Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Yhtymän osakkaiden verotus vaihtelee kunkin muista tuloista ja vähennyksistä riippuen. Siksi on selkeintä että yhtymä jättää tililleen tulleista puukaupan tuloista vain sen verran kuin tarvitaan vuotuisiin menoihin ja vähän varalle. Menot riippuvat metsän ikärakenteesta – esimerkiksi onko paljon taimikoita – ja tarvitaanko vaikka uusia teitä rakentaa tai perusparantaa. Esimerkiksi 25 prosenttia pitäisi riittää useimmiten näihin. Osakkaat saavat loput ja maksavat osuuksistaan verot.
Yhtymä voi maksaa jollekin osakkaalle työstä kulukorvauksia (matkat, majoitus, bensat…). Palkanmaksu myös toki mahdollinen jos muistaa lakisääteiset sivukulut.
Avohakkuuta tulee joka vuosi 100000 hehtaaria lisää. Jos jokainen näistä saisi tukea 200 euroa vaikka vain kerran, rahaa kuluisi jo 20 miljoonaa vuodessa. Metsäkeskus on ehkä tilastoinutkin tukea saavat pinta-alat?
Vaikuttavuutta ja kannustavuutta voisi selvittää tarkemmin kyselytutkimuksella. Tukea käyttävät eniten ne jotka siitä tietävät, ja nämä ovat ne jotka hoitaisivat taimikkonsa ilman tukeakin?
(Muokattu.)
Jos laittaa tänne hylätyn kommentin voimme yrittää analysoida miksi se hylättiin. Helpommin pääsee läpi kun ei arvostele artikkelia eikä varsinkaan toimittajaa suoraan. Eilen meni Hesariin läpi myös Vanhasen näkemyksiä suoraan haastavia kommentteja. Sen sijaan ammattitoimittajia ei kärsi yhtään arvostella.
Tuosta näkkee millasta maisemaa on Ylä-Paatsjoen kansallispuistossa.
Stubb IS-haastattelussa: pää kylmänä ja sydän lämpimänä. Sopii myös metsäpolitiikkaan. Yhteinen tilannekuva tarvitaan ja siinä ei juupaseipästely auta. Sen jälkeen päästään vatuloinnista toteutukseen.
Vanhas-keskusteluun. 1. kommentti.
”Metsätalouden vesistövaikutuksista on keskusteltu laajasti aiemmin tällä palstalla; kommentteja löytyy vaikka klikkaamalla nimeäni. Kokonaiskuvan eri päästölähteistä saa vierailemalla ympäristö-sivuston osiossa rehevöityminen. Lisäksi voi tutustua MetsäVesi-hankkeen raporttiin. Hanke laski että metsätaloustoimien osuus kaikista orgaanisista vesistöpäästöistä on suuruusluokkaa 10 prosenttia, mutta typen ja fosforin päästöistä hiukan suurempi. Paikallisesti uudisojitusten päästöt ovat olleet suuret alueilla, joilla suuri osuus vesistön valuma-alueesta on turvemaita.
Tästä ei kuitenkaan seuraa että avohakkuista tarvitsisi luopua tai että kaikki ojat pitäisi tukkia. Päästöjä voidaan nyt hillitä, kun tiedetään mitkä ovat toimivat vesiensuojelun keinot ja ennallistamisohjelma auttaa toteuttamaan näitä. Lisätutkimuksia tarvitaan vielä, muun muassa jatkuvan kasvatuksen toimivuudesta. Jos suometsä ei uudistu, tarvitaan avohakkuuta ja kenties vesipinnan nostoa, joka monesti edistää taimettumista ja vähentää turpeen hajoamispäästöjä. Vuodetkaan eivät ole veljeksiä: osa suometsistä voi olla osan kasvukautta liian kuivia, joten niissä olisi hyvänä apuna vedenpinnan säädön mahdollisuus.
Metsiä koskevat politiikkatoimet pitää valita niin, että ne eivät aiheuta suurta lovea metsien kasvuun. EU:n ilmastopolitiikkakin perustuu siihen, että talousmetsät pidetään hyvin hoidettuina, siis hyvin kasvavina. Silloin ne tuottavat myös parhaiten tuloja ja ovat parhaiten ilmastonmuutosta kestäviä. Metsiä ei kannata pitää hiilivarastoina, koska siinä tarkoituksessa ne ovat epävarma ja kallis ratkaisu. Samaan aikaan pitää huolehtia luontokadon kääntämisestä. Kyllä me pystymme ja osaamme. Konsensusta varten pitää vain diskuteerata niin kauan, että ratkaisut löytyvät ja kaikki ymmärtävät niiden perusteet.”
2. kommentti, vastauksena kysymykseen voidaanko kasvua nostaa ja kuinka paljon.
”Tässä kohtaa mallien ennusteissa on hajontaa, mikä haittaa metsäpoliittisen päätösten tekemistä. Ollikainen ja Pukkala arvioivat Koneen Säätiön hankkeessa, että metsien puustopääomia kasvattamalla saadaan lisää kasvua jonkin verran. Epävarmuutta ennusteisiin tulee liittyen metsätuhojen yleisyyteen ja metsien ikärakenteen muutoksen vaikutukseen.
Sitten on myös melko varmoja kasvukeinoja, kuten hyvä uudistaminen ja taimikoiden hoito, maltillinen tiheyden lisääminen ja kiertoaikojen pidentäminen, jalostettu siemen, maanmuokkaus, tuhkalannoitus ja maltillinen vesipinnan nosto turvemailla. Näistä kertyy jokunen miljoona kuutiometriä lisää kasvua, mutta ei kymmeniä miljoonia. Toisaalta talousmetsien pinta-ala samaan aikaan pienenee, kun suojelualueita lisätään ja voimalinjoja rakennetaan. Mikä on kokonaissaldo, sitä ei tiedä kukaan varmasti. Se on selvä, että puuraaka-aine kannattaa jalostaa pitemmälle kotimaassa eikä viedä puolijalosteina muualle.
