Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Auttaisiko elintarvikeväri glyfon seassa, vaikka sininen – saa marketista leivontaosastolt. Ei ehkä näy kovin hyvin lehvästössä mutta kannoissa kyllä näkyisi hyvin…
Hesari kirjoittaa tänään myös Koitere-järvestä.
http://www.hs.fi/alueet/art-2000011257771.html
Maaperän raskasmetalleja huuhtoutuu humukseen, jota pienet särkikalat ja ahvenet käyttävät ravinnokseen. Sitten myrkyt kertyvät petokaloihin ja niistä ihmiseen. Koitereen kalat ovat liian korkean elohopeapitoisuuden vuoksi myynti- ja käyttökiellossa, tosin osa paikallisista ei kieltoa noudata.
Koitere on osa laajaa Koitajoen vesistön ennallistamishanketta, jota vetää Osuuskunta Lumimuutos. Sen mukaan kalojen elohopeapitoisuuksia voidaan pienentää ennallistamalla ojitettuja soita, pienentämällä vesivoiman säätelyä [po. järven vedenpinnan säätelyä] sekä lakkauttamalla avohakkuut. Elohopea häviää ympäristöstä hitaasti. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan joidenkin järvien kaloissa pitoisuudet eivät ole pienentyneet viimeisen 20 vuoden aikana juuri lainkaan.
Elohopea on raskasmetalli, jota vapautuu ympäristöön ihmisen toiminnan seurauksena. Sitä on maaperässä myös luonnostaan. Maaperään kertyneet elohopeavarastot voivat vapautua eliöiden käyttöön esimerkiksi soiden ojitusten seurauksena. Vesiympäristössä elohopea voi muuttua myrkylliseksi metyylielohopeaksi. Se on haitallista sikiön ja lapsen keskushermostolle ja voi aiheuttaa sydän- ja verisuonitautien riskiä. Ihminen altistuu elohopealle pääasiassa ravinnon kautta. Elohopea päätyy kaloihin ja koko ravintoketjuun. Sen huipulla olevat suuret petokalat ovat merkittävimpiä elohopean lähteitä ihmiselle.
HS kirjoittaa jälleen vesistövaikutuksista. Tällä kertaa tikunnokassa avohakkuut.
”Avohakkuut saavat liikkeelle sekä rehevöittäviä ravinteita että orgaanista ainetta, joka tummentaa vesiä. Metsätalous on Suomessa järvien iso kuormittaja.”
”En jotenkin ajatellut, että näin lähellä kaupunkia vedetään ympäriinsä avohakkuita, eihän Lahden torille ole kuin kymmenen kilometriä”, Isotalo sanoo mökkijärvestään.
”Tehtaiden päästöt on vuosikymmenien mittaan saatu kuriin, mutta näyttää, että toinen pää, puunhankinnan vesistöpäästöt on jätetty hoitamatta”, Isotalo sanoo.
”Olisimmeko jo yhteiskuntana valmiita siihen, että järvien rannoille olisi jonkinlaiset suojavyöhykkeet?”, Isotalo kysyy. Nykyään laki ei vaadi jättämään järven rannoille suojametsiä.
Toimittaja jättää kertomatta, että vesistöjä suojaavat jo pitkän aikaa voimassa olleet rantametsien käsittelyohjeet ja metsäsertifioinnin suojakaistat.
Muitakin konsteja on.
”Hyvä uutinen on se, että lisätummumista voidaan ehkäistä ennalta. Käytännössä se tarkoittaa kolmea asiaa. Etenkin turvemailla pitäisi avohakkuiden sijaan tehdä jatkuvan kasvatuksen hakkuita. Olemassa olevia metsäojia ei saisi kunnostaa eikä uusia kaivaa. Vanhoja ojia pitäisi padota ja kuivatettuja alueita ennallistaa takaisin soiden suuntaan.
Lähivuosina on tulossa päätehakkuuikään runsaasti metsiä, jotka ovat kasvaneet aikanaan kuivatetuille soille. Vesistöjä odottaa uusi humuspommi, jos nämä suometsät avohakataan ja niihin tehdään ojien kunnostukset.”
Katri M Issakainen:
Jutussa puhutaan paljon järven väristä. Teen värinen ruskea järvi yms. kuvataan negatiivisimpana. Tumma väri ei kuitenkaan useinkaan kerro järven uimakelpoisuudesta. Järven tumma väri on yleensä pääasiassa rautaa ja humusta, jotka kumpikaan eivät ole uimarille vaarallisia. Olisikin tärkeä puhua myös ravinteista ja sinilevästä.
Typpi ja fosfori ovat pääasialliset ravinteet, ja 50-60% niistä valuttaa vesiin maatalous. Metsätalous aiheuttaa vesien ravinnekuormasta 10-20% ja ihmisen asujaimet aiheuttavat 6-14% ravinnekuormasta. Ravinteiden liika määrä vesistössä lisää levien ja vesikasvien määrää ja osa levistä on ihmiselle vaaraksi. Uimisen kannalta pitäisikin huomata tarkasti ne pienet vihreät hituset, jotka lilluvat vedessä. Ne ovat sinilevää. Tummuus ja ruskeus taas ovat uimarille vaaratonta rautaa ja humusta.
Sekä tummumista että sinilevää voi ehkäistä vähentämällä ihmisen toimia järven läheisyydessä. Tärkeää on:
1. Kasvillisuuden suojavyöhyke vesistön vieressä. Älä raivaa kasveja ja puustoa pois aivan järven ja jokien rannalta.
2. Estä jäteveden ja lannoitetta sisältävän veden pääsy vesistöön.
3. Älä raivaa ja ojita soita. Tee olemassa olevista ojista mutkikkaita ja hidasta veden kulkua niissä kivillä.
AJ:
”Vesistöjä ovat suojanneet jo kymmeniä vuosia Tapion koostamat rantametsien käsittelyohjeet. Yli 20 vuotta myös metsäsertifioinnin suojakaistat, nyt keskimäärin 10 metriä leveinä. Vähintään 5 metriä leveät suojakaistat jätetään pienimpien aiemmin käsiteltyjen purouomien ympärille. Suojakaistalla tehdään vain poimintahakkuita.
Muokkausta ei tule tehdä suoraan vesistön suuntaan. Maanmuokkaus on avohakkuualueella tarpeellinen toimenpide: se suojaa taimia tukkimiehentäiltä, ja turvaa metsän luontaisen uudistumisen silloin, kun metsänviljely jostain syystä (esim. hirvituhojen vuoksi) epäonnistuu. Muokkaus on hyödyksi myös uudistusalan monimuotoisuuden kannalta, koska sen avulla saadaan sekametsä.
Ojitetuilla alueilla tulee toteuttaa hyvät vesiensuojelun toimenpiteet sekä maa- että metsätaloudessa. Laskeutusaltaat eivät ole tehokas keino. Parempia ovat kunnon kaivukatkot, pintavalutuskentät ja ennallistetut tai luonnontilaiset kosteikot. Jos mahdollista, ojitusalueen valumavesi kannattaa ohjata luonnontilaiselle suolle. Jatkuva kasvatus on suositeltavaa siellä missä edellytykset siihen on, eli jos puuston rakenne ja uudistuminen puoltavat ratkaisua.”
Ohoh, Ruotsissa siis hirvellä sama luokka kuin meillä metsäpeuralla?
Kysymys metsästäjille: onko havaintoja että susilaumojen reviireillä olisi vähemmän taimituhoja, erityisesti talvilaitumilla?
