Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Väestöennuste näyttää lohduttomalta muiden kuin muutaman isoimman kaupungin osalta. Lisäksi väestö kasvaa paikoin Lapissa (matkailu & kaivokset), meren rannikoilla ja muutamassa etelän sisämaan kunnassa. Huonoimman väestökehityksen kunnat ovat samantapainen kartta kuin ovat metsäpeuran elinalueet!
Ihmeellinen poikkeus listassa on Luoto Pohjanmaalla Kokkolan seudulla: sille ennustettiin muista maaseudun kunnista poiketen nousevaa väestöä. Mikä on Luodon salaisuus? [Vaasa korjattu Kokkolaksi.]
Väestöennusteen kartta oli HS:n jutussa asuntomarkkinoiden eriytymisestä, mutta löytynee muualtakin helposti.
Linkin jutussa puhutaan kuntien taloustilanteesta. Ihan hyvä lisä nämä sähköinvestoinnit ovat kiinteistöverotuloineen kunnille, mutta eivät riitä alkuunkaan. Pakkoliitosten sijaan olisi tehtävä vapaaehtoisia kuntaliitoksia. Lisäksi olisi mietittävä uudelleen mitä velvoitetaan kuntien tehtäviksi. Esimerkiksi kouluverkostoa ei pystytä ylläpitämään pienten kuntien tuloilla.
Etäopetusta mietitään täydentäväksi opetusmuodoksi. Olisi kyllä peruskouluaikana parempi kuin vaihtoehdot: lapsia kuljetetaan pitkiä matkoja tai asutetaan muualle kouluviikon ajaksi. Lukion tai ammattikoulun voi jo suorittaa muualla asuen.
Mikä olisi Scientist ollut vaihtoehto, evätä Ukrainalta tuki vuonna 2014? Lopputuloksena mikä, Ukrainan jääminen Venäjän vaikutuspiiriin? Varmaan länsi antoi Ukrainalle katteettomia lupauksia puolustustuesta, mutta aika paljon apua on sittemmin myös annettu.
Medvedeviä voisi käydä melkein sääliksi, ellei hän olisi niin ilkeä.
Kiitos Huskulle päivystysavusta.
Voi olla että arvio metsätalouden suuresta vaikutuksesta vesilintuihin perustuu siihen, että metsätalous mielletään tärkeäksi rehevöittäjäksi. Ei liene niin tärkeä kosteikkojen osalta kuin on ajateltu, kun huomioidaan muut kuormittajat. Vesilintujen tilannetta voidaan jonkin verran parantaa ennallistamalla, mutta kaikkiin kuormitustekijöihin ei voida suoraan vaikuttaa.
Joidenkin lintujen kohdalla yhteys on melko selvä, eli valkoselkätikka ja muut kolopesijät tarvitsevat lahopuuta ja riekko avoimia suolämpäreitä.
Karhu arvioitiin olevan suotuisalla suojelun tasolla, joten sen kannanhoidollinen metsästys voitanee vihdoinkin aloittaa. Metsäpeura on raportissa myös suotuisalla tasolla, mutta susi ei, mitä ihmettelen. Susia esiintyy pitkin Eurooppaa hyvin runsaana ja metsäpeuraa vain kahdessa maassa harvinaisena!
Kuuselalla oli kärjekäs tyyli, mutta onneksi ihan kaikki ei ole mennyt huonosti, kuten hän vaikuttaa tuossa ennustavan.
Kuuselan väitettiin muuten Kaapelin keskustelussa tehneen ”paljastuksen”: metsäammattilaiset tai siis heidän työnantajansa tekivät yhteisen linjauksen: y-järjestöjen aloitteita tai syytöksiä ei kommentoida.
Nykyään asetelma on tältä osin muuttunut: uskalletaan jossain määrin keskustella julkisesti omalla nimellä, vaikka ei olla eläkkeellä. Kimppuun hyökkää aina joku jostain vaikka parannuksia tehdään, mutta metsäala uskaltaa puolustautua. Tutkijatkin osallistuvat eri lailla keskusteluun kuin aiemmin.
Keskustelu sertifikaateista jatkuu jutussa Metsähallituksen hakkuutasoista.
