Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Puuston kasvua ei enää pystytä kustannustehokkaasti kovin paljon kiihdyttämään. Suuri harppaus on tehty viime vuosisadan jälkipuoliskolla eikä sitä enää voida toistaa. Ne toimet mitä hallituksen kasvupaketissa on, saavat pientä kohennusta aikaan, jos toteutuvat laajasti. Ne eivät kuitenkaan tuo suurta muutosta, kun kasvua pienentävät trendit kumoavat ne. Toivottavasti olen väärässä tässä!
Metsätalouden vastaisuus on (ainakin Helsingin Sanomien ja YLE:n keskustelujen pohjalta) suuressa yleisössä niin laajalle levinnyttä että metsätalousmyönteisiä poliittisia päätöksiä voi olla vaikea saada aikaan. Suojelu ja metsien käyttö hiilivarastoina kiinnostaa kansaa enemmän kuin niiden käyttö teollisuudessa. Yleismediat ruokkivat tätä ilmiötä, kun ne sivuuttavat metsien talousmerkityksen.
Puun käyttö polttoaineena on vastatuulessa, ja olisi joidenkin mielestä helpostikin korvattavissa. No pienpuu tietenkin hajoaisi metsissä, ehkä se tulisi joidenkin mielestä jättää hömötiaisille… Teollisuuden jätejakeet ainakin kannattaa polttaa – siinä määrin kuin niitä ei saada sidotuksi tuotteisiin hiilivarastoiksi. Voi siis olla että puun poltto tulee olennaisesti vähenemään, joten energiapuun kasvatukseen ei kannata erityisesti pyrkiä. Rehevimmillä kasvupaikoilla sitä voi tulla pyytämättä ja hirviriskialueilla suunnitellusti.
Jos lisää kasvua saadaan, sillä on jo osoite: sen menee valtion hiilineutraaliuspottiin. Metsäteollisuuden kannattaa panostaa laajentamiseen ulkomailla ja jalostusasteen kasvattamiseen, ei määrän kasvattamiseen. Jatkuvan kasvatuksen rooli tässä kuviossa on pienentää turpeen hajoamista paksuturpeisilla ojitusalueilla.
Virheojitusten määrä riippuu siitä miten se määritellään, onko raja siinä kohtaa että ojitettu alue kasvaa vähintään metsämaan määritelmän mukaiset 1 m3/ha vuodessa vai vaaditaanko enemmän? Ennallistamistyöryhmän raportista varmaan löytyy tarkat luvut. Suuruusluokka voisi olla neljännes eli korkeintaan 1 milj. ha? On sitä pinta-alaa siinäkin ennallistumaan ja ennallistettavaksi. Alueita siirtyy sitten metsämaasta takaisin kosteikkojen luokkaan (khk-päästölaskennassakin).
Vaikka Ukrainan sota voi nyt tuntua hyvältä diililtä USA:n aseteollisuudelle, maan kyky maksaa takaisin vaatii rauhan, että päästään jälleenrakentamaan ja hyödyntämään mineraalidiiliä. Entä milloin Trump tajuaa että tulliseikkailut tuhoavat kansainväliset suhteet ja kampittavat paitsi tuonnin myös viennin. En pidätä henkeä odotellessa…
Kauppisketjussa keskustelu jatkuu… väitetään että käsitteet hiilinielu ja hiilivarasto ovat epäselvät. Eivät varmaan enää ole, mutta käsitykset korjaavista toimista kyllä eroavat.
Sirkka-Liisa Peltonen:
1. Luen parhaillaan kyseistä Juha Kauppisen kirjaa ”Kertomus maasta”. Kirja on uskomattoman hyvä kuvaus tämän hetken tilanteesta: Kaikki mittarit ovat punaisella, keinoja muuttaa suuntaa kyllä on mutta tahtoa ei.
Kauppinen vierittää vakavia viestejä toinen toisensa jälkeen, antaa luonnolle pääosan, etsii kiinnostavia tutkijoita kertomaan korutonta tuoretta tietoa ja avaa näkökulmaa ja evoluution merkitystä. Ja vääntää rautalangasta muun muassa yhteyttämisen luonnossa, käsitteiden ”hiilinielu” ja ”hiilivarasto” sekoittumisen.
Myös muutokset elinympäristöissä – niin niiden hupeneminen, monimuotoisuuden häviäminen kuin muutokset vuorovaikutus suhteissa – tulevat hyvin kuvatuksi.
Kyseessä on – ja pitää olla – vuoden tärkein kirja! Viimeistään nyt hälytyskellojen pitää soida ja erityisesti vanhojen metsien merkitys nähdä.
Kirjoittaja Juha Kauppiselle ja kustantaja Siltajalle esitän lämpimät kiitokset.
*
2. Hiilivarastojen säilyttäminen on kuitenkin kestävyyttä ja luonnon monimuotoisuutta ylläpitävää toimintaa. Kyllä vastuullisuutta korostavan metsätalouden ja metsien hoitoa ohjaavien tahojen on se tuotava rehellisesti esille.
