Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuo 60 oli varmaan toimittajan oma lapsus joka korjattiin hetimmiten – ja huomattiin Mikko Tiirolan huomautettua vääristä prosenteista.
Miten niin mahdoton? Täällä ovat oikeat puuntuotannon ammattilaiset kertoneet, että koivulla ja kuusella etelässä päästään aina yli 10 kuutiometrin vuotuiseen keskikasvuun kiertoajalla. Männylläkin ainakin kuivahkolla kankaalla. VMI-tulosten mukaiset keskikasvut näkee Luken raporteista, ja ne ovat metsämaalla yli 7 kaikkien kasvupaikkojen ja puulajien yli eteläisissä maakunnissa.
Jos miettii YLE-esimerkin tilannetta jossa lähtötilanteessa oli runsas puusto, vaikka 300 m3, ja oli mahdollista tehdä joko jk-harvennus 100 m3 tai päätehakkuu poistumalla 300 m3. Päätehakkuun kantohinta per m3 on niin paljon korkeampi, että sillä kustantaa helposti uudistamisen ja taimikonhoidot. Sitten voi verrata mitä se sijoitus tuottaa verrattuna metsään jätettyyn jk-puustopääomaan 200 m3. Tässä ei tarvitse kiistellä siitä mitä metsästä ulos otettu pääoma tuottaa tai mihin päätehakkuun tulot kuuluvat. Perko väittää että alun hidas kasvu tuottaa tappion jota ei enää saada kiinni kiertoajalla. Mutta jos jaksollinen kasvaa kiertoajalla huomattavasti enemmän per vuosi ja korkovaatimus on kohtuullinen, menetelmät ovat vertailukelpoiset tuotossa. Lisäksi uudistumis- ja tuhoriskit ovat jaksollisessa pienemmät.
Vastaan Visakallolle tässä kun on tarkoitukseen paremmin sopiva kuin hiilinieluketju.
Tuli mieleen se lastenlaulu, jossa pikkuiset kultakalat lammessa ui: uikaa, uikaa jos osaatte!
Tutkimuksissa ei ole voitu osoittaa parempaa puun laatua jk-metsissä.
Kommentoin asioita tänään yhdelle jk-kannattajalle ja muutenkin kootusti Hesarissa:
”Jos siirrytään jatkuvaan malliin kaikkialla, hehtaarilta kerralla saatava hakkuukertymä pienenee, jolloin vuotuisten hakkuiden pinta-alat kasvavat. Ainakaan kesäaikaisia harvennuksia ei ehkä haluta lisää. Lisäksi hehtaarin keskikasvu vuodessa todennäköisesti pienenisi oleellisesti – ainakin Luken synteesiraportin mukaan näin kävisi.
Etelä-Suomessa ei ole hirmu pitkä se avohakkuun jälkeinen tyhjäkäynti: parhaat koivikot ensiharvennetaan jo 12-vuotiaina, kuusikot ehkä 20- ja männikötkin viimeistään 30-vuotiaina. Kannattaakin huomioida, että jos metsälakiin palautetaan järeysrajat päätehakkuuseen, kiertoajat eivät siitä välttämättä pitene, kun puu kasvaa nykyään nopeammin. Ikäraja olisi taas siinä mielessä huono kun puut kasvaisivat ehkä jo ylijäreiksi.
Suomen taloustilanne on nyt niin heikko verrattuna muihin EU-maihin, että hiilineutraaliustavoite kannattaisi työntää tuonnemmaksi samaan ajankohtaan (2050), johon muut EU-maat pyrkivät. Markkinat määräävät hakkuiden tason. Nyt vaikuttaisi käyvän niin että se jää aiempia huippuvuosia selvästi alhaisemmaksi. Tämä antaa mahdollisuuden kerätä metsiin lisää puustopääomaa. Pohjois-Suomen nuorten metsien harvennukset saadaan toivottavasti kuitenkin tehtyä ajoissa.
Lisätoimia ja rahoitusta tarvitaan suojelualueiden laajentamiseen Etelä-Suomessa ja ennallistamiseen. Tähän voisi eduskunta keskittyä eikä hedelmättömään kiistelyyn hakkuiden määristä.”
HS mielipide: Sähkönsiirron kustannukset pitää jyvittää reilusti. Kommentoijat komppaavat, että jokin kannuste kulutuksen tasaamiseen kannattaa olla, mutta tehomaksu ei välttämättä ole paras mekanismi siihen.
”Sähkömarkkina on ainutlaatuinen siksi, että sähkön kysynnän ja tarjonnan tulee aina kohdata, tai verkko kaatuu. Pörssisähkö on mekanismi, jolla tähän pyritään.
Samalla perustelulla synnytettiin tehomaksu, joka on monopoliasemassa olevalle sähkönsiirtoyhtiölle automaattista tuloa, sillä siirtoa ei voi kilpailuttaa. Kotitaloudet kuluttavat vain neljänneksen kaikesta sähköstä, samalla kun kaukolämpöyhtiöt ajavat jopa sadan megawatin edestä sähkökattiloita ilman tehomaksua.
Olisi oikeudenmukaisempaa jyvittää sähkönsiirron kustannus kaikille niin, että sen hinta määräytyisi pörssisähkön hinnan mukaan. Näin järkevästi kulutuksensa ajoittava pääsisi nauttimaan myös porkkanasta pelkän kepin sijaan.”
Amos Ahola
diplomi-insinööri, Helsinki
Ne EU-komission muinaiset ennallistamisen tuottolaskelmat kannattaa unohtaa, ne olivat aika höttöiset. Ei meidän tarvitse sijoittaa ennallistamiseen kuin sen verran kuin itse halutaan ja mihin eduskunta myöntää varat. Talousmetsiä ennallistaminen ei välttämättä vie kovin paljon jos se kohdistetaan oikein?
Mistä näkisi tämän 4-5 laitoksen lopetuksen ennusteen perusteineen?
Ennallistamisasetus sanoo että heikentyneitä alueita tulee parantaa mutta me itse määrittelemme mitkä ovat nämä alueet ja miten parannetaan. Ei metsän ominaispiirteiden parantaminen vie siltä kasvukykyä. Hyvin kasvavia ojitusalueita ei kannata ennallistaa takaisin suoksi enempää kuin on tarpeen uhanalaisten suotyyppien turvaamiseksi.
