Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Taloudellinen ajattelu on hyvä asia, mutta nojaaminen päätöksenteossa epävarmoihin ennusteisiin ja riskien sivuuttaminen ei niin hyvä.
Metsälaki velvoittaa uudistamaan avohakatun metsän sillä perusteella että ’metsää älköön hävitettäkö’. Mikä on sopiva investointi, siihen saa viitteitä metsänhoidon suosituksista, mutta ne eivät ole laki. Mikä on sitten riittävä uudistamistulos – siihen on jaksolliselle mallille aika ja hyväksyttävä lopputulos määritelty metsälaissa ja -asetuksessa. Ehkä tähän tullaan ottamaan kantaa myös jatkuvan kasvatuksen osalta.
Kysymys sopivasta lainsäädännöstä on sikälikin ajankohtainen, että metsien kiertoaikaa on hiilinielujen lisäämisen tarkoituksessa haluttu pidentää, ja keinona tähän palauttaa lakiin ja asetukseen sieltä poistuneet uudistamisen järeys- ja ikärajat. Tämä olisi taas olennaista puuttumista metsäomaisuuden käyttöön.
Myös on puuttumista se että EU-tavoitteisiin riittävät hiilinielut oletetaan saataviksi ilmaiseksi metsänomistajilta. Samoin on harmaa suojelu kaavoittamalla ja ylileveät raakkujen suojakaistat ilman korvauksia. Metsäsertifioinnin sääntöjen kiristäminen sen sijaan on vapaaehtoinen toimi markkinoilla pysymisen turvaamiseksi. Tietyt arvokkaat luontokohteet ovat myös lain suojaamia.
Nostokoukku kysyy vesiensuojelun ratkaisuja. Kts. täältä:
https://metsanhoidonsuositukset.fi/fi/toimenpiteet/vesiensuojelu-metsankasittelyssa
Miten näkee tehdyt hakkuut, määrät ja hakkuutavat. Menee sivulle:
https://www.metsakeskus.fi/fi/metsan-kaytto-ja-omistus/metsien-kehitys-maakunnittain/metsien-hakkuut
Hakkuutavat > Raportti: Hakkuuaikomukset hakkuutavoittain > Jatkuva kasvatus. Tällä sivulla kun painaa Etusivu niin pääsee katsomaan raportteja muista hakkuista.
Pinta-ala on kyllä kasvanut mutta on edelleen vain noin 30 tuhatta hehtaaria vuodessa. Kaikki tehty ei välttämättä kirjaudu oikein. Määritelmistä on lisätietoa hakkuuaikomusten sivulla.
Onhan Husku kai kuullut sellaisesta kuin ’hiljainen suojelu’ joka ei ole tilastoissa, mutta silti todellista. Minun ja sisareni hiljaiset suojelualueet esimerkiksi ovat muutaman hehtaarin laajuiset, noin 5 % meidän yhteenlasketusta metsäalasta. FSC-sertifikaatin vaatimuksen verran.
Se mitä tarvittaisiin lisää, olisi nuoria lahopuustoisia metsiä (syntyy esim. tuulenkaadoista ja itseharvenemisen kautta), palovaikutteista puuta (polttamalla säästöpuuryhmiä), kaikenlaista vaihtelua lisää (tasapäistämistä vähentämällä). Jatkuva kasvatus ei ole mikään viisasten kivi tässä, kun sekin yksipuolistaa metsien rakennetta eikä anna puiden kehittyä vanhoiksi. Parempi on vielä sitäkin laajempi hoitotapojen vaihtelu ja soppaan laitetaan sekaan myös hoitamattomuutta.
Joo, realismi astuu peliin vasta kun toteutuu se, mitä kovasti toivotaan. Nyt tullaan näkemään millaiseksi maaseutu ja pienet tehdaspaikkakunnat muuttuvat, kun niiden elinvoimaa ylläpitävä haukuttu metsäteollisuus hupenee ja menee muille maille. Hakkuut alenevat, hiilinielut kohenevat, ja työttömyysluvut nousevat.
