Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
300 hehtaaria oli vain esimerkkinä, en minä tiedä mitä muut saivat ja millä pinta-aloilla. Periaatteessa olen Rukopiikin kanssa samaa mieltä: liha olisi hyvä korvaus ja määrä suhteessa pinta-alaan eli ruokkivaan laitumeen.
Longplay kritisoi perjantaikirjeessään (tilaajille) Metsä Groupin uudistavan metsätalouden käsitettä. Se tarkoittaa artikkelin mukaan uudistavan kestävyyden tutkijoille eri asiaa kuin mitä metsäyhtiölle. ”Uudistavan kestävyyden ajattelutavassa yksi perusperiaate on, että toiminnalla ei saa olla haitallisia ulkoisvaikutuksia muihin ekosysteemeihin.” (Sana ’muihin’ taitaa olla tässä turha.) Jos tätä sovelletaan tiukasti, jouduttanee lopettamaan kaikki taloustoiminta.
Tutkijoilta on tulossa artikkeli, jossa määritellään uudistavan metsien käytön periaatteet Suomessa. Se olisi metsien käyttöä, jossa metsämaiseman ekologinen tila nousee hyvälle tasolle. Esimerkiksi 40 % metsistä tulisi olla luonnontilaisen kaltaisia. Bd-sopimuksen 30 prosenttia (10+20) ei siis heidän mielestään riitä. Metsäojituksistakin pitäisi ’irtisanoutua’.
Kirjeessä arvioidaan että kestävyyden käsite olisi muuttunut runsaassa käytössä epäselväksi. Tästä olen eri mieltä: kestävyyden perusta on edelleen yhtä pätevä kuin lähes vuotta sitten, kun Brundtlandin komissio julkaisi raporttinsa (1987). Ehkä tästä määritelmästä ei pidetä siksi kun siinä on kolme pilaria tasa-arvoisina; joidenkin mielestä kun ekologinen pilari on tärkeämpi kuin muut.
Kun määritellään tavoitteet ja tehdään seuranta tarkasti, kuten metsäsertifikaateissa ja MG:llä, ollaan oikealla tiellä. Kiistely terminologiasta vie keskustelun sivuraiteelle – samalla lailla kuin kävi äskettäin maahanmuuttokeskustelussa. MG:n uudistava malli vaikuttaa suureen pinta-alaan yhtön omissa ja yksityismetsissä ja on tavoitteissaan kunnianhimoinen.
Long Play on eri mieltä:
”sanojen synnyttämät mielikuvat vaikuttavat siihen, missä määrin valtiot näkevät tarvetta puuttua yritysten toimintaan. Jos yritysten toiminta on jo ”kestävää”, tai ”vastuullista”, tai vaikkapa ”uudistavaa”, poliitikoille syntyy helposti sellainen mielikuva, että asiat ovat jo hoidossa.
Ei ole sattumaa, että Suomessa metsiin liittyvää ympäristöpolitiikkaa on viime vuodet tehty velvoittavien lakien sijaan ensisijaisesti erilaisten suositusten ja vapaaehtoisten toimintaohjelmien kautta.
Se jättää yrityksille valtavan vastuun tilanteessa, jossa ekologisesti turvallisen toiminnan tila on vielä kaukana mutta armonaikaa sen saavuttamiseen on hyvin vähän.”
Joidenkin mielestä metsäluontomme ei ole nytkään ’turvattomassa’ tilassa, matkalla kohti ekokatastrofia. Mittareiden mukaan heikentyminen jatkuu (vrt. Metsäuutisissa mainittu tuore raportti, jonka Suomi on jättänyt Euroopan komissiolle luonto- ja lintudirektiivien toimeenpanosta), ja suunta pitäisi saada kääntymään.
PS. Lisätietoa uudistavasta metsätaloudesta metsäsuhdeklubissa Metsätieteen Päivänä 21.10.25 Viikissä. Puhun samassa sessiossa itse heti seuraavana Hesarin lukijoiden metsäsuhteista.
Näin varmasti on käpysonni, ja metsästäjät koettavat tilannetta kukin alueellaan ohjata. Mäyrän vuotuinen metsästyssaalis on ollut suuruusluokkaa 10000 kappaletta ja supikoiran noin kymmenkertainen. Metsästetääkö mäyrää vai ei, sillä ei liene suurta merkitystä metsäkanalinnuille valtakunnallisesti. Supikoiran elintavat, elinympäristöt ja ravinto ovat melko samat kuin mäyrän, joten ne ovat jossain määrin kilpailijoita.
Nostokoukulle. Riistakolmiolaskennan jälkitilasto alkaen noin vuodesta 1990 kertoo alenevasta ketun kannasta. Metsästäjien saalistilasto kertoo että viime vuosina kettua on metsästetty on noin 35000 – 45000 yksilöä. Metsästyspaine kettua kohtaan on säilynyt vuosien mittaan vähintään samana. Tämä ei ole elvyttänyt metsäkanalintuja ainakaan Etelä-Suomessa. Pohjoisempana on paremmat metsäpeitteiset elinolot metsäkanalinnuille ja siellä niiden kannat ovat viime vuosina vahvistuneet. Tällainen yleiskuva itsellä; metsästävät voivat täydentää ja korjata.
