.
Luonnonhuuhtouman osuus on erittäin suuri, siis väli 0:sta vihreisiin arvoihin. Osa metsätalousalueista on samalla tasolla kuin luonnontilaiset. Lämpösumma: mitä eteläisempi sijainti Suomessa, sitä enemmän toc (nousu 5 > 20 mg/l). Suoprosentti eli osuus valuma-alueesta suota: 50 % suota nosti tasoa vajaat 10 mg/l. Metsätalous nosti toc-pitoisuutta vähemmän, korkeintaan noin 5 mg/l, sitä enemmän mitä etelämpänä oltiin (mitä suurempi lämpösumma).
Vaikka metsätaloudessakin on syytä parantaa vesiensuojelun toimia ja vesienhallintaa, niillä voidaan saada aikaan vain tietty määrä parannusta. Luonnontilaisten soiden valumia ja huuhtoumia ei metsätalouden toimin estetä. Itse tulkitsen MetsäVesi-tuloksia ja ymparisto-portaalin rehevöitymisen aiheuttajia niin, että metsätalouden tilanne on parempi kuin mitä yleinen mielipide tietää.
Maa- ja metsätalouden ojitusalueilta tulevaa orgaanisen hiilen ja kiintoaineen kuormaa pitää pyrkiä pienentämään. Samalla vähenee ravinteiden ja metallien kulkeutuminen. Vesiensuojelun ajantasaiset keinot (ml. ennallistaminen, kipsikäsittelyt, säätöpadot, suojakaistat, pintavalutuskentät ja kosteikot) laajasti käyttöön metsissä ja pelloilla. Paksuturpeisille metsäojitetuille soille lisää jatkuvapeitteistä kasvatusta ja puutuhkaa. Typpilannoitusta en metsissä käyttäisi, rehevöityvät ilmankin.”
3. kommentti.
”Anteeksi, vesistöpäästöistä piti siis vastata Aki Ikoselle. Tässä kommentti Toni Amnellille ja Anne Pakkaselle hiilinieluproblematiikasta. Hiilen sidonta -termiä tulisi välttää ja käyttää sen sijaan hiilinielua ja hiilivarastoa, niin pysytään kartalla mitä kulloinkin tarkoitetaan.
EU:n ilmastopolitiikassa metsien ilmastohyötyä mitataan hiilinieluilla, jotka ovat määritelmän mukaan kasvu – poistumat eli vuotuinen hiilivaraston kasvu. Erotus on suuri silloin, kun metsät kasvavat hyvin ja hakkuut ovat maltilliset. Mitä tapahtuu, jos metsänomistajille aletaankin maksaa metsien käyttämisestä hiilivarastoina ts. alennetaan hakkuita reippaasti? Aluksi käy ihan hyvin: suuret hiilinielut kasvattavat metsien puustovarantoja nopeasti suuremmiksi.
Myöhempää kehitystä on vaikea ennustaa, mutta ajan myötä metsien ikärakenne väistämättä vanhenee, jos hakkuut ovat pitkään hyvin paljon kasvua pienemmät. Vanhenevissa metsissä kasvukin alenee, koska se on suurimmillaan keski-ikäisissä metsissä. Jos EU-politiikka vaatii meiltä silloin edelleen entisen suuruisia hiilinieluja, hakkuupoistumia joudutaan alentamaan entisestään ja joudutaan ehkä yhä alenevan kasvun kierteeseen. Metsätuhojen ja itseharvenemisen eli luonnonpoistumien kasvu on myös mahdollista.
Edellä mainittujen riskien ja tietenkin myös suurten talousvaikutusten vuoksi metsäalalla ei kovin innokkaasti suositella metsien käyttöä hiilivarastoina. Voisi olla turvallisinta panostaa kunnolla suojelualueisiin, jotka toimivat samalla hiilivarastoina. Tavallisilla talousmetsäalueilla olisi varminta toimia Tapion metsänhoidon suositusten mukaan, kuten Ilmastopaneelikin on suositellut.
EU voisi siirtyä tavoittelemaan suurten hiilinielujen sijaan suuria hiilivarastoja ja palkita jäsenmaita niistä. Hiilineutraaliuden saavuttaminen voisi tosin olla silloin hankalampaa eikä välttämättä päästäisi tilanteeseen, jossa puuston hiilinielu on yhtä suuri kuin muut päästöt.”
Hankala tilanne korjata, tarvitsisi lainmuutoksen jotta tiekunta voisi vähentää alv:n laskujensa osalta.
Olisiko se mahdollinen porsaanreikä, jossa tiekunta ulkoistaisi hoidon tieisännöintiyrittäjälle. Yrittäjä teettää hoito- ja perusparannustyöt ja vähentää alvit. Yritys laskuttaa osakkaita kerran vuodessa laskulla, joka sisältää alvin, jonka metsänomistaja voi vähentää. Ehkä ei ihan laillinen menettely tänä päivänä?
