Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tarkoitan aiemmalla laskelmalla Pukkalan ja Kujalan laskelmaa, jossa metsärahaa ei sijoitettu, vaan se hupeni koko ajan kun jaksollisen metsikön kulut juoksivat. Jatkuvasta metsiköstä saatiin säännöllisesti hakkuutuloja. Todellisuudessa moni sijoittaa hakkuutuloja ja ensimmäisinäkin vuosina taimikko kasvaa.
Tätä kuvastaa taimikon arvo metsätilakaupassa: se ei ole ilmaista eikä se ole pelkästään maapohjan hinta. Taimikon arvo nousee vähintään uudistamiskulujen verran jo heti ensimmäisinä vuosina, eli voit arvioida saavasi ne silloin takaisin ja sen jälkeen nautit sijoituksen tuotosta. Korkoa korolle, sekä metsässä että mahdollisesti sen ulkopuolellakin.
Tämä nyt on tämmöistä yksinkertaisen ihmisen metsäekonomiaa jota oikeat ekonomistit eivät hyväksy, mutta käy maalaisjärkeen paremmin.
Metsistä ja soilta tuleva vesistökuormitus 2020 – MetsäVesi-hankkeen loppuraportti. Tiivistelmä kertoo:
”Metsätalouden osuus metsistä ja soilta tulevasta typen kokonaiskuormituksesta on uuden arvion mukaan 16 % (7 300 tonnia/v), fosforikuormituksesta 25 % (440 tonnia/v) ja orgaanisen hiilen kuormituksesta 78 000 tonnia/v. Uusissa typpi- ja fosforikuormitusarvioissa näkyy selvästi metsäojitusten vaikutus. Metsätalouden osuus kaikesta ihmistoiminnan aiheuttamasta typpikuormituksesta nousee 6 %:sta 12 %:iin ja fosforikuormituksesta vastaavasti 8 %:sta 14 %:iin.
Vuosittaiseksi metsistä ja soilta tulevaksi typen kokonaiskuormitukseksi arvioidaan 44 600 tonnia, fosforin kokonaiskuormitukseksi 1 760 tonnia ja orgaanisen hiilen kokonaiskuormitukseksi 1,8 miljoonaa tonnia. [Luku sisältää siis luonnonhuuhtouman.] Luonnonhuuhtouma on suurinta Etelä-Suomessa. Metsätalouden aiheuttama ravinnekuormitus on puolestaan suurinta Pohjanmaalla ja Kainuussa, missä on paljon ojitettuja soita.
Aiemmin metsäojituksen on oletettu aiheuttavan ravinnekuormitusta 10 vuoden ajan. Uusien tulosten mukaan kuormitus jatkuu pidempään. Hankkeen tulosten mukaan metsistä tuleva fosforikuormitus on vähentynyt viime vuosiin asti. Valumaveden typen- ja orgaanisen hiilen pitoisuuksissa havaittiin nousevia trendejä vuosina 1978–2018. Samanaikaisesti ilman lämpötilassa, hydrologiassa ja happamassa laskeuma on tapahtunut muutoksia, jotka voivat selittää kuormitusta.”
Tutkijoiden mukaan typen ja orgaanisen hiilen kuormituksen hallintaan tulisi kehittää uusia menetelmiä erityisesti turvemaille.
Mika Nieminen: ”Suurin kuormitus tulee siitä, että suot on ylipäätään aikanaan ojitettu. Toiseksi suurin kuormitus aiheutuu avohakkuista ja kolmanneksi suurin kunnostusojituksista.”
Metsätalouden osuus kaikesta orgaanisen hiilen kuormituksesta olisi siis tuo 4 prosenttia eli 78000 tn / 1800000 tn. Kuulostaa epätodellisen pieneltä luvulta asian saamaan julkisuuteen nähden. Tämä ei kyllä enää kukaan jokamies usko! No, ehkä vesiensuojelutoimet kuten tummumisen torjunta ovat tarpeen joka tapauksessa, luonnonhuuhtoumankin takia, ei pelkästään metsätalouden. Maatalouden osuutta ei ole yleismedioissa käsitelty, ehkä Maaseudun Tulevaisuudessa kuitenkin? Suositukset nähdään pian, kun ennallistamistyöryhmä antaa raporttinsa.
Knuuttilan esitelmässä olevat typpi-ja fosforipäästöt Itämereen ovat fosfori 390 tn/v ja typpi 5400 tn/v.
Kun koko metsätalous Luken mukaan aiheuttaa 7300 tn typpipäästöt ja fosfori 440 tn, niin tuskimpa nuo nuo Syken laskemat Itämereen menevät luvut voivat olla lähes samat. Kai niistä nyt suurin osa 90% jää Suomeen.