”Supikoirasaalis oli noin 123 000 yksilöä, minkkejä pyydettiin 20 000, kettuja 36 000, näätiä 11 000 ja mäyriä 12 000 yksilöä.”
http://www.luke.fi/fi/tilastot/metsastys/metsastys-2024
Kuten edellä metsästyksen harrastajat ovat todistaneet, vuokra ei paranna asiaa. Nykyisessä systeemissä, jossa yksittäinen metsänomistaja ei saa määrätä maidensa hirvi- tai vhp-kantaa, vastikkeeton vuokraaminen tuo hyötyä molemmille osapuolille. On puuntuottajan etu, että metsästyksellä on mahdollisimman vähän esteitä. Ollaan keskustelun perusteella herkässä tilanteessa: osalla metsästysporukoista ei ole ikääntymisen vuoksi jatkuvuutta ja koiralla metsästäminen on vaikeutumassa.
Meidän perhe sai äitini eläessä joka syksy lihaosuuden. Ilmeisesti siksi kun meillä oli kohtalaisen suuri pinta-ala vuokralla (yli 300 hehtaaria) ja osalla maista keskeinen sijainti. Sisko saa nykyään miehensä hankkimana lihat ja kalat. Itsekin luovuin lihaosuudesta, kun hakumatka on yli 300 km.
Metsästyksen harrastajilla on vahva usko asiaansa, jonka metsästäjien lehdet ja perimätieto opettavat heille, eli että keskikokoiset pedot olisivat metsäkanalintujen paha uhka. Keskikokoiset petolajit syövät pääasiassa muuta kuin niitä. Riistantutkijat ovat myös analysoineet riistakolmioaineistoista petojen ja metsäkanojen määrien yhteyksiä ja tulokset eivät muistaakseni olleet kovin vakuuttavat.
Metsäkanalinnut ja kotimaiset pedot ovat sopeutuneet lajinkehityksensä aikana toisiinsa, joten todellisena haittana ovat ekosysteemiin lisänä tulleet vieraspedot minkki ja supikoira. Näiden haittaa voidaan vähentää tehopoistolla paikallisesti, esimerkiksi luodoilla ja lintukosteikoilla. Laajemmin ja vähemmällä vaivalla: lisäämällä ravintoketjuun huippupedot ilves ja ahma. Nämä hoitanevat pois myös kapiset ketut.
Niiden lisäksi lintukantoihin vaikuttaa elinympäristöjen muuttuminen, kuten riekon kohdalla laajat ojitukset. Myös ilmastonmuutos, joka joinakin vuosina haittaa pesinnän onnistumista keväällä. Mikä on esimerkiksi valkohäntäpeuran rooli ilmiössä – ainakin se muuttaa kasvillisuutta ja syö muniakin, jos pesä kohdalle sattuu. Ihminenkin muuttaa kasvillisuutta, eli toisaalta lisää avohakkuilla leppiä, toisaalta hoitotoimin vähentää niitä. Taimikonhoidon ohjeissa kehotetaan nykyään jättämään taimikkoon yhtä monta puulajia kuin oli työtä aloitettaessa.
(Pahoittelen että en osaa nimittää kettua, näätää tai mäyrää pienpedoiksi, koska niiden lisäksi meillä on oikeasti pienet eli kärppä ja lumikko.)
Rukopiikillä on tuossa totuuden siemen: luultavasti Trico, aitaaminen ja taimikoiden puhdistaminen rehusta siirtää laidunnuspainetta toiseen paikkaan. Raivaajanimimerkillä oli tähän ihan kelvollinen korjausehdotus: pidetään pienet taimikot puhtaana rehusta ja jätetään sitä isompiin taimikoihin, kuten suorittavakin edellä totesi.
Paikoitellen on kuitenkin liian suuri hirvieläinkanta, jota ilman olisi mahdollista hoitaa taimikot pääasiassa metsänhoidollisin perustein. Hirvieläinten ruokkiminen on puutuottajalle turha lisäkustannus.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijat kritisoivat hallituksen suunnittelemaa verotukea puhtaan siirtymän investoinneille.
Vattin mukaan tuki ei edistä uusia teknologioita vaan kohdistuu olemassa oleviin, ja sitä voivat hakea vain suuryritykset. Haettu verotuen määrä on lähes kolme miljardia euroa, mikä vähentää valtion verotuloja merkittävästi aiempaa arviota enemmän. Uusi verotuki on Vattin tutkijoiden mukaan myös luonteeltaan säilyttävä eikä uudistava. Pitkän aikavälin talouskasvu syntyy tuottavuuden parantumisesta, Vatt toteaa. Tätä edistää uusien, parempien teknologioiden kehittäminen. Tästä näkökulmasta katsottuna tuen ei voida odottaa merkittävästi lisäävän talouskasvua, tiedotteessa todetaan.
Tiedotteessa kerrotaan, että hallitus oli arvioinut myönnettävän verotuen määräksi 0,9 – 2,1 miljardia euroa. Hakuajan päätyttyä kävi ilmi, että haettu verotuen määrä on lähes kolme miljardia euroa. Hallitus ei ollut asettanut myönnettävälle tuelle ylärajaa, joten kaikki hakuehdot täyttävät investoinnit ovat oikeutettuja tukeen, tiedotteessa todetaan.
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000011489211.html
Vrt. Metka-tuki, jota eivät saa kaikki toteutukset, vaan vain sen verran pinta-alaa kuin mihin myöntövaltuus riittää.
