Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsien käytön intensiteetti ei ole kasvanut. Kts. Tapio Haarlaan video. Monta muutakin mielenkiintoista kuten Trico-käsittely koivikossa.
Millä lihaksilla, no onhan Euroopassa enemmän väkeä kuin USA:ssa. Taloudessa jää jälkeen, mutta on tärkeä kauppakumppani kuitenkin. Kuten olemme oppineet, USA:n kasvu on syntynyt paljolti velkavetoisesti. Jenkeissä Trump on sikäli oikealla asialla, että säästökuuri on sielläkin tarpeen, mutta asiaa hoidetaan liian keskusjohtoisesti.
Liittovaltion ja osavaltioiden työnjako kannattaisi miettiä uudelleen niin että liittovaltiolle kuuluisi vain sellaisia asioita kuin ulkomaankauppa, ulkopolitiikka ja turvallisuus. Ainakin itse hätkähdin kun selvisi että Yhdysvalloissa terveydenhoito vakuutuksettomille (köyhille) kansalaisille kuuluu keskushallinnolle.
Samaan tapaan EU:ssa kannattaisi miettiä työnjakoa uudelleen ja jättää politiikan lajeja enemmän jäsenvaltioiden omaan harkintaan; esimerkiksi maatalouspolitiikka on hyvin keskusjohtoisesti hoidettua EU:ssa.
Martti Nurmi:
Sinänsä ansiokkaassa kirjoituksessa keskitytään maatalouteen, mikä onkin lannotteineen kiistatta yksi osapuoli vesien pilaamisessa. Toinen, tyypillinen vesienpilaaja on ollut turvetuotanto. Se on tavan takaa nostettu tikun nokkaan, aiheesta.
Se suurin jätetään Suomessa rauhaan, koska metsätaloutta ei ole ollut tapana arvostella ja kyseenalaistaa. Silti Suomen metsäojitukset on merkillinen erityispiirre kansainvälisestä näkökulmasta, eikä Suomessa ole ollut rohkeutta tunnustaa, että virallinen, korkein, alan oppi ja käytäntö, kohtelee vesistöjämme hulevesiviemäreinä, on tehnyt niin jo yli 60-vuotta ja käytäntö jatkuu.
Tätä kommenttia ei hyväksytty: ”Jotta voidaan valita oikeat toimenpiteet, pitää ymmärtää kokonaisuus. Kts. ajantasaista tietoa ymparisto.fi-sivustolta artikkelista: Ravinteiden kuormitus Itämereen. Piirakkakuvioista nähdään, että metsätalous on merkittävä ravinnekuormittaja ja on myös orgaanisen hiilen kuormittaja Perämerellä, jossa ojitettujen soiden osuus pinta-alasta on suuri. Kaikkialla maatalous on kuitenkin tärkein ravinnekuomittaja. Typen osalta merkittävä myös yhdyskunnat.”
Tämä hyväksyttiin: ”Kts. MetsäVesi-hankkeen loppuraportti vuodelta 2020. Aika selkeästi näkyy että luonnonhuuhtoumat ovat merkittävin erä orgaanisen hiilen kuormituksesta. Vaikka käytännössä haasteellista, ihmistoiminnan ”lisäistä” osuutta kannattaisi pyrkiä pienentämään maa- ja metsätalouden turvemaiden käsittelyssä. Esimerkiksi maksamalla maataloustukea myös suojakaistoille ja kosteikoille.”
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011389857.html
Vesitalous-artikkelissa (2016) olennaista on että näkee koealojen todelliset kuormitusmittaukset eikä vain mallilaskelmaa jotka on niistä jalostettu. Malli on vain yhtä hyvä kuin takana oleva aineisto. Havainnot eivät yleensä kata kaikkea vaihtelua luonnossa. MetsäVesi-koealojen välillä oli paljon vaihtelua ja ojittamattomien ja ojitettujen ero ei ollut suuri.
Uskoisin ojituslisän osalta loppuraporttia (2020) jossa on kuva typen, fosforin ja hiilen osalta. Sekin jo suututti yhden nimimerkin (AP) Hesarissa: suuresta luonnonhuuhtoumasta ei saisi puhua, kun se estää metsätalouden vesiensuojelun edistymisen.
Tänään joku kirjoitti samassa lehdessä että maatalouden kipsikäsittelyt ja suojakaistat ovat vapaaehtoisia mutta tulisi tehdä pakollisiksi. Olen kuvitellut että maatalouden ympäristötuki edellyttää niitä.