AJ:
Eiköhän sertifikaatin arvo määräydy sen kriteerien ja sen piirissä olevan pinta-alan mukaan, ei sen mukaan ketkä sitä olivat laatimassa. Valinnanvaraa on: PEFC, FSC, EverCover, Metsä Groupin uudistavan metsänhoidon malli jne. Uutena on vielä tulossa Jyväskylän ja Aalto-yliopiston tutkijoiden laatima määritelmä uudistavalle taloustoiminnalle: se ei saisi aiheuttaa negatiivisia ulkoisvaikutuksia. Jos tätä periaatetta sovelletaan oikein tiukasti, joudutaan lopettamaan lähes kaikki taloustoiminta maassamme.
TA:
Ei kai sekään ole merkityksetöntä, onko kaalimaan vartijana pukki vaiko kaalimaan omistaja? Totta kai ne sertifikaatin kriteerit ja sertifikaatin piirissä oleva pinta-ala vaikuttaa olennaisesti, mutta etenkin noihin kriteereihin vaikuttaa erittäin merkittävästi se, ketkä niistä kriteereistä ovat olleet päättämässä. Ympäristöjärjestöt ja ympäristöhallinto lähtivät siitä pois ovet paukkuen, koska niistä kriteereistä tehtiin liian väljät. Ja kun PEFC on nykyisin pelkästään metsätaloustoimijoiden hallussa, sen kriteeristä lienee sitäkin löysempi ja sertifikaatin uskottavuus vieläkin heikompi.
Olisi parempi, että ei olisi mahdollista valita löysiä sertifikaatteja, vaan ainoastaan tiukkoja. Sillä tavoin ei olisi mahdollista vain saada näyttämään siltä että luonto huomioidaan ilman että oikeasti tehdään toimenpiteitä. Kyllähän kaikenlaisia keinoja käytetään kiertämään sertifikaattien vaikutuksia. Esimerkiksi reilun kaupan merkin rinnalla on vaikkapa banaaneissa jokin muu merkki, joka tuskin kuitenkaan on oikeasti niin reilua kauppaa tarkoittava, jos ollenkaan. Kuluttaja, joka ei tunne sertifikaatteja, saattaa luulla, että ne kaikki merkit merkitsevät reilua kauppaa ja mahdollisesti luomuakin. Se on tarkoituskin hämätä kuluttajia.
Aloin huvikseni tutkiskella mitä tuli kirjoiteltua Ekometsätalouden kaapelikäräjille vuonna 1998. Ei nyt hirveästi onneksi tarvitse hävetä.
Malliksi Kullervo Kuuselan kirjoitus Maaseudun Tulevaisuudessa. (Pahoittelen ikävää kappalejakoa, yritin korjata tekstiä, mutta toistuu eri näköisenä kun tallentaa.)
Muita käräjäkeskusteluja kiinnostuneille löytyy osoitteesta: http://www.kaapeli.fi/hypermail/metsa/thread.html#22
*
Puun kasvatuksen alasajo
”Kansallisomaisuus heitteillä”, kirjoittaa valtamedia puun kasvatuksen
tekemättömistä töistä. Hälytys on totta ja tekopyhyyttä. Sama media on
tehnyt parhaansa jäytämällä kansallisomaisuuden hoidon ja kartuttamisen perusteita puhuen tehometsätalouden virheistä ja luonnon pilaamisesta.Puun kasvatuksen henkinen alasajo alkoi 1970 -luvulla ja saavutti
huippunsa 1980 -luvulla. Sen käynnistäjä, ylikansallinen ympäristöliike
suomalaisine satelliitteineen edustaa ideologiaa, joka on ihmisen ja
luonnonvaroja käyttävien elinkeinojen vastainen. Luonnonsuojelun savuverhon alla liike rahastaa harhauttamiaan ja pelottelemiaan. Ideologia on pesiytynyt valtamediaan ja valtionhallintoon, erityisesti ympäristöministeriöön.Puunkasvattajien halveksuntaa
Ympäristöliike on keskittynyt halventamaan metsätalouden
organisaatioita, joiden toiminnalla puuston kasvua on lisätty 40
prosenttia. Sitä on tehty yksipuolisilla, liioittelevilla ja tosiasiat
sivuuttavilla väitteillä metsänhoitajista panssaroituina luonnon
tuhoajina, metsättömiksi jäävistä Osaran aukeista, tundran teosta,
biologista monimuotoisuutta vähentävästä metsänhoidosta, rinnastamalla metsäteollisuus-Suomea banaanivaltioihin, mistä kaikesta seuraa uhka menettää paperin ostajat.Metsätaloudesta vastuullisten arvostelu on ollut samanlaista kuin
