Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tuoreet hirvivahinkojen arviointipisteet kartalla. Jos susi estää tuhoja niin tässä mittakaavassa se ei näy; pitäisi pureutua yksittäisten susilaumojen reviireihin tarkemmin.
https://storymaps.arcgis.com/stories/f1ee7e10968948f8bbde155256ed4248
Suhteellisia heikennyksiä pystytään osoittamaan, mutta lajien kuten vaikka raakun tilanteeseen vaikuttavat samanaikaisesti muutkin asiat kuin avohakkuu. Eniten peitteisyydestä hyötyisivät lajit jotka suosivat sitä ja kaihtavat avoimia alueita, mutta avoimuus on väliaikaista ja useimmat lajit voivat väistyä muualle siksi aikaa. Jotkut lajit kuten mustikka ja mykorritsasienet taantuvat väliaikaisesti.
Vaihteeksi viisastelua hiilinieluista.
”Metsien hiiliasioista on keskusteltu niin kauan, että perusperiaatteiden tulisi olla jo kaikille selvät, vai eikö sittenkään.
Puumarkkinan toiminnan eli vuosittain hakattavan puun määrän määräävät puun ostajat (jalostajat) eivätkä puun myyjät (metsänomistajat). Jos suojelu ja luonnonarvokauppa saadaan myyjälle aidoksi vaihtoehdoksi, hakkuut pienenevät tavoitellusti. Metsäteollisuudella ei ole hätää, koska se voi laajentaa toimintaansa ulkomailla, jos se ei saa kotimaasta tarvittavaa määrää sopivalla hinnalla.
Puutuotteiden elinkaari ei ole pitkä, mutta sitä on mahdollista pidentää lisäämällä puuta erilaisiin käyttöihin muiden materiaalien rinnalle.
Metsäammattilaiset puolustavat suuria hakkuita ja metsien säilyttämistä nuorekkaina, koska yksittäisen metsikön kasvu on suurimmillaan keski-ikäisenä. Metsä suositellaan uudistettavaksi siinä kohtaa, kun vuotuisen kasvun arvo per puustopääoman arvo eli suhteellinen arvokasvu alittaa omistajan tuottovaatimuksen.
Jos halutaan, että metsät kasvavat suunnilleen nykyisen määrän, hakkuita ei saisi hyvin paljon pienentää. Pitkällä aikavälillä suojelun reipas lisääminen todennäköisesti vähentäisi kasvua. Vaikka vanha metsä on hiilinielu, se on huomattavasti heikompi kuin nuoressa metsässä.
Hakkuiden alennuttua tihentyviin ja ikärakenteeltaan vanheneviin metsiin ei välttämättä jäisi pitkällä aikavälillä paljoa nykyistä enempää hiilivarastoa, kun itseharveneminen ja metsätuhot yleistyisivät. Olisiko varmempi strategia huolehtia metsien säilymisestä ja kasvukyvystä ja panostaa kunnolla myös metsittämiseen? EU:lla on metsien hiilinielupolitiikka, ei hiilivarastopolitiikka, ehkä aivan viisaasti ja perustellusti.”
Avohakkuiden kielto ja hakkuiden haittojen pakollinen kompensointi ym. vastaavat toimet lisäisivät kustannuksia puuntuotantoon. Tällä pyritään alentamaan haitalliseksi miellettyä puun käyttöä hyödyksi eli hakkuita. Ei huomioida sitä, että samalla alenisi into sijoittaa rahaa metsän uudistamiseen ja hoitoon, ja pitkällä aikavälillä puun tuotantokin alenisi. Eli metsiin ei jäisi ilmaista hiilinielua, vaikka lyhyellä aikavälillä näyttäisi siltä. Puuntuotannon kannattavuuden aleneminen voisi lisätä intoa tarjota alueita suojeluun, mutta näistä ei kai ole puutetta nytkään, vaan ehkä enemmänkin suojelun rahoituksesta.
Tästähän on keskusteltu jo monesti aiemmin. Keskitalvi ei ole metsästäjille mieluisaa aikaa – paitsi jos sattuisi vähäluminen talvi niin sitten homma voisi onnistua talvilaitumilla. Mutta jos kantaa alennetaan tarpeeksi muualla, talvilaitumille ei riitä vaeltajia. Tämä ei käy koska se synnyttää tyhjiöitä ja joillekin jää luu käteen. Ratkaisumalleja ei ole näköpiirissä.
Minkäs takia hallitus laittoi romutuspalkkion: koska se haluaa autokannan uudistuvan. Uudemmilla autoilla on yleensä pienemmät päästöt ja liikenteen päästöjä pitää saada alemmaksi. Toinen tehokas tapa olisi uudistaa autoverotusta ja polttoaineiden verotusta vielä enemmän vähäpäästöisiä malleja ja uusiutuvia polttoaineita suosivaksi.