Vesiasioiden kokonaiskuva on välttämätöntä nähdä, jotta voidaan valita kustannustehokkaimmat toimet. Maataloustuista ja verotuloista hyötyvinä kansalaisina ja kuluttajina olemme kaikki päästöihin osallisia. Niissä pitää pyrkiä jatkuvaan parantamiseen tiedon ja kansainvälisen yhteistyön avulla. (Meni taas vähän saarnauksen puolelle, sori siitä.) En usko että metsätalouden päästöjen tai muiden ympäristövaikutusten vähättely on hyödyllinen tie, vaan haittojen tunnistaminen ja estäminen siltä osin kuin on kohtuullisin kustannuksin tehtävissä. Niin kuin esim. metsäsertifioinnissa tehdään.
Apu-lehti 13.1.2022.
– Aikaisemmin vesistöjen tummumisen syynä on pidetty lähes pelkästään ilmastonmuutosta ja happaman laskeuman vähenemistä, muistuttaa Nieminen. Viimeaikaisten tutkimustulosten mukaan metsien puumäärän kasvulla ja metsien kuusettumisella on kuitenkin merkittävämpi rooli.
– Ne lisäävät Ruotsissa hiljattain tarkistetun väitöskirjan mukaan metsien orgaanisen aineen määrää, esimerkiksi neulas- ja juuristokariketta, mikä taas lisää humuksen huuhtoutumista vesistöihin.
Niemisen mukaan ilmaston lämpeneminen ei todennäköisesti ole tummumisen pääsyy, sillä tummuminen on hidastunut viidentoista viime vuoden aikana, kun taas ilmastonmuutos on kiihtynyt.
– Vesistöt ovat muuttuneet myös niillä alueilla, joilla ilmasto on lämmennyt vain hyvin vähän, Nieminen kertoo.
Teollisuuden, asutuksen ja energiantuotannon rikkipäästöjen vähentymisen ansiosta happosateet ovat vähentyneet, mutta sekään ei ole riittävä selitys, sillä vedet ovat tummuneet myös vähäisempien happosateiden alueella Ruotsin ja Suomen pohjoisosissa.
Tutkijan syyttävä sormi osoittaakin metsätaloutta.
– Vuonna 2016 norjalainen tutkimusryhmä esitti, että tummuminen olisi yhteydessä metsiin. Metsien puumäärä on kasvanut nopeasti, ja metsät ovat kuusettuneet voimakkaasti. Teoria on sittemmin saanut tukea Ruotsista ja Suomesta.
Nieminen esittää tummumisen ehkäisykeinoksi suuria muutoksia metsätalouden käytäntöihin.
– Lehtipuuvaltaisista metsistä huuhtoutuu selvästi vähemmän orgaanista ainetta kuin yksilajisista havupuumetsistä. Niinpä lehtipuiden lisääminen ja kulotuksen palauttaminen metsien hoitoon todennäköisesti vähentäisi huuhtoutumista.
Ruotsalaisissa suosituksissa on toivottu myös ojitettujen soiden ennallistamista ja tulvatasankojen palauttamista, jotta orgaaninen aines voisi hajota ja laskeutua, ennen kuin vedet purkautuvat isompiin järviin ja jokiin.
– Itse pidän myös ojituksissa aikanaan syvennettyjen ja suoristettujen suopurojen ennallistamista hyvin tärkeänä, Nieminen toteaa.
– Suomi on maailman ojitetuin maa, joten meillä järvien ja virtavesien tummumista on lisännyt myös ojituksen kiihdyttämä turpeen hajoaminen. Ojitetuilla soilla orgaanisen aineen pitoisuudet valumavesissä ovat ainakin 25–30 prosenttia suurempia kuin luonnontilaisilla soilla, Nieminen sanoo.
Hän jatkaa, että ojitus on tummentanut vesiä myös siksi, että se on luonut suoria virtausreittejä järviin, jolloin vedet eivät enää suodatu matkalla. Erityisen selvästi se nähdään Perämeren valuma-alueella. Se on Suomen ojitetuimpia.
– Siellä ojituksilla on selvä yhteys typpi- ja hiilikuorman kasvuun Perämereen virtaavissa jokivesissä. Iso ongelma myös on, että ojien turve syöpyy ja kulkeutuu vesistöihin sitä herkemmin, mitä maatuneempaa se on.
http://www.apu.fi/artikkelit/metsanhoito-syy-suomen-vesien-tummumiseen-ratkaisukin-metsassa
Lehden humusteemanumero 6/2014. TOC = POC + DOC eli orgaaniset yhteensä = partikkelit + liuenneet. Nieminen & Sarkkola kertovat.