Kauppisen kirjan yksi kohokohta on nimenomaan se, että nuorien metsien hoetaan olevan hyviä hiilinieluja ja unohdetaan (käsittääkseni tietoisesti) miten valtavan isolle pinta-alalle pieniä taimia ja miten kauan niitä pitää kasvattaa, ennen kuin samaan hiilivarastoon (ennen avohakkuuta) edes päästään. Vaan voihan sitä toitottaa, kuinka hyvät nielut ovat ja kuinka siitä palkitaan. Ja unohtaa iloisesti, että vanhoissakin metsissä nielut säilyvät hienojuurien ja karikkeen osalta.
Suojelualueita lisää, lisää lähellä luonnontilaisia metsiä suojeluun, ennallistoimia ja talousmetsien käsittelyyn lisää kestävyyttä (lue: ekologista ulottuvuutta).
Odotan yhä suoraselkäisten metsäammattilaisten esiinmarssia. Eikö olisi jo aika muuttaa kurssia ja edes oikoa virheellisiä käsityksiä? Taito moittia biologeja ja luonnon monimuotoisuuden merkityksen ymmärtäviä taitaa olla helpompaa.
AJ:
Jos klikkaat nimeäni, näet aiemmat kommenttini. En ole moittinut biologeja enkä peitellyt metsäalan ongelmia. Olen pyrkinyt oikomaan väärinkäsityksiä, etsimään ja jakamaan tutkimustietoa, kertomaan mitä hyviä asioita metsätaloudessa jo tehdään ja ehdottanut mitä vielä pitää parantaa.
Pystyn kommentoimaan koska olen freelancer. Moni käytännön työtä tekevä on arka olemaan julkisuudessa tai siihen ei ole työnantajalta lupaa. En ihmettele haluttomuutta osallistua, kun näkee esimerkiksi miten ilkeän vastaanoton Savotta-sarjan maallikkojuontajat saivat. Tutkijat osallistuvat paljon X:ssä, mutta keskustelu taitaa siellä jäädä huhuiluksi ja oikeaa dialogia syntyy vähemmän. Metsälehden keskusteluissa käytännön tekijät ovat mukana eikä tekstissä ole pituusrajaa.
Metsien ilmastovaikutuksen lisäämiseen on keinoja. Metsittämiseen ja hyvään metsien hoitoon tulee lisätä kannusteita eikä kapuloita. Nyt edistetään luonnonarvo- ja hiilikauppaa, joista voi tulla vaihtoehto puumarkkinalle. Metsänomistaja haluaa toimia vastuullisesti, mutta ei kustantaa omavastuun ylittäviä toimia. Metsätalous on elinkeino.
Metsäammattilaisten, ainakin ymmärtääkseni suuren osan, mielestä parempi kokonaiskuva saadaan kun lasketaan metsien hiilivarastoja ja nielut yhden metsikön sijasta metsätilan, maakunnan ja koko maan tasolla. Vanhojen metsien nielut ovat pienet ja varastotkin monesti epävarmat metsätuhojen vuoksi. Metsien yleinen vanhentaminen toisi monimuotoisuushyötyjä, mutta kovalla hinnalla metsäteollisuuden hiipuessa. Ehkä melko vähän ilmastohyötyjä, koska metsien käytön alentaminen lisäisi todennäköisesti fossiilisten raaka-aineiden käyttöä esimerkiksi pakkauksissa. Jos kuluttajakysyntä on olemassa, metsäteollisuuden tuotteet valmistetaan kuitenkin jossain päin maailmaa ellei Suomessa.
En väitä tietäväni mikä on sopiva hakkuiden taso, mutta menisin ehkä Ilmastopaneelin ehdottamalla linjalla, joka säilyttää metsien kasvukyvyn mutta toteuttaa hiilineutraaliuspolkua.
Ei ole kokemuksia, mutta komppaan mehtäukkoa: heinäkuussa on kuivumisriski ja olisi hyvä odottaa että taimissa on silmut. Jos niissä on jo nyt valmiina silmut, onnistumisen todennäköisyys on parempi. Juuriston kasvu jatkuu joten elo- ja syyskuu voi olla hyvää istutusaikaa, pohjoisimmassa Suomessa vain elokuu. Voisiko joku muu istuttaa taimet hieman myöhemmin?
Toisaalta tämä kesä on ollut ainakin etelärannikolla niin sateinen ja lauha, että maastossa on runsaasti kosteutta, eli jos alue on saanut runsaat sateet ja saa edelleen istutuksen jälkeenkin, heinäkuunkin istutus voi onnistua. Syvälle mättääseen istuttaminen parantaa onnistumista. Diili myyjän kanssa: jos homma epäonnistuu, saat keväällä istutettavaksi korvaavat taimet hyvällä alennuksella? Erä on sinulle suuri, mutta tuottajalle pieni.
Metsälehden jutussa kerrotaan että ”kuusen taimien pituuskasvu loppuu elokuun puolivälissä valon määrän vähennyttyä.” Huom. männyntaimilla yleensä aikaisemmin, jo heinäkuun alussa, jos muistan oikein.
https://www.metsalehti.fi/artikkelit/taimikossa-tapahtuu/#d22ca7cc
Heli oli jäsen aiemmassa Ilmastopaneelissa, ei nykyisessä. Mutta asiantunteva on tämä nykyinenkin.
