Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tämä lyö korville Ilmastopaneelin lausumaa kiertoaikojen pidentämistavoitetta ja tiheyden lisäämistavoitetta. Puuntuotannon riskit kasvavat, joten metsänomistajat eivät lähde noihin toimenpiteisiin kuusikoissa.
Luken ajatuksia ilmastopolitiikasta 13.1.2026.
https://www.luke.fi/fi/uutiset/luonnonvarakeskuksen-vastauksia-kokoomuksen-lausuntopyyntoon
”Olennaista on ohjata sopivilla keinoilla kasvatustiheyksiä ja kiertoaikoja ylöspäin sen sijaan, että hakkuumääriä rajoitettaisiin mekaanisesti. Elävän puuston pitäminen pysyvästi hiilinieluna ei ole mahdollista, koska pitkällä aikavälillä (yli 30 vuotta) puuston kasvu alkaa mukautua käytetyn metsänhoidon määräämälle hakkuu- ja luonnonpoistuman tasolle (Vauhkonen ym. 2024, metsatiedepaneeli.fi). KEITO-raportin (cris.vtt.fi) 30 vuoden skenaarioissa metsien hiilinielu on kuitenkin sitä suurempi, mitä alhaisempana hakkuutaso pysyy.
Alempi hakkuutason johtaa kuitenkin pitkällä aikajänteellä puuston kasvun taantumiseen. Tähän voi kuitenkin mennä vuosikymmeniä. Tästä syystä se voi olla lyhyellä aikavälillä, teknisten hiilinielujen vielä kehittyessä, varteenotettava keino hiilinielujen kasvattamiseen.”
Mutta: puita on oltava riittävä määrä per hehtaari. Mikä lienee siinä harvassa puustossa minimimäärä, että hehtaarikohtainen kasvu ei jää pienemmäksi varttuneessa puustossa? Harvakasvatukseen voisi olla mh-suosituksissa oma ohje. Nykyään ei suositella enää varttuneen kuusikon harvennusta, vaan se voimakas harvennus pitää tehdä ajoissa.
Kurjelle: se 26 milj. m3 ei ollut hakkuusäästö, vaan VMI:n puuston kokonaisarvion kasvu edellisestä kerrasta.
Täytyy laittaa hakkuusäästöstä Hesariin kommentti Multalan avuksi. Viime vuoden markkinahakkuiden määrän arvio pitäisi varmaan valmistua piakkoin.
Artikkeli: Asiantuntijaraportti: Hakkuita vähennettävä – hallitus kieltäytyy
AJ:
”Viime vuoden eli 2025 hakkuusäästö on suurempi kuin vuoden 2024, ja tänä vuonna sama alempi suuntaus jatkunee. Hakkuiden tasot tasoittunevat siis riittävästi ilman hallituksen toimiakin ainakin lyhyellä aikavälillä. Luken politiikkasuosituksessa sanotaan että lyhyellä noin 30 vuoden aikavälillä hakkuiden maltillinen alentaminen lisäisi jonkin verran kasvua ja hiilinieluja, joten se lienee käyttökelpoinen vaihtoehto, mikäli metsätuhot pysyvät kurissa. Tämä tukee myös monimuotoisuustavoitteita.
Metsien tiheyden nostoon ja kiertoaikojen pidentämiseen liittyy kuitenkin myös riskejä. Etelä-Suomessa ei ehkä pystytä kovin paljon nostamaan ainakaan kuusikoiden tiheyksiä eikä kiertoaikoja: kuusen kasvattajat kertovat, että kaarnakuoriaisriskit pahenevat nopeasti noin 50 vuoden ikävaiheen jälkeen. Männiköissä ja koivikoissa kiertoaikaa voinee jatkaa hieman turvallisemmin, mutta vain jos harvennuksista on huolehdittu ja riittävä vihermassa on puiden latvuksissa säilynyt. Tiheyden nosto ja kiertoajan jatkaminen eivät siis välttämättä onnistu helposti yhtä aikaa samassa metsikössä.”