”Viimeisen parin kymmenen vuoden aikana vesistöjen DOC-pitoisuudet ovat kasvaneet trendinomaisesti ja ilmiö on havaittu laajasti Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa (Vuorenmaa ym., 2006, Monteith ym. 2007). Samaan aikaan puro- ja jokivesissä on havaittu myös rautapitoisuuksien nousua (Kritzberg & Ekström 2012, Sarkkola ym. 2013). Brittein saarilla tehtyjen tutkimusten perusteella nyrkkisäännöksi on muodostunut, että liuenneen orgaanisen aineen pitoisuudet puroissa ovat kaksinkertaistuneet viimeisen 15–20 vuoden aikana. Pitoisuuksien kasvua on tapahtunut myös pohjoisilla alueilla erityisesti suovaltaisilta alueilta valuvissa vesissä – niin luonnontilaisilta kuin käsitellyiltäkin valuma-alueilta (Sarkkola ym. 2009).
https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2014/12/Vesitalous_1406_netti.pdf
Humuksen valumat ovat siis nousseet myös luonnontilaisilla alueilla joissa metsäojitus ei ole vaikuttanut. Brittein saarilla varsinkaan.
Kiintoainekuormitus s. 19. https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2016/12/VT1606_vedos4-1.pdf
Vuosikuormitus MetsäVesi-hankkeen koealueilla. Kts. sivu 29. Kaiken kaikkiaan erot alueiden välillä olivat pienet.
https://vesitalous.fi/wp-content/uploads/2016/02/VT1601_.pdf
TA:n kanssa vääntöä, hakataanko vai säästetäänkö ja mistä sitä rahaa oikein tulee.
<span class=”break-words”>TA:</span>
<span class=”break-words”>Hesarissa 12.5.2022 oli juttu ”Suomen metsiä hakataan perusteilla, joilla ei ole mitään tieteellistä pohjaa”. Siinä todetaan muun muassa, että puurakentaminen ei hyödytä ilmastoa, jos niiden takia hakkuumäärät lisääntyvät. Siellä mainitaan myös, että ”nykyisen kaltaisilla puutuotteilla ja -polttoaineilla ei pystytä korvaamaan hakkuiden kautta aiheutettuja hiilinielumenetyksiä ainakaan 150 vuoteen. Meidän siis ei tule hakata hieman, vaan paljon vähemmän. Puun jalostusastetta olisi tosiaan hyvä nostaa. Se tarkoittaa, että selluteollisuuden määrää pitää vähentää, ja korvata sitä sahateollisuudella. Tämä edellyttää myös hitaampaa metsien kasvua, jotta saadaan laadukasta lautaa. Liian nopeasti kasvanut höttöpuu ei sovellu kovin hyvin laudoiksi. Tässäkin jälleen kerran voidaan todeta, että ahneudesta pitää luopua, jotta asiat menevät parempaan suuntaan.</span>
<span class=”break-words”>Jokin aika sitten oli uutinen uudesta betonilaadusta, joka ei enää olekaan hiilen lähde, vaan nielu. Se voi kyllä mullistaa rakennusalan, ja voi olla ettei puu enää olekaan se ilmastoystävällisin rakennusmateriaali. Eli ehkä pitäisikin enemmän panostaa metsien ekosysteemipalveluihin puuntuotannon sijaan.</span>
<span class=”break-words”>AJ:</span>
<span class=”break-words”>Sellun ja kartongin vientitulo on ollut yhteensä vuosittain suuruusluokkaa 5 mrd ja sahatavaran noin 2 mrd. Tukki maksaa noin kaksi kertaa enemmän per kuutiometri kuin kuitupuu, joten sen jalostuksen arvonlisä on pienempi. Kartonki ja paperi ovat pitemmälle jalostettuja tuotteita kuin sahatavara.</span>
<span class=”break-words”>Voimme päättää käyttää metsiämme aiempaa enemmän ekosysteemipalveluihin ja niihin pohjaavat elinkeinot kuten matkailu voivat silloin vahvistua. Muistetaan kuitenkin, että metsien suuri uudistamispinta-alojen alennus johtaa väistämättä pitkällä aikavälillä (150 vuotta) alenevaan kasvuun. Silloin saman hiilinielun säilyttämiseksi pitää hakata koko ajan vähemmän. Biomassaa tulee ylitiheistäkin metsistä mukavasti, mutta arvokkaan kuitu- ja tukkipuun osuus tuotoksesta alenee. Tämä kehitys toteutuisi nuorissa metsissä nopeasti, jo lähivuosikymmeninä.</span>
<span class=”break-words”>Pitää päättää, halutaanko metsiä käyttää puuntuotantoon, suojeluun vai hiilen varastointiin ja kuinka paljon kuhunkin. Sitten voidaan ennustaa malleilla, miten valinta vaikuttaa metsän tulevaan kehitykseen ja elintasoomme. Itse valitsisin maltillisen suojelun määrän nousun ja maltillisen hakkuiden pienentämisen. Silloin hiilinielut säilyvät kohtuullisen suurina ja voivat myös kasvaa.</span>
Katso Toni tilasto Puun markkinahakkuut 2023. Tukkipuuta hakattiin noin 27 ja kuitupuuta 34 milj. m3. Osa tukkipuun sahausjätteestä menee sellutehtaille ja osa polttoon energiaksi. Kuitenkin voi karkeasti sanoa että jalostusmäärät ovat kuitupuulla vain hieman suuremmat mutta saadut vientitulot selkeästi suuremmat.
