Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Metsästyksen harrastajilla on vahva usko asiaansa, jonka metsästäjien lehdet ja perimätieto opettavat heille, eli että keskikokoiset pedot olisivat metsäkanalintujen paha uhka. Keskikokoiset petolajit syövät pääasiassa muuta kuin niitä. Riistantutkijat ovat myös analysoineet riistakolmioaineistoista petojen ja metsäkanojen määrien yhteyksiä ja tulokset eivät muistaakseni olleet kovin vakuuttavat.
Metsäkanalinnut ja kotimaiset pedot ovat sopeutuneet lajinkehityksensä aikana toisiinsa, joten todellisena haittana ovat ekosysteemiin lisänä tulleet vieraspedot minkki ja supikoira. Näiden haittaa voidaan vähentää tehopoistolla paikallisesti, esimerkiksi luodoilla ja lintukosteikoilla. Laajemmin ja vähemmällä vaivalla: lisäämällä ravintoketjuun huippupedot ilves ja ahma. Nämä hoitanevat pois myös kapiset ketut.
Niiden lisäksi lintukantoihin vaikuttaa elinympäristöjen muuttuminen, kuten riekon kohdalla laajat ojitukset. Myös ilmastonmuutos, joka joinakin vuosina haittaa pesinnän onnistumista keväällä. Mikä on esimerkiksi valkohäntäpeuran rooli ilmiössä – ainakin se muuttaa kasvillisuutta ja syö muniakin, jos pesä kohdalle sattuu. Ihminenkin muuttaa kasvillisuutta, eli toisaalta lisää avohakkuilla leppiä, toisaalta hoitotoimin vähentää niitä. Taimikonhoidon ohjeissa kehotetaan nykyään jättämään taimikkoon yhtä monta puulajia kuin oli työtä aloitettaessa.
(Pahoittelen että en osaa nimittää kettua, näätää tai mäyrää pienpedoiksi, koska niiden lisäksi meillä on oikeasti pienet eli kärppä ja lumikko.)
Rukopiikillä on tuossa totuuden siemen: luultavasti Trico, aitaaminen ja taimikoiden puhdistaminen rehusta siirtää laidunnuspainetta toiseen paikkaan. Raivaajanimimerkillä oli tähän ihan kelvollinen korjausehdotus: pidetään pienet taimikot puhtaana rehusta ja jätetään sitä isompiin taimikoihin, kuten suorittavakin edellä totesi.
Paikoitellen on kuitenkin liian suuri hirvieläinkanta, jota ilman olisi mahdollista hoitaa taimikot pääasiassa metsänhoidollisin perustein. Hirvieläinten ruokkiminen on puutuottajalle turha lisäkustannus.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkijat kritisoivat hallituksen suunnittelemaa verotukea puhtaan siirtymän investoinneille.
Vattin mukaan tuki ei edistä uusia teknologioita vaan kohdistuu olemassa oleviin, ja sitä voivat hakea vain suuryritykset. Haettu verotuen määrä on lähes kolme miljardia euroa, mikä vähentää valtion verotuloja merkittävästi aiempaa arviota enemmän. Uusi verotuki on Vattin tutkijoiden mukaan myös luonteeltaan säilyttävä eikä uudistava. Pitkän aikavälin talouskasvu syntyy tuottavuuden parantumisesta, Vatt toteaa. Tätä edistää uusien, parempien teknologioiden kehittäminen. Tästä näkökulmasta katsottuna tuen ei voida odottaa merkittävästi lisäävän talouskasvua, tiedotteessa todetaan.
Tiedotteessa kerrotaan, että hallitus oli arvioinut myönnettävän verotuen määräksi 0,9 – 2,1 miljardia euroa. Hakuajan päätyttyä kävi ilmi, että haettu verotuen määrä on lähes kolme miljardia euroa. Hallitus ei ollut asettanut myönnettävälle tuelle ylärajaa, joten kaikki hakuehdot täyttävät investoinnit ovat oikeutettuja tukeen, tiedotteessa todetaan.
http://www.hs.fi/politiikka/art-2000011489211.html
Vrt. Metka-tuki, jota eivät saa kaikki toteutukset, vaan vain sen verran pinta-alaa kuin mihin myöntövaltuus riittää.
Hannalla hyvää faktantarkistusta, kiitos. Noilla 200000 metsätalouden harjoittajalla on monella perhe, joka saa ensi käden tietoa metsätaloudesta. Mutta siis vain suhteellisen pienelle joukolle puun tuottaminen on oikeasti elinkeino tai sivuelinkeino.
Tämä varmaan osaltaan selittää miksi median maisema on nykyisen kaltainen. Sanoma-konsernin Savotta-ohjelma on virkistävä poikkeus esittäen myönteisen näkökulman metsäalaan. Aivan välittömästi sarjan alettua joku valitti, että ohjelman juontajien (!) faktat eivät ole kohdallaan.
Kaikille väitteille tarkkaa faktantarkistusta ei yleismedioissa suoda. Ainakin Hesarissa tietyn aiheen seuraava toimitettu artikkeli voi pysyä näkökulmaltaan samana, vaikka kommenttikentässä olisi esitetty vaikka ja mitä vastaväitteitä. Esimerkiksi hiilinieluista voidaan olla montaa mieltä perustellusti, joten kysymys ei ratkea faktoja vertailemalla vaan poliittisin päätöksin.
Visakallolle vastausta Metsäkeskukselta. Ei lyhene käsittelyajat ainakaan taimikonhoidossa.
”Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukihakemuksia odotetaan saapuvan Metsäkeskukseen loppuvuodesta arviolta vielä 10–15 miljoonan euron edestä. Valtaosa näiden hakemusten tukien maksuista siirtyy ensi vuodelle, kun määrärahat loppuvat kesken.”
Olette oikeassa, mekaaninen ja muu teollisuus tukevat toisiaan. Kritisoin HS kommentissa kuitenkin sitä, kun maallikot esittävät monesti metsäteollisuuden pelastuspaketiksi ”enemmän tukkia, vähemmän sellua”. On muodikasta halveksia sellua vessapaperin raaka-aineena.
Maailmankauppa on erikoista. Luin vai kuulinko webinaarissa että Kiinassa tehdään meidän sellusta tavaraa USA-markkinoille. Miksi emme tee niitä itse ja tienaa enemmän?
