Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Joo ei näistä ihan varmuutta synny. Inventointien mukaan hömötiaisen alamäki alkoi jo viime vuosisadan alkupuolella. Vaikka kaskiviljely oli todella yleistä Etelä-Suomessa, VMI-tulosten mukaan vanhaa metsää oli vielä ensimmäisten inventointien aikaan etelässä jäljellä selvästi nykytilaa enemmän.
Katsele Mm linkin piirakkakuviot, niin ei tarvitse sanoa ”varmaan” vaan tiedät.
Metsätalouden osuus ihmistoiminnan typpikuormasta vesiin on 12 % ja fosforista 14 % (MetsäVesi 2020 -raportti, tiivistelmä). Metsätalouden suurimmat ongelmat ovat KIINTOAINE ja HUMUS. Näistäkin metsätalouden osuus on vain osa: humusta tulee hyvin paljon luonnonhuuhtoumasta (Kts. MetsäVesi 2020 -raportti, kuva 7c s. 32) ja kiintoainetta myös maatalousmailta.
Onko tämä nyt selvää kaikille? Olette paremmin informoidut kuin 99 prosenttia Suomen kansasta jos muistatte edes nämä.
Ihmisillä on nyt se kumma käsitys, että vesiämme pilaa vain tai pääosin metsätalous. Mistähän johtuu? Kommentti Tompon ja Laurénin mielipiteeseen:
”Vaikka metsätaloudessa on syytä parantaa vesiensuojelutoimia, niillä voidaan saada aikaan vain tietty määrä parannusta. Luonnontilaisten soiden valumia tai luonnonhuuhtoumia ei metsätalouden toimin estetä.
Kts. kuva 7c s. 32, Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020. MetsäVesi-hankkeen loppuraportti.
Nähdään että mitä etelämpänä ollaan (lämpösumma suurempi), sitä suurempi on orgaanisen hiilen kuormitus valumavesissä. Nähdään myös että luonnonhuuhtouman osuus on erittäin suuri, siis kaikki 0:n ja vihreiden arvojen välinen alue.
Typen osalta laskeuman osuus on suuri ja metsä pidättää typpeä kasvuunsa. Fosforin ja typen vesistöpäästöjen osalta luonnonhuuhtoumat, yhdyskunnat ja maatalous ovat tärkeämpiä kuin metsätalous. Näistä muodostuu vesienhoidon kokonaisuus jota tulisi tarkastella, ei vain metsätalouden osuutta siinä.”
Mika Nieminen, Timo Pukkala, Leena Stenberg, Sakari Sarkkola, Aleksi Vihonen, Annukka Valkeapää. (2023). Jatkuvan kasvatuksen ja tasaikäismetsätalouden vaikutus metsäisten valuma-alueiden vesistökuormitukseen Suomessa. Metsätieteen aikakauskirja artikkeli 22001.
”… metsätalouden vaikutus vesistökuormitukseen koostuu soiden ensiojituksen pitkäaikaiskuormituksesta eli ojituslisästä ja kivennäismaiden ja ojitettujen soiden hakkuiden ja lannoitusten sekä soiden kunnostusojitusten aiheuttamasta lyhytaikaisesta kuormituksesta. Laskennan lähtöaineistona käytettiin Metsään.fi-tietokannan metsävaratietoja. Tulosten perusteella siirtyminen tasaikäismetsätaloudesta jatkuvaan kasvatukseen vähentäisi metsätalouden vesistökuormitusta selvästi”.
”Ravinnekuormituksen laskenta perustuu SUSI-mallissa siihen, että puuston juuristokerroksen alapuolelta hajotuksen kautta vapautuvat ravinteet eivät päädy kasvillisuuden käyttöön, vaan huuhtoutuvat ojitusalueelta. SUSI-mallilla lasketut tiettyä vedenpinnan korkeutta vastaavat turpeen hajotuksen aiheuttamat typpi- ja fosforikuormitukset eli typen ja fosforin ojituslisät eri kasvupaikkatyypeillä on esitetty Kuvassa 1.
Viljavilla kasvupaikkatyypeillä tiettyä vedenpintaa vastaa suurempi kuormitus kuin karummilla tyypeillä siksi, että hajotus vapauttaa enemmän ravinteita ravinteikkaammasta turpeesta. Kun ojitetun suon vedenpinta on luonnontilaisia soita vastaavalla korkealla tasolla (< –0,2 m), ojituslisää ei synny. Kun vedenpinta laskee hyvin syvälle (> –0,6 m), ojituslisää syntyy SUSI-mallin perusteella typen osalta vuosittain 1,5–3,5 kg / ha ja fosforin osalta 0,1–0,3 kg / ha.”
Vähän pelkäsin mitä Kauppinen mahtaa ehdottaa kirjassaan metsien hiilen varastoinnin osalta. Loppujen lopuksi ei mitään mitä täällä ei olisi jo keskusteltu. Oli käynyt haastattelemassa Luken tutkija Juha Mikolaa. Mainitaan että metsiä voisi kasvattaa hiukan pitempään ja tiheämpinä. Mltillinen hakkuumäärien vähentäminen hiilineutraaliuteen pääsemiseksi ostaisi aikaa tärkeimmille eli fossiilien vähennyksille.
Kauppisen tekstin mukaan metsät olivat vielä viime vuosisadan alkupuolella monimuotoisempia eli eri ikäisiä ja kokoisia puita löytyi etelästäkin ja hiukan vanhaakin metsää. Avohakkuu yleistyi vasta vuosisadan puolivälin jälkeen. Ojittamattomat korvet tarjosivat hömötiaiselle jäkäläisiä puita talviajan ruokapuiksi!