https://www.hs.fi/paakirjoitukset/art-2000011361105.html
Kommentti Tompon & Laurénin mielipiteeseen HS.
On uutisoitu vesien tummumisen kiihtyneen. En ole löytänyt tietoa siitä, onko humuksen määrän lisäys ja hajotus ollut aiemmin tasapainossa ja milloin. Osa varsinkin pienemmistä lammista on kuitenkin luontaisesti humuspitoisia. Ne ovat tummuneet, kun valuma-alue on soistunut.
Jotta vesiensuojelutoimien vaikuttavuus ja kustannustehokkuus voidaan arvioida oikein, pitää ensin tietää maankäytön luonnonkuorman päälle aiheuttama lisäys. Vain tuohon lisäiseen osuuteen pystytään elinkeinon omin toimin vaikuttamaan. Uutisointi tekee metsätaloudesta nyt kokoaan suuremman tekijän. Tuntuu että suuren yleisön mielissä metsätalous on ainut vesistökuormittaja ja muita ei ole olemassakaan.
Siitä olen samaa mieltä, että vesiensuojelutoimia olisi pitänyt tehdä maankäytön puolella paljon enemmän ja paljon aikaisemmin. Maa- ja metsätalouden käytännön neuvonnassa näihin ei ole kiinnitty tarpeeksi huomiota. Tämä voi osin johtua alan tutkimustiedon puuttumisesta, mutta nyt tietoa alkaa olla tarpeeksi.
Pelloilla auttavat esimerkiksi kipsikäsittelyt, suojakaistat ja kosteikot ennen vesistöjä. Metsätaloudessa ovat myös tehokkaita käsittelemättä jätettävät vesistöjen suoja-alueet. Metsäojitusalueiden orgaanisen aineksen ja kiintoaineen kuorma on ongelma, jota pitää pyrkiä kaikin keinoin pienentämään, ja samalla vähenee ravinteiden ja metallien kulkeutuminen. Jatkuva kasvatus voi auttaa tässä osaltaan, mutta ei ole aina viisasta, ei edes turvemailla. Suuri osa karummista soista on männyn kasvualuetta eikä sen uudistuminen varjoon välttämättä onnistu, ei myöskään koivun rehevämmillä soilla.
Metsien kasvun lisääntymiseen on ojituksen lisäksi muita selittäjiä: ainakin metsien ikärakenteen nuortuminen, metsien tihentyminen, ilmastonmuutos, typpilaskeuma, maanmuokkaus ja jalostettu siemen.
AP:
Valtaosa Suomen järvistä oli hyvässä kunnossa tuhansia vuosia niin kauan, kun ne olivat luonnontilaisia. mikä kertoo luonnon valumien tasapainosta. Jotkin suolammet ovat luontaisesti humuspitoisia. Sen sijaan se massamittainen vesien tummuminen joka on tapahtunut viimeisten vuosikymmenten aikana ja valitettavasti jatkuu edelleen, johtuu suurimmaksi osaksi metsätaloudesta. Sitä asiaa ei pidä hämärtää sillä, että muualtakin tulee muunlaisia laskeumia ja luonnonkuormia. Sellainen vain vaikeuttaa asian saattamista kuntoon, laskuvesien suodattamista kosteikoissa ja soiden vesittämistä.
Toki nuo mainitsemasi tekijätkin ovat vaikuttaneet professorien mainitsemaan Suomen metsien vuosittaiseen kokonaiskasvuun, mutta vain murto-osalla siitä, mitä ojittamalla saatu uusi metsäpinta-ala on vaikuttanut.
*
AP:n kanssa jk-mielipiteessä vääntöä siitä tarvitseeko luonnonhuuhtoumaa vesistöpäästöissä huomioida. Varsinkin jos aletaan väläytellä aiheuttaja maksaa -veroja ja maksuja, olisi todella tärkeää tietää kuka on aiheuttaja. Jos se osoittautuisi olevan ilmastonmuutos tai metsätalous, kaikki olemme kuitenkin syyllisiä kuluttajina.