Onko Knuuttilalla tässä mukana maatalouden päästöt? Vertailun vuoksi voisi olla, nehän ovat paljon suuremmat. Kuitenkin paikallisesti jossain tietyssä vesistössä tai sen osassa voi metsätalous tai vanha turvetuotantoalue olla paha kuormittaja. Suojelusuunnitelmat pitää tehdä valuma-alueen tasolla.
Tämä vertailu on nähty aikaisemminkin… tulee dejavu. Jos vertailee niin metsärahat on sijoitettava molemmissa samalla tavalla ja samalla korolla muuten menee homma ’metsään’. Lisäksi on käytettävä realistisia tuotoslukuja ja kustannuksia.
Silva ry:llä on metsälaskuri ja näitä olisi hyvä saada lisää. Ihan paras olisi jos metsään.fi-järjestelmään saataisiin laskuri, kun siellä on ajantasainen metsävaratieto. Eli voisit tehdä haluamasi metsänkasvatusmallin mukaisen ennusteen haluamallasi korkotasolla metsätilallesi. Järjestelmä pystyy ehkä jo kuvaamaan metsän rakenteenkin suhteellisen oikein, kun inventointimenetelmä on laserkeilaus.
On valopilkkujakin, kuten Iceye, joka sai taas rahoitusta, tällä kertaaPuolasta. Yritys pohjaa Aalto- yliopiston tutkimukseen ja koulutukseen.
Ei taida ikärakenne selittää Ruotsin metsien kasvupyrähdystä?
Kts. Tabell 3.3 sivulla 102. Taulukon viimeinen rivi on kehitysluokat. Aika samantyyppinen kuin Suomen?
Tabell 3.2b sivulla 99. Tuottava metsämaa, jota ei ole suojeltu, jaettuna ikäryhmiin. Pinta-ala 22 milj. ha. Yli 100-vuotiaita on 17,4 %; 80 – 100 7,4 %; 60 – 80 12,3 %; 40 – 60 20,5 %; 20 – 40 20,1 %; 0 – 20 22,2 %. Yhteensä 99,9 %.
Forest.fi-sivuston mukaan Etelä-Suomessa ikärakenne v. 2020: >100 23,5; 80-100 14; 60-80 21; 40-60 16,7; 20-40 12,4; 0-20 11,3 prosenttia. Tässä Suomen tilastossa on kaikki metsätalouden maa, johon sisältyy myös suojellut metsät. Tämä kasvattaa ikähaitarin loppupään osuutta, mutta vastaavasti jos katsotaan meiltä vain etelän tilastoa se pienenee.
Tabell 3.2a näyttää kaikki Ruotsin metsät: >100 20,9; 80-100 7,5; 60-80 12; 40-60 19,4; 20-40 19,2; 0-20 21,1 prosenttia. Tuossa näkyy eroa Suomen eteläosan metsiin: metsämme ovat ikärakenteeltaan vanhempia ja jos otetaan meiltä mukaan myös maan pohjoisosa, ero vain korostuu?
Figur 10 s. 25: harvennushakkuita tehtiin tuon mukaan vuonna 2020 vain noin 300000 hehtaarilla ja päätehakkuita yli 200000 hehtaarilla. Tuoreemmat luvutkin voisi löytyä jostain. Onkohan tuo Ruotsin luku oikein, kun harvennushehtaarien määrä on noin alhainen? Vertailun vuoksi Suomessa tehtiin vuonna 2020 hakkuita 707 675 hehtaarilla josta 73 % harvennuksia eli hehtaareina 516603. Figur 8 s. 24 kertoo, että harvennuksissa korjattiin noin 20 milj. m3 puuta, joka tekisi jaettuna 300000 hehtaarille kertymäksi rapiat 66 m3/ha.
Mistähän moinen ero Suomeen johtuu että Ruotsissa ovat harvennuspinta-alat noin paljon (200000 hehtaaria) alhaisemmat? Ovatko harvennusmallit erilaiset?
Pantzar ja Kotiaho esittävät ’aiheuttaja maksaa’ -haittamaksuja maaseudun elinkeinoille. Ne tuottavat kaikille tarpeellisia hyödykkeitä, työllisyyttä ja verotuloja. Loppujen lopuksi siis me kaikki suomalaiset olemme aiheuttajia ja hyötyjiä.
Jos alkutuotannolle lisätään haittamaksuja, se vähentää tuotantoa, ja tämä ohjausvaikutus on noiden maksujen tarkoituskin. Pitää kuitenkin kertoa poliittisille päättäjille ehdotuksen hyödyt ja haitat alusta loppuun saakka. Haluammeko oikeasti maataloustuotannon tai metsien kasvun vähenemistä? Olisiko kestävämmän alkutuotannon tavoitteluun muita ohjauskeinoja?
