Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
No, on sinne metsiin 70 vuodessa kertynyt jo tukkiakin. Etelä-Suomessa siinä ajassa ehtii mäntykin kuivahkolla kankaalla päätehakkuukokoon? Jaksollisen metsän kasvuja voisi esitellä aukon tuottoketjussa kuten jotkut ovat tehneetkin.
Perko voisi katella juutuubista Lauri Mehtätalon esitelmän (Tiedekulma). Varmaan osa kasvujen heikennyksistä johtuu ikärakenteen vanhenemisesta. Muita syitä löytyy ehkä em. raportista? Avoimien alojen ja taimikoiden määrä ei lisäänny koska avohakkuiden määrä ei juurikaan kasva.
Asikainen puhui eri asiasta eli koko valtakunnan metsien kasvusta. Minä puhun jaksollisen mallin nuorten metsien kasvusta. Niiden hyvä kasvu ei näy ainakaan vielä kokonaiskasvussa – mm. koska kaikkien metsien ikärakenne on vanheneva jolloin keskikasvu alenee. Kasvava ja aleneva trendi kumoavat osittain toisensa.
Perkolaattorin parametrejä pitäisi ehkä vähän säätää. Katso vaikka VMI -tuloksista alueesi keskikasvu kasvupaikoittain. Luken tilastopalvelusta ainakin jotain löytyy.
Mikä ilmoitus? Parametrit? VMI ja kasvumallien jatkuvat korjaukset nopeampaan kasvun suuntaan Lukessa. Metsäkeskuksen tilastot joiden mukaan metsää päätehakataan jonkin verran nuorempana, mutta ei siis järeydeltään juurikaan pienempänä. Palstan puuntuottajien todistukset kiertoajoistaan.
Ei ole alikasvosta tietenkään ole kielletty hyödyntämästä jaksollisessa mallissa, mutta käytännössä taitaa olla harvinaista, paitsi selkeässä kaksijaksoisessa kasvatuksessa. Puulajien valinnalla viittaan edellä siihen varttuneeseen puujaksoon, jota käsitellään poimintahakkuilla.
Jatkuvan kasvatuksen jatkuvuus puolestaan nojaa hyvin paljon alikasvokseen. Se on hyvin todennäköisesti kuusta, mikä on väliaikaisesti ok, koska sen avulla saadaan jatkettua kiertoaikaa. Vaihtoehtoisesti alue taimettuu ei-halutuilla puulajeilla, kuten pihlajalla, mikä on umpikuja ja johtaa avohakkuuseen. Pienet ja isot puut ovat toistensa lomassa haitaten toistensa kasvua, mikä osaltaan sitten johtaa pienempään puuntuotannon tasoon.
Sitä voi itse kukin pyrkiä kohti uudistettuja ravitsemussuosituksia, niin säästyy valtion rahaakin, kun kansa on terveempää. Kasviksia joko kypsänä tai raakana puolet lautasesta sanoo suositus. Omassa ruuanlaitossa on tapahtunut selkeä muutos: nuorena vedettiin aterialla kokonainen pihvi tai kanan filee per henkilö. Nyt lihapaketista syödään useamman kerran tai useampi ihminen yhden kerran, kun liha esiintyy ruuassa suikaleina tai jauhettuna, ei pihveinä. Viljatuotteiden määrä per ateria on myös pienempi, paitsi pastaruuassa jossa se on pääasia. Pääaterialla ei syödä leipää, vaan sitä nautitaan aamulla ja illalla erikseen.
Eikö hävitykseksi riittäisi niitto isolla koneella ennen siementen kehittymistä muutamana vuonna peräkkäin, jolloin juurakot kuolevat ja uusia taimia ei synny? Sama muilla vieraskasvilajeilla kuten palsami ja tatarkasvit. Kitkeminen ja glyfosaatti on tarpeen jättiputkelle.
Itse ajattelen niin että edistyvä metsätalous toteutuu todennäköisemmin, kun metsiä hoidetaan jaksollisena, siitähän on jo 70 vuoden näytöt, ja edelleen kasvu kiihtyy ja kiertoajat lyhenevät.
Vessi ihmettelee Metsäuutisten kommentissa miksi jk:ta halutaan käyttöön suuremmilla pinta-aloilla. Syythän on tässä ketjussa moneen kertaan lueteltu, osin myös metsien hiilinielu -ketjussa ja monimuotoisuusketjussa. Metsien kasvava peitteisyys ja kytkeytyneisyys parantavat monen lajin elinmahdollisuuksia ja leviämistä; vesistöjen varsilla peitteiset suojakaistat ehkäisevät vesistöjen pilaantumista; rehevien turvemaiden jatkuvapeitteisyys vähentää tarvetta kunnostusojituksille ( = vähemmän vesistöpäästöjä), sekä vähentää myös hiilipäästöjä jos vesi on korkeammalla ja näin ollen pienempi määrä turvetta on hapellisessa tilassa.
Alikasvosten hyödyntäminen parantaa taloustulosta vähintään kohtuulliseksi, kun uudistamiskulu jää pois. Kuusettumista voidaan ehkäistä ohjaamalla puulajien osuuksia hakkuissa: kuusi uudistuu parhaiten sekametsän alle. Kun se ei enää uudistu tai jos metsikkö on muuten kehittynyt huonoon suuntaan, eli on tuhoinen tai lahoinen, se saadaan aina oikaistua avohakkuulla.
Ehkä unohtui jotain olennaista, mutta eikös nämä jo riitä perusteluiksi? Lisätään vielä yksi: valinnanvapaus. Jos metsällä on puuntuotannon lisäksi muita tärkeitä tavoitteita, jatkuvapeitteinen voi tukea niiden saavuttamista.
