Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Kuten olen jo moneen kertaan kertonut: korjausta ei ole eikä tule. Ministeriön kasvupaketissa on hyviä toimia, mutta niitä ei saada niin laajasti toimeksi, että riittäisivät suuremmalti kumoamaan ikärakenteen vaikutusta. Metsäteollisuuden on sopeuduttava kasvun rajoihin kotimaassa; ulkomailla on tietenkin tilaa laajentua.
Tähän vielä jatkoksi pohdintaa hömötiaisesta.
Tapani Lahti (2025) pohtii hömötiaisen tulevaisuutta Metsätieteen Aikakauskirjassa:
”Hömötiaisen alamäki on jatkunut jo pitkään. Väisänen ym. mainitsivat koko maan parimäärän vähentyneen 60 % ajanjaksolla 1940–50-luvulta 1980-luvulle. Neljännen lintuatlaksen kolmen ensimmäisen vuoden (2022–2024) aineiston vertailu kolmannen lintuatlaksen (2006–2010) tuloksiin osoittaa, että hömötiaisen levinneisyysalue ei ole merkittävästi muuttunut atlasten välillä. Eri puolilta maata löytyy siis edelleen hömötiaisen pesintään soveltuvaa elinympäristöä.
Hodgson tutki vuonna 1986 väitöskirjassaan kasvilajien yleisyyttä ja harvinaisuutta Sheffieldin alueella Englannissa. Hän tiivisti tuloksensa yksinkertaiseen periaatteeseen: yleiset lajit kasvavat ympäristöissä, jotka ovat alueella yleisiä, ja harvinaiset lajit kasvavat ympäristöissä, jotka ovat alueella harvinaisia. Soveltamalla samaa periaatetta hömötiaisen runsauteen erilaisissa elinympäristöissä voimme todeta, että lajille hyvin sopivien ympäristöjen osuus on vähentynyt ja huonommin sopivien osuus kasvanut vuosikymmenten mittaan. Tuloksena on ollut populaatiokoon merkittävä lasku, joka näkyy lintulaskennoissa. Uusimman lintuatlaksen tulokset kuitenkin osoittavat, että hömötiaiselle löytyy edelleen soveliaita pesimäympäristöjä jokseenkin kaikkialta Suomesta.”
Elikkä jos halutaan elvyttää lajeja, tulee lisätä niille sopivaa elinympäristöä ja parantaa olemassaolevan elinympäristön laatua. Elinympäristölaikkujen kytkeytyneisyys ja kattavuus tulee huomioida – erityisesti heikosti leviävillä lajeilla. Jos miettii vaikka metsäpeuraa, olisi eduksi, jos sen osapopulaatiot pystyisivät vaihtamaan geenejä ilman ihmisen tekemiä siirtoistutuksia. Suurpetokantojen vahvistuminen estää nyt tätä.
Eikö Kurjella vielä ole päässään kuvaa Suomen metsien ikärakenteesta, joka on ollut täällä moneen kertaan esillä. Pohjoisessa on laajoja hitaasti kasvavia suojelumetsiä ja toisaalta paljon nuoria metsiä joista ei saada vielä suurta hakkuukertymää. Hakkuut jäävät luonnostaan alle vuotuisen kasvun ja kerrytetään puustopääomaa (vrt. Annikan mietteet). Suuret metsäteollisuutta ruokkivat volyymit per hehtaari ovat Etelä-Suomen metsissä ja etelän maakunnisssa onkin hakattu yli kestävän hakkuusuunnitteen. Näin tuleekin tehdä, kun ikärakenne on vanheneva. Meillä on nuorissa ja keski-ikäisissä hyvin kasvavissa metsissä nyt suuria pinta-aloja ja vastaavasti jakauman ääripäissä pieniä pinta-aloja. Tästä johtuu että pää tulee vetävän käteen, eli metsien uudistaminenkaan ei tuo helpotusta, vaan kasvu hiipuu väistämättä. Ei tuo kiertoaikojen pidentäminenkään pitkäaikaista hyötyä. Ainoat merkittävät lisäiset keinot ovat metsitys ja tuhkalannoitus.
Saa nähdä, kyllä tänä kesänä puut ovat kasvaneet ennätysmäisen hyvin. Tosin juuri nyt eivät kasva, vaan pitävät ilmaraot kiinni kunnes helle hellittää.
Kts. Ikärakenteen vaikutuksesta Lauri Mehtätalon esitelmä Tiedekulmassa. Myös: https://forest.fi/fi/tilastot/metsien-ikarakenne-vuosina-1951-2019/
Mutta opinnäytetyössä tulevat esiin myös hyötynäkökohdat ja perustelut miksi noin vahvaan säätelyyn päädyttiin. Mikäli väittelijä haluaa hyvän arvosanan. Avohakkuut historiaan -aloite, kalabaliikki luonnonsuojelulain muutoksen yhteydessä sekä yksittäisten uhanalaisten lajien suojelun yhteydessä ilmentää sitä että halutaan kiristää sääntelyä. Vapaaehtoisin toimin ei katsota päästävän tuloksiin tarpeeksi nopeasti.
Kyllä, tuo tarkennus pitää muistaa: lajiryhmien sisällä on monenlaista taapertajaa. Myös sellaisia joiden harvinaisuuteen ihminen ei ole juurikaan vaikuttanut, ovat meillä satunnaisia vierailijoita, tai joista ei muista syistä tarvitse olla huolissaan. Eri luontotyyppien suojelun, käsittelyn ja ennallistamisen suunnitelmat on kuitenkin luultavasti laadittu sillä silmällä, että ihan lajitasolle ei tarvitse mennä, vaan toteutus auttaa suurta osaa tunnetuista lajeista ja lisäksi tilaltaan vielä tuntemattomia tai löytämättä jääneitä lajeja.
Esimerkiksi hakkuiden ulkopuolelle jäävät vähätuottoiset puustoiset suot ovat varmaan eri ryhmä kuin puustoiset suot yleensä, eli rehevässä päässä on suojelussa puutteita. Palojen esiintymistä ihminen on estänyt, joten nyt tarvitaan ennallistamispolttoja.Tärkeät elinympäristöt, suojakaistat ja luonnonhoito auttavat osaltaan.