aikansa riehunut sodan veteraanien halventaminen, kenties lähtöisin
samoista sairaista motiiveista. Yksityismetsälakia valvovia viranomaisia sanottiin 1980 -luvulla korpraalin sieluisiksi, kaunaisiksi pienen ihmisen ahdistajiksi. Sanontaa käytettiin jopa tikapuuna kansanedustajaksi pyrittäessä. Yksittäiset metsänrauhoitustapaukset olivat median herkkupaloja. Saatiin aikaan yleinen mielipide, joka vähensi yksityismetsälain valvojien arvovaltaa ja mahdollisuuksia tehdä työtään. Painolasti rasittaa uusitun, aikaisempaa ankaramman metsälain valvojia.Hoitamattoman
verovapausYmpäristöliikkeen ideologia elää uusituissa metsä- ja
luonnonsuojelulaeissa, Natura-ohjelmassa ja jatkuvassa puusadon
ottamisessa vanhoina metsinä pois tuotannosta. Valtiovallan toimenpiteillä on pienennetty puuntuotannon potentiaalia
lähes yhtä paljon, kuin mitä sitä lisättiin kasvatuksen panoksilla 30
vuoden aikana. Turhaan toivoo pääministeri, että metsäteollisuuden lisäämisen tulisi jatkua. Teollisuus on saatettu niin riippuvaiseksi tuontipuusta, että jos yhteiskuntarakenteissaan rakoilevasta idästä tuonti loppuu, suurien tehtaiden tuotanto pysähtyy.Metsäverotuksen uusiminen oli sinänsä välttämätöntä. Sitä
valmistelleessa toimikunnassa ei voinut keskustella uusimisen
vaikutuksista puun kasvatukseen ja myyntiin. Se ei kiinnostanut
valtiovaltaa. Metsätuloa muutettiin pääomatuloksi. Syntyi mielikuva, että puun myynnistä saadaan tuloja samalla tavalla kuin leikkaamalla arvopaperien kuponkeja ilman fyysistä työtä. Ja kun ei tee kansallisomaisuuden osalleen mitään, ei tarvitse maksaa verojakaan.Valtion tuki väheni rajusti
Metsänuudistamisen vakuustalletuksen poistamista pidetään nyt virheenä. Ainoa kuulemani järkevältä tuntuva peruste poistamiselle oli, että talletus lisäsi tarpeetonta työtä, koska kaikki raha käytettiin, vaikka
vähemmälläkin olisi saatu aikaan kehityskelpoinen taimikko. Lapsi
heitettiin pesuveden mukana.Seurauksena lisääntyvä määrä tarpeellista työtä jää tekemättä. Metsälain
sallima kohtuuttoman pitkä aika päätekorjuusta ennenkuin
uudistamisvelvollisuuden laiminlyömisestä aiheutuu seuraamuksia, lisää
kustannuksia ja vähentää pitkän ajan puun tuotosta, sekä johtaa myös
uudistusalojen heitteille jättämiseen. Ruotsissa harkitaan uudistamisen
vakuuden käyttöön ottamista.Valtiovalta on omaksunut näkemyksen, että puun kasvattaminen
yksityismetsässä on yrittämistä, jonka tulee maksaa itse kustannuksensa. Seurauksena tästä valtion suora ja lainatuki yksityismetsätaloudelle on reaaliselta arvoltaan pienentynyt 47 prosenttia vuodesta 1990 vuoteen 1996.”Säästöstä” aiheutuu puun kasvun ja tuotannon pienenemistä,
työllisyysmenojen lisääntymistä ja kertautuvaa metsäsektorista saatavien verotulojen vähenemistä. Ei ole otettu huomioon, että puiden kasvattamiseen päätesadoksi tarvitaan aikaa 70-120 vuotta. Kansantalouden kannalta tarpeellisten ja haluttujen tulosten saavuttaminen ei onnistu ilman valtiovallan määrätietoista politiikkaa ja tukea.Metsäkeskusten määrärahojen reaalinen arvo on pienentynyt 46 prosenttia ja henkilöstö 33 prosenttia vuosina 1990-1996. Kuitenkin tehtävät, erityisesti tarve edistää metsätaloutta, ovat lisääntyneet. Kun vielä lisäksi mielipideilmasto heikentää motivaatiota, ja kun pelätään työpaikkojen vähentämisen jatkuvan, ei tarvitse ihmetellä, kun metsälain edellyttämien töiden rästit kasvavat. Samaan aikaa maa- ja metsätalousministeriön koko budjetissa ei näy pienenemisen merkkejä. Ympäristöhallinnon menoissa miljardi markkaa on pieni raha ja metsähallinnon menoissa 100 miljoonaa markkaa on suuri raha.
