Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ehkä tämäkin vaikuttaa: jossain sanottiin että mitä maatuneempi turve, sitä heikommin vesi siinä kulkee. Ojissa voi olla eroosiota mutta ei enää niin paljon sitten kun ne ovat sammaloituneet. Pelkkä sammal ojassa ei siis tarkoita kunnostusojituksen tarvetta, jos veden pinta on riittävän alhaalla.
Se on totta että Etelä-Suomessa ei ollut enää suuria pinta-aloja todella vanhaa metsää sata vuotta sitten, ehkä 3-5 prosenttia pinta-alasta. Erirakenteisen metsän ikä on tosin vaikea inventoinnissa tarkasti määritellä. 1950 jälkeen 60-vuotiaiden varttuneiden metsien pinta-alaosuus on edelleen pienentynyt ja sitä nuorempien kasvanut kahteen kolmasosaan noin 50 prosentista (forest.fi tilastot).
Kaskeaminen hiipui 1800-luvun loppuun mennessä. Metsiin oli jäänyt puuta hakattavaksi koska väestöä oli vähän ja tiestö puutteellinen. Koskematonta metsää oli jäljellä tervan tuotantoon ja sahapuuksi. Kts. Suomen metsien käytön historiasta kirja ”Metsät lähti ylenemähän”.
Huom. jo ennen harsintajulkilausumaa oli annettu ohjeita harsinnan välttämisestä.
”Suomen itsenäistyttyä valtion metsistä vastaavan metsähallituksen uusi johtaja A. K. Cajander totesi virkaan astuessaan, että itsenäisenä maana Suomi tarvitsi entistä enemmän tuloja, ja näitä oli hankittava valtionmetsistä. Metsätulot olivat kasvatettavissa lisäämällä hakkuita ja soiden ojitusta sekä tehostamalla metsänhoitoa.
Kauaskantoisin seuraus oli hänen Arvid Borgin kanssa laatimallaan metsänhoidon ohjekirjeellä, jolla valtion metsissä aikaisemmin harjoitettu harsintahakkuu korvattiin kuviokohtaisilla uudistushakkuilla. Tästä runsaan 40 sivun ohjeesta muodostui 40 vuoden ajaksi sekä valtion että yksityismetsien hoidon peruskirja.”
…
”Syvällisin oli muutos asenteissa koivua kohtaan, jota vielä 1950-luvulla pidettiin rikkaruohona, metsien valkoisena valheena.”
Hyviä pohdintoja. Harri Vasander kertoo Suomen Luonnon artikkelissa, että 80 prosenttia karun rahkasuon sammalen kasvusta voi hajota. Kuinka paljon kiloja syntyy per hehtaari? Siihen verrattuna 100 – 150 kiloa ei tunnu suurelta luvulta. On 10 – 15 grammaa per neliö.
Joka tapauksesa suon hiilipäästöjen potentiaali on suuri ilman ojitustakin. Kangasmailta ja turvekankailta (?) karikkeen hiiltä pääsee vähemmän vesistöön. Pitäisi tietää kuinka paljon hiili voi liikkuua sivusuunnassa ja kuinka paljon sitä pääsee pohjaveteen saakka.
Tuo pitää aivan paikkansa Mm että vesistöpäästöjen laskelmat ovat hiililaskelmien tapaan epävarmoja. Paljon mittauksia kuitenkin taustalla.
Yleismedian pitäisi vähän ryhdistäytyä eli ottaa selvää asioista laajemmin. Aivan suoraa arvostelua toimittajat eivät suvaitse, vaan asia pitää ilmaista vähän kiertäen.
Joo ei näistä ihan varmuutta synny. Inventointien mukaan hömötiaisen alamäki alkoi jo viime vuosisadan alkupuolella. Vaikka kaskiviljely oli todella yleistä Etelä-Suomessa, VMI-tulosten mukaan vanhaa metsää oli vielä ensimmäisten inventointien aikaan etelässä jäljellä selvästi nykytilaa enemmän.
Katsele Mm linkin piirakkakuviot, niin ei tarvitse sanoa ”varmaan” vaan tiedät.
Metsätalouden osuus ihmistoiminnan typpikuormasta vesiin on 12 % ja fosforista 14 % (MetsäVesi 2020 -raportti, tiivistelmä). Metsätalouden suurimmat ongelmat ovat KIINTOAINE ja HUMUS. Näistäkin metsätalouden osuus on vain osa: humusta tulee hyvin paljon luonnonhuuhtoumasta (Kts. MetsäVesi 2020 -raportti, kuva 7c s. 32) ja kiintoainetta myös maatalousmailta.
Onko tämä nyt selvää kaikille? Olette paremmin informoidut kuin 99 prosenttia Suomen kansasta jos muistatte edes nämä.