Metsien käytön monitavoiteoptimoinnin osalta saattaisi olla jopa aiheellista laittaa EU:n yhteinen ilmastopolitiikka Ukrainan sodan ajaksi tauolle. Merkitys on lopulta pieni verrattuna isojen maiden fossiilisten käytön lisäämiseen. Tarvitaan rahaa puolustukseen ja hyvinvointivaltioon. Monimuotoisuustoimia ei kannata laittaa tauolle, vaan jatkaa entistä pontevammin. Lajien ja luontotyyppien inventoinnit kertovat aikanaan, kun olemme tehneet tarpeeksi.”
3. kommentti.
”Korjaan arvioita päästöistä vesistöihin MetsäVesi -hankkeen laskemina. Metsätalouden osuus päästöistä arvioitiin olevan orgaanisella hiilellä 4 %, typellä 16 % ja fosforilla 25 %.
Avohakkuun jälkeen metsän hiilivaraston palautuminen ennalleen voi siis kestää 70 vuotta. Ovatko avohakkuun vaihtoehdot sitten parempia? Väite että jatkuva kasvatus turvaisi jatkuvasti paremman puuntuotoksen per hehtaari ei saa toistaiseksi tukea tutkimuksista.
Meidän kasvillisuusvyöhykkeellä eli boreaalisessa havumetsässä avoimet sukkessiovaiheet kuuluvat metsän normaaliin luontaiseen kiertokulkuun. Talousmetsien hoidossa ajaudutaan uudistamisen ongelmiin, jos ei huomioida toisaalta valopuiden ts. männyn ja koivun ja toisaalta puolivarjopuu kuusen uudistumisbiologiaa. Kun ilmastonmuutos etenee, meillä voitanee ottaa myöhemmin laajemmin käyttöön eteläisempiä jaloja lehtipuita, jotka uudistuvat hyvin myös isompien puiden varjoon.
Jos vuonna 1955 (70 vuotta sitten) olisi ajateltu, että ei voida avohakata, kun menetetään metsän hiilivarasto, vaan poimitaan sen sijaan metsästä suurimpia kasvuaan lopettelevia puita kuten ennenkin, metsävarat Suomessa olisivat nyt huomattavasti pienemmät, samoin kasvu ja metsäteollisuus. Ei olisi myöskään suuria hiilinieluja tarjota EU-pottiin.”
Stubb: ”Putin ei ole onnistunut strategisessa tavoitteessaan, eli Venäjän suurvalta-aseman pönkittämisessä. Toinen tavoite oli evätä Ukrainan itsemääräämisoikeus, eikä sekään onnistunut. Ja kolmas oli vallata koko Ukraina maantieteellisesti, sekään ei onnistunut.”
Putin saattaa nähdä tilanteensa suurvalta-aseman suhteen hiukan eri tavoin, kun kavereiksi ovat ilmoittautuneet Pohjois-Korea ja Kiina ja Iran. Intia pysyttelee väliaidalla vielä.
IS: Voiko Trumpin voittaa golf-kentällä? Stubb: ”Ei ole mitään järkeä voittaa häntä, vaikka olisi mahdollisuus.” Trump = Kekkonen. Muistaakseni Stubb voitti pelatessaan Lyndsey Grahamin parina Trumpia ja hänen pariaan vastaan.
Vogue-lehden painaminen kalliille paperille ja kuljettelu pitkin maapalloa on oikein turhakkeiden turhake. Luetaan kerran, kaksi, ja sitten viskataan paperinkeräykseen. Onneksi nämä korvautuvat hiljalleen nettijulkaisuilla. Pääkaupunkiseudun e-kirjastosta pystyy nykyään lukemaan kaikki lehdet, myös Metsälehden.
Tuo Venäjän kaupan haikailu viittaa siihen, että meidän laatutaso ei riittäisi länsimarkkinoilla. Onneksi tilanne ei ole noin kaikessa teollisuudessa, vaan osa yrityksistä on saanut hyvin tilauksia. Matkailun tulevaisuus näyttää erittäin hyvältä. Kaivoksissa on potentiaalia, ja niitä ei kannata siinä mielessä hyljeksiä että ne tuottavat raaka-ainetta jota jatkojalostetaan Suomessa. Kasvua tulee myös sähkön tuotannosta ja datakeskuksista sekä puolustusteollisuudesta.
*
HS kirjoittaa filippiiniläisestä siivoojasta otsikolla ”Filippiineiltä Espoon koteja siivoamaan”. Joan Cleofas on tyytyväinen työhönsä. Hän siivoaa muutaman perheen kodeissa ja nämä maksavat yhdessä rinkinä palkat. Siivooja tekee pääasiassa säännöllistä työaikaa arkisin ja viikonloput hän on vapaana.
Tekijä saa palkkaa 13,50 per tunti, ilmeisesti bruttona. Tähän päälle palkan sivukulut ja mm. työterveyshuolto. Jos siivooja olisi toiminimi, hän sisällyttäisi tuntilaskutukseensa kaikki kulut plus alvin. Jos työ teetetään siivousfirmalla, se maksaa enemmän ja siivooja saa työstä hiukan vähemmän. Kotitalousvähennys huojentaa työtä teettävän kustannusta, plus se että rinki tekee kirjanpidon itse.
Sitten seuraa kysymys miksi suomalainen ei työllisty näihin töihin, vaan tekijät pitää tuoda ulkomailta? Onko ongelma kysynnässä vai tarjonnassa?
