Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Tiheys ajatellaan siis säädettävän oikeaksi jokaisessa vaiheessa: taimikoissa nykyistä vähemmäksi, jolloin jo nuoressa enskametsässä on suurempi yksittäisen rungon koko ja hiukan suurempi ppa:lla mitattu puuston määrä (ei välttämättä enemmän runkoja).
Nykyiset mh-ohjeet ovat melko hyvät, mutta ne eivät aina toteudu käytännössä. Syntyy huonoja uudistusaloja, taimikonhoitoja jää tekemättä, ensiharvennukset jäävät (edellisten vaiheiden virheiden vuoksi) vajaapuustoisiksi (runkoluku tai ppa liian pieni ja latvukset huonot), ja metsät uudistetaan puuntuotannon kannalta liian aikaisin. Jatkuvassa kasvatuksessa metsä saatetaan hakata liian harvaksi ja toiveikkaana jättää jäljelle kehityskelvotonta puustoa.
Maan lanta on siirtynyt puustoon, josta se palaa maahan karikkeena ja juurina. Ravinteet kiertävät eikä hakkuiden mukana poistu mahdottomia määriä, ellei korjata kokopuuna eli viedä latvuksia ja kantoja pois. Tuhkana ravinteet voidaan palauttaa. Sateen mukana tulee typpilannoitetta joka vuosi.
Ollikainen ym. työryhmä ehdotti siis metsälain kiristämistä, eli metsänhoidon suositusten ymppäämistä metsälakiin joiltakin osin. Käytännössä tämä kai tarkoittaisi tiukempaa velvoittamista uudistamiseen ja taimikoiden hoitoon, suurempaa tiheyttä nuoriin metsiin ja pitempiä kiertoaikoja. Eli pakotettaisiin metsänomistajat tavallaan jälleen maksimoimaan puuntuotantoa. Uudistamisen ikä- ja järeysrajoistahan luovuttiin vuoden 2006 metsäasetuksessa.
Ulkomaalaiselta omistajalta joudutaan nyt tiedustelemaan, tinkiikö hän voitoistaan muutaman vuoden ajan kun metsiä pitäisi säästää hiilinieluiksi. Vai luovutaanko kenties hiilineutraaliustavoitteesta EU:ssa – ainakin väliaikaisesti. Tämä voisi olla Suomessa nykyinen talous- ja työllisyystilanne ja yllättävä puolustusmenojen kasvu huomioiden järkevä liike. Pidettäisiin silti kiinni monimuotoisuuden lisäämistavoitteesta.
Monta pientä korkeakoulua ja yliopistoa on perustettu, koska on haluttu turvata korkeakoulutuksen saanti alueellisesti tasa-arvoisesti. Nämä ovat alueillaan mahdollisia kasvun vetureita, joten en lähtisi karsimaan verkostoa, mutta sisäänottomääriä ja eri koulutusalojen painopisteitä voi miettiä.
Nyt työllistyminen on heikkoa, mutta ei ole katastrofi, jos meillä koulutettu ihminen lähtee joksikin aikaa ulkomaille: sieltä voi palata kansainvälistyneenä takaisin. Väestön koulutustason lasku ei ole kasvutoimi. Koulutettu ja työhön kykenevä osa nykyisistä työttömistä ei ole ongelma, koska heillä työttömyys on väliaikaista. Suuri ongelma ovat ne, joilla ei ole näkymiä työllistyä, vaan jäävät pysyväksi taakaksi.
Harkimo latelee neuvoja hallitukselle. Muun muassa voisimme kouluttaa eurooppalaisia sotilaita ja tienata samalla. ”Olen sitä mieltä, että yritystuet on väärin kohdistettu. Ne pitäisi kohdistaa kasvuyrityksiin.” Työeläkeyhtiöt pitäisi Harkimon mielestä yhdistää ja niiden rahoitus pitäisi suunnata suomalaisiin listaamattomiin yrityksiin. Kasvavia yrityksiä voitaisiin siten saattaa kriittisten vaiheiden yli. Valtio tienaisi kun nämä yritykset kasvavat: sijoitettu raha saataisiin takaisin plus kerrannaisvaikutukset.