Suurpetopolitiikka ja hirvipolitiikka ovat sellaisia politiikan alueita, joissa sananvaltaa pitäisi antaa suhteessa enemmän haja-asutusalueelle. Suden uhanalaisuusarvioon ei rajan Venäjän ja meidän välillä pitäisi vaikuttaa. Sutta esiintyy EU:ssa hyvin runsaana muuallakin, mutta metsäpeuraa ja saimaannorppaa sen sijaan ei. Wikipedian mukaan Venäjän susipopulaatio olisi noin 30000 yksilöä, Kanadan 50000 ja näiden lisäksi Euroopassa olisi noin 20000, yhteensä 100000.
Nyt on sen verran ansiokas metsäklusterin kritiikki Hesarissa, että kopioin sen tähän. En osaa arvioida sitä onko hyvin perusteltu varsinkaan rahallisesti (eli onko kansantaloudelle tullut mittavia ulkoiskustannuksia), enkä ole samaa mieltä kaikesta, mutta kattavan oloinen lista. Toinen näkökulma alaan, jota me itse pidämme kruununjalokivenä ja tärkeänä maaseudun elinvoiman ylläpitäjänä. Esimerkiksi teiden perusparannusrahoista ovat hyötyneet paitsi puukuljetukset myös maaseudun vakituinen ja loma-asutus sekä virkistyskäyttäjät.
Timo Laukkanen:
Millainen on sellainen maa, jonka pinta-alasta suurin osa on alistettu yhden teollisuudenalan raaka-ainehuollolle, jossa rakennetaan valtavia tehtaita yhden raaka-aineen varaan ja jonka tuotteet viedään matalasti jalostettuina teollisuusmaiden tarpaisiin. Tällainen maa on tyypillisesti kehitysmaa tai Suomi.
Metsäteollisuuden ja -talouden osuus on Suomen kansantaloudessa ja työllistäjänä on lopulta aika pieni ja pääoman suhteen melko huonosti tuottava.
Olisi metsäteollisuuden keskeisessa asemassa suomalaisessa elinkeino- ja teollisuuspolitiikassa yksi syy maamme talouden viime vuosikymmenten jälkeenjääneisyyteen?
AJ:
Metsäteollisuus ei kai ole syypää yleiseen alakuloon, vaan pelkästään omaan jälkeenjääneisyyteensä. Metsäteollisuus ei ole imenyt resursseja muilta, vaan on myös työllistänyt, tuonut nettovientituloja ja verotuloja. Näillä julkisen sektorin tuloilla on tutkittu, kehitetty ja koulutettu väkeä muille aloille. Metsäteollisuuden vanavedessä on saatu kukoistavaa kemian teollisuutta ja metalliteollisuutta, muun muassa vientiin metsäkoneita ja paperikoneita. Metsäteollisuus on tehnyt tuotekehitystä, mutta paperin valmistuksen korvaavaa uutta suuren mittakaavan ja lisäarvon tuotetta ei ole löytynyt. Melko hyvin pärjäävää pakkausteollisuutta lukuun ottamatta. [Taisi mennä pieleen tuo arvio että kartonki pärjää hyvin. Onko ainut pärjäävä sitten sahaaminen tällä hetkellä?]
TL:
Toki metsäsektori on tuonut ja poikinut paljon myös yhteistä hyvää, mutta se on ollut myös yhteiskunnalta saavana puolena: raskaiden puu- ym.kuormien vaatima tienpito, erilaiset avustukset teollisessa metsänhoidossa, tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, investointiavustukset ja verohelpotukset, metsäsektoria palveleva koulutus- ja tutkimusjärjestelmä jne. Metsäsektorille suunnatut kansantalouden panokset ovat poissa tuottavammilta kasvualoilta.