Rajoituksia ilman tietoa
Epätieteellisille perusteille rakentuva ekoleikki jättöpuineen ja
biotooppien suojavyöhykkeineen sekä muut luonnonsuojelun harhat
aiheuttavat puun kasvatuksen ja tuotannon pienentymistä sekä
johdattelevat käsitykseen, että metsänuudistusalan jättäminen luonnon
huomaan on hyvä työ.Metsähallituskin on muuttunut yleisissä mielikuvissa metsätaloutta
johtaneesta virastosta Villin Pohjolan elämysten myyjäksi ja metsäojien
sekä -teiden entistäjäksi luonnontilaan.Kuvaan sopii, että koko maassa on ”entistetty” kasvatettua puusatoa
vuotuisen korjuun mahdollisuutena 10 miljoonaa kuutiometriä
lahopuuvarannoksi sienille ja hyönteisille. Tilanne on toki huomattu ja valtio on alkanut tukea nuorien metsiköiden kasvatusrästien vähentämistä.Toisaalta on odotettavissa, että kansallisesta metsäohjelmasta tulee
arvojen järjestelmä, jossa puun kasvatus ja sen taloudelliset perusteet
hukkuvat ajan muodin tekoarvoihin. Metsästä on tulossa
hyvinvointiyhteiskunnan ylellisyysresurssi, kuten Keski-Euroopassa on
tapahtunut.Suuri osa puuvaroista sijaitsee pohjoisen ja idän harvaan asutuilla
alueilla, missä puun kasvatus ja tuotanto ovat taloudellisen ja
sosiaalisen kestävyyden perusta. Sinne keskittyy puuston ja sen kasvun
sekä puusadon ottaminen pois tuotannosta. Kun metsätyöhön pystyvät nuoret havaitsevat, niinkuin ovat jo tehneet, että heidän kotiseudustaan tehdään koskemattoman metsän ja petojen reservaattia keskieurooppalaisille, he siirtyvät muualle Suomeen. Heidän mukanaan luhistuu yksi kulma puuhuollolta.Joskin puun kasvatuksen ja koko metsätalouden alasajo alkoi
1980-luvulla, niin nykyistä hallitusta, sen pää- , valtiovarain-, maa-
ja metsätalouden- sekä ympäristöministeriä uhkaa pääsy metsätalouden
mustimpien vuosien historiaan. Metsätalous on luonteeltaan ja
pitkäjänteisyydeltään elinkeino, jossa tuotannon alentamiseen johtavia
virheitä voi tehdä muutamassa vuodessa, mutta pahimpien seuraamusten korjaamiseen tarvitaan vuosikymmeniä.Kullervo Kuusela
Harvaan asutulla maaseudulla on edelleen olemassa vakituisesti asuttuja taloja, joista puuttuu kunnan tai vesiosuuskunnan vesi ja viemäri. Jätepalveluun onkin jo pakotettu lähes kaikki. Loma-asunnoissa ”off grid” on tietysti vielä yleisempi ja sähkön saannin toteutustapa pitää harkita tarkkaan uudiskohteissa.
