Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Ei meidän mielipiteillä ole merkitystä, vaan sillä mitä hallitus päättää tehdä. Metsäteollisuuden alasajosta ei ole kyse: ei puhuta suurista puun käytön alennuksista, kuten näkee jos vaivautuu katsomaan videon.
Kansantaloudellisesti tasapainoinen nielupolku Suomen hiilineutraaliustavoitteeseen
”Euroopan palkkataso yllätti eniten. Ansaitsen kuukaudessa saman, minkä tienaisin vuodessa Gambiassa”, kotiin rahaa lähettävä nuorukainen hämmästelee.
http://www.hs.fi/talous/art-2000011373862.html
Pitemmällä aikavälillä elintasot tulevat tasautumaan Euroopan ja muiden maanosien välillä. Tänä päivänä meidän runsas ulkomaanmatkailu perustuu paljolti siihen, että meidän elintasolla eletään herroiksi Afrikassa tai Aasiassa. On kivaa ja paikalliset hyötyvät siitä, mutta vaikkapa Egyptissä tai Thaimaassa on tuntunut välillä siltä että olisi jonkinlainen hyväksikäyttäjä. Facepookissa oli juuri kartta palkoista Euroopassa. Itä-Euroopassa on alimmat tasot, seuraavat Etelä-Euroopassa Välimerellä, kun taas korkeimmat ovat Pohjoismaissa ja Belgian ja Alankomaiden tapaisissa maissa.
HS artikkelin kommenttikentässä oli keskustelua siitä tarvitaanko maahanmuuttoa. Joidenkin mielestä Suomen palkkatasolla ei saada tänne niitä tuottavimpia huippuosaajia, vaan menevät muualle. Niitä kenet saisimme tänne, meidän ei välttämättä kaikkia kannattaisi ottaa.
Väitetään että heikosti palkattuun työhön ei suomalainen enää mene, mutta veikkaisin että nuori menee – ennemmin kuin kuin vetelehtii kotona.
Ei, mutta onhan se fossiilien tavoiteltu vähennysura koko ajan itsestään selvänä taustalla olemassa, kun pyritään hiilineutraaliksi. Hiilineutraaliustavoite pystytään Ollikaisen mielestä saavuttamaan, vaikka maankäyttö näyttäisi jäävän skenaarioissa nollatasolle. Ehkä arvioidaan, että maankäytön ulkopuoliset tekniset nielut kehittyvät niin suuriksi, että lopulta ne kattavat kaikki fossiiliset päästöt. Samaan aikaan saadaan lisää yritystoimintaa sinne Matti Pohjolan Hesarissa kaipaamiin uusiin teknologioihin. Datakeskuksien asema tässä hiukan kohenee, koska niistä saadaan tarpeellista kaukolämpöä, kun pienpuun polttoa energiaksi halutaan vähentää.
Kaiken kaikkiaan tämä vaikuttaa toteutuskelpoiselta paketilta. Suurin kysymysmerkki itselläni liittyy siihen, toteutuisiko ennakoitu kasvun kiihtyminen, kun puustopääomaa kasvatetaan. Ollikainen ei puhunut metsien ikärakenteesta mitään, joten jää epäselväksi onko se huomioitu laskelmassa.
Ollikaisen esitelmässä kerrotaan, että alussa tapahtuisi notkahdus puun käytössä, mutta myöhemmin siinä palattaisiin entistä korkeammalle tasolle. Keinona aluksi metsälain muutos, joka perustuu metsänhoitosuosituksen sisällyttämiseen metsälakiin. Tällä keinoin arvioitiin saatavan metsiin vajaat 9 milj. tn CO2-ekv. nielua. Hiilivuokramekanismista tarvitaan erillinen selvitys.
Mainitaan ITMO:t eli ulkomailta ostettavat nieluyksiköt. Kun ongelmana ovat meillä turvemaaperän päästöt, vaihtoehtona tai lisäkeinona voisi olla ennallistamisvarojen kohdistaminen oikeisiin (=runsaspäästöisiin) kohteisiin. Striimissä Ollikaisella on erittäin hyvä vastaus koskien jatkuvaa kasvatusta: se on metsänomistajan oma valinta ja se ei ole viisasten kivi, ei edes turvemailla!
Nyt puhutaan mehtäukko asioista tästä eteenpäin muutaman vuosikymmenen tähtäimellä – ei taaksepäin. Metsien tila on nyt hyvin erilainen kuin 50 vuotta sitten. Käsitykset vaikutuksista eroavat jonkin verran tutkijasta toiseen, ja mitä pitempi aikaväli, sitä epävarmempi ennuste. Jos hakkuiden vähentäminen saadaan tehtyä niin, että metsät eivät vanhene oleellisesti, vaikutukset eivät liene dramaattiset ainakaan hetimmiten.
Käsittääkseni Ollikaisen ehdotus perustuu Pukkalan laskelmiin, joissa hakkuiden vähennys lisää kasvua, samaan tapaan kuin oletetaan Soimakallion arvioissakin. Pukkalan mukaan metsissä on nyt vähän puustopääomaa, jota voidaan kasvattaa huomattavasti metsien kasvun kärsimättä.
Uudet suojelualueet perustettaisiin todennäköisesti pääosin vanhoihin metsiin, jotka eivät enää kasva kovin kovaa vauhtia (ts. ei suurta vaikutusta kokonaiskasvuun). Jos suojeluun otettaisiin myös nuorempia metsiä, niistä kasvua löytyisi tietenkin edelleen. Lisäsuojelun merkittävämpi välitön vaikutus hiilinieluihin tulisi kuitenkin ehkä hakkuiden vähenemisen kautta.
Hiilinieluun saadaan kyllä välitön lisäys, kun pienennetään vuotuisia hakkuita: hiilinielu = metsien kasvu – hakkuut – luonnonpoistumat. Eli lyhyellä aikavälillä hakkuiden alennuksen hiilinielulisäys on täysin varma, mutta pitkällä aikavälillä epävarma, ja riippuu muun muassa hakkuiden kohdentumisesta, metsän ikärakenteesta sekä metsätuhojen kehityksestä.
Kun Suomi pyrkii hiilineutraaliksi jo 2035 mennessä, puhutaan hyvin lyhyestä aikavälistä. Eli voidaan tehdä hiilineutraaliustemppu nyt ja ihmetellä seurauksia sitten myöhemmin.
