Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Lainaus em. linkistä. Sysivesi kokee, että Suomessa on voimakas kahtiajako metsiin suhtautumisessa.
– Ovat ne, jotka haluavat suojella ympäristöä ja lajeja, ja sitten on porukka, joka on usein metsäyhtiöiden osakkeenomistajia tai metsänomistajia. On kuin maan tapa, että metsiin suhtaudutaan enemmän taloushyödykkeenä kuin yhteisenä arvokkaana omaisuutena ja elinympäristönä.
– Mielestäni usein ajatellaan, että puun kasvu määrittelee sitä, kuinka hyvä metsä on. Esimerkiksi metsän monimuotoisuutta ei arvosteta niin kuin pitäisi, Sysivesi näkee.
Osataan sitä muuallakin. Esimerkiksi Uudessa Seelannissa alkuperäisluonnon hävitys ei haittaa matkailua pätkääkään. Päin vastoin, puuttomia kumpuilevia vihervainioita lampaineen pidetään pittoreskin näköisinä, ja ovatkin sitä. On eroa meidän kansalaisiin, jotka säikähtävät avohakkuita.
Arto Tulkki (Koitere-jutussa):
Tein aikoinaan elohopea-analyysejä Suomen kaloista väitöskirjatutkimusta varten. Kun näitä tuloksia sitten tutkimusta tekevä esitteli lääketieteellisissä kongresseissa, esitettiin mielestäni aika relevantti kysymys: ”Kuinka paljon Suomessa syödään kalaa raakana”? Metyylielohopea, josta tässä on kyse kiehuu muistaakseni 68 asteessa ja voisi olettaa, että ainakin osa siitä haihtuu kypsennettäessä. Ei ole koskaan sattunut kohdalle selvityksiä kypsennetyn kalan metyylielohopeapitoisuuksista eikä myöskään tietoja metyylielohopean pitoisuuksista ruuanvalmistuspaikan ilmassa. Niilläkin voisi olla merkitystä asiassa, mutta eihän elohopea missään mielessä ole terveellistä! Kovin suoraviivaisilta ja yksinkertaistetuilta nykyiset selvitykset kuitenkin vaikuttavat!
http://www.hs.fi/alueet/art-2000011257771.html
Hyvä kysymys Rukopiikki. Onhan Pohjois-Ruotsissakin kai soita, siis luonnontilaisia? Mitä ne siellä arvelee tummumisen syiksi? Mikä on tummuminen ruotsiksi?
Kuvasta 2.1 päätellen Torniojoen valuma-alueella on paljon soita Ruotsinkin puolella.
Sivu 26: Det finns många myrar särskilt på jämna marker i avrinningsområdets mellersta och nedre del. Exempelvis i Pellotrakten utgör myrarna cirka 50–60 procent av områdets areal.
Kuva 3.1.1. Käsivarren eteläosa on myös suurelta osin suota.
Sivu 34: I vissa undersökningar har man kunnat påvisa att skogsvårdsåtgärder, såsom kalhygge och markberedning, främjar metyleringen av kvicksilver i markens ytskikt och att metylkvicksilvret belastar vattnen flera år efter åtgärderna. Å andra sidan har man inte upptäckt att till exempel dikningen av torvmarker påverkar belastningen från kvicksilver eller metylkvicksilver på lång sikt (30 år).
Plääh, ei olisi pitänyt lukea! Tieto lisää tuskaa… Tässä lukee siis että avohakkuu ja maanmuokkaus voivat lisätä elohopean metyloitumista maaperässä ja siten viereisen vesistön metyylielohopeapitoisuutta. Ojituksella ei olisi tämän lähteen mukaan olisi vastaavaa vaikutusta. Pitänee etsiä lisää lähteitä.
Lähde: Förvaltningsplan för Torne älvs vattenförvaltningsområde
Ihmisen toiminta on vapauttanut elohopeaa ilmakehään sen luontaisista varastoista. Euroopan ympäristökeskus kertoo, että pitoisuus ilmakehässä on nykyään noin viisinkertainen luontaiseen tasoon nähden. Kertymää tulee edelleen mm. fossiilisista polttoaineista, puusta ja turpeesta, teollisuudesta ja kullankaivuusta.
Jos mennään ja kaivetaan tuhansia vuosia vanhaa turvekerrosta niin siinä on ilmeisesti vähemmän elohopeaa kuin pintakerroksissa, jotka ovat kertyneet lähihistoriamme aikana? Osittainen vastaus artikkelissa vuodelta 2018: turpeessa on luonnostaan elohopeaa. Sitä voi vapautua ikiroudan sulaessa ja aiheuttaa metyylielohopean määrän nousua pohjoisissa ekosysteemeissä. Tämäkin siis ilmastomuutoksen seurausta.
Lähteistä voisi päätellä että ongelmat johtuvat pääosin siitä, että ihminen on toimillaan päästellyt ilmaan elohopeaa. On ilmeisesti jonkin verran myös luonnostaan turvemaassa. Nyt tulee tietenkin estää kertymien valuminen vesistöön.
https://thl.fi/aiheet/ymparistoterveys/ymparistomyrkyt/elohopea
Muistetaan kuitenkin tasapuolisuuden nimissä aloituskohta, jossa päätetään esimerkiksi 300 m3:n puustopääoman omaavan metsikön jatkokasvatus. Jos tehdään avohakkuu, saadaan pivoon rahaa 300 m3:sta, mutta jos tehdään poiminta, saadaan pivoon rahaa 100 m3:sta. Jos tuo metsä on jk:lle optimaalisessa rakenteessa, edelleen kasvatus voi olla erittäin kannattava vaihtoehto. Jos se on tasaikäinen ja -kokoinen kuusikko, avohakkuu on todennäköisesti järkevin vaihtoehto.
Kyllä, suositus ja sopimus. Ilmaisu ’kolme iloista rosvoa’ sopii tähän kohtaan hyvin. Jos tutkimustuloksia suojakaistoista löytyy, ilmiantakaa tänne. Pohjoismaisen yhteisprojektin raportti:
Raportin s. 272: ”Concentration of 28 elements in water and mussel’s tissue (foot) were analyzed using ICP-OES (Inductively coupled plasma-optical emission spectrometry) and ICP-MS (Inductively coupled plasma-mass spectrometry). ICP-OES was used for determining Mg, Na, and K, and ICP-MS for Ag, Al, As, Ba, Be, Bi, Cd, Co, Cr, Cs, Cu, Fe, Ga, In, Li, Mn, Ni, Pb, Rb, Se, Sr, Tl, U, V, and Zn.”
Mistä mahtaa johtua, että elohopeaa (Hg) ei tutkittu, jos se kerran on niin suuri ongelma vesistöissä kuin Koitere-jutussa Hesarissa väitettiin?
S. 275 kuvat: mitä enemmän vedessä on liuenneena orgaanista ainesta (dissolved organic carbon, DOC), sitä enemmän siinä on metalli-ioneja.
Raportissa puhutaan myös siitä mistä simpukoiden ravinto tulee: vesieliöistä ja maalta suojakaistoilta eli karikkeesta. Kaista siis tuottaa ravintoa raakuille.