Aikoinaan, kun teollisuus tärveli kilpailukykynsä, devalvoitiin, jolloin kaikki kansalaiset joutuvat maksajiksi. Nyt uhkaavat meille kaikille koituvat suuret kustannukset metsien hiilinielun hupenemisesta, kun teollisuus haluaa paisuttaa hakkuumääriä. Lisäksi veronmaksajien kustannettaviksi on tullut suurelta osin jälkihoito, kun metsäteollisuuspaikkakunnilla on tehtaita lakkauteltu.
Suorien taloudellisten ulkoiskustannusten lisäksi metsäteollisuus aiheuttaa ympäristökustannuksia mm. luontokadon ja vesistökuormitusten kautta.
Metsäteollisuuden tuotteita tarvitaan ja on hyvä, että niitä tuotetaan myös täällä. Ongelmana on kuitenkin luonnon kestävyyden ja kokonaistalouden kannalta liian intensiivinen ja laaja metsävarojen hyödyntäminen ja taloudellisten resursursien sitoutuminen. Ehkäpä aikojen kuluessa metsäsektorille on keskittynyt liian paljon elinkeinopoliittista valtaa.
AJ:
Minäkin totean, että hyvin kirjoitettu. Luontokadon ja vesistöhaittojen hillintään on kyllä tutkimuksin todennetut tehokkaat keinot olemassa. Näistä parhaista käytännöistä olisi hyvä tiedottaa myös yleismedioissa, eikä vain viljelijöiden ja metsänomistajien erikoislehdissä.
Hiilinielujen hupeneminen ei näillä näkymin tuota veronmaksajille kustannuksia. Niin moni EU-maa on hankalassa tilanteessa, että sääntöjä jouduttanee korjaamaan tältä osin.
Metsien hakkuumahdollisuudet tulevat alenemaan rakentamisen aiheuttaman metsäkadon ja suojelualueiden laajentamisen vuoksi. Suurien hiilinielujen politiikka aiheuttaa näiden lisäksi jäljelle jäävällä talousmetsien pinta-alalla kasvun alenemista. Mutta joka tapauksessa metsäteollisuus sopeutuu siihen puumäärään, jonka se saa markkinoilta kohtuulliseen hintaan ostettua.
Paljon muutakin voidaan tehdä ja ihmiset tekevätkin, jos tietävät mitä on hyödyllistä tehdä – jopa vapaaehtoisesti ja ilmaiseksi. Esimerkiksi tuulen kaatamia lehtipuita voi jättää maastoon vapaasti ötökkälain estämättä, osia metsiköistä harventamatta, leveämpiä suojakaistoja, ekstra säästöpuita ja niin edelleen.
Aakala: Luontaisesti lahopuumäärä saavuttaa maksiminsa suuren metsätuhon jälkeen syntyvissä nuorissa sukkessiovaiheissa.
AJ: Tästä seuraa, että lahopuusta riippuvaisia eliölajeja voidaan auttaa tehokkaasti lisäämällä lahopuuta nuoriin metsiin, ts. tähän tarkoitukseen ei tarvita aina vanhaa metsää.
Aika hyvä juttu metsien luonnonhoidon kannalta, että jotain sentään voidaan saada aikaan ilman kalliita vanhojen metsien suojelualueita?
Ei parhaat menetelmät voi tulla käytäntöön jos niistä ei kukaan tiedä. Tämä lienee selvä asia.
HS on tuossa pohtinut oikein hyvin metsäteollisuuden ongelmia (ml. työllistävyyttä, kansantalousvaikutuksia, aluetaloutta) ja huomannut senkin että meillä alenevat hakkuut siirtyisivät sitten muualle. HS ei kuitenkaan yleensä mieti ilmastopolitiikan onnistumisen mahdollisuuksia ja järkevyyttä alkutuotantopäässä, vaan syyttelee yleensä vain puuttuvista hiilinieluista ja välillä myös riittämättömistä monimuotoisuustoimista. Sitä ei mainita että molempia saadaan lisää maksamalla niistä.
