Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Aika muhkea korotus tuo 7,8 % ottaen huomioon että inflaatio on lähes nolla. Elinkustannusindeksin tilannetta en tiedä tarkemmin, mutta ainakin vuokrien nousu taitaa olla pysähtynyt, samoin bensan hinnan.
WWF ottaa kantaa suden suojeluun.
”Lajin suotuisan suojelun tason viitearvo on populaatiokoko, jolla lajin arvioidaan säilyvän luonnossa elinvoimaisena pitkällä aikavälillä. Sen tulee Euroopan komission määritelmän mukaan olla aina suurempi kuin niin sanottu pienin elinkykyinen populaatio, jolla laji juuri ja juuri säilyy luonnossa.
Maa- ja metsätalousministeriön mukaan suotuisaan suojelun tasoon riittää, kun Suomessa elää 273 sutta. Pienimmäksi elinvoimaiseksi susipopulaation kooksi on määritelty 248 sutta eli suotuisa suojelun taso saavutettaisiin ministeriön mukaan kasvattamalla pienintä elinvoimaista populaatiota vain 10 prosentilla.
Tieteellinen yhteisö suosittelee varovaisuusperiaatetta ja suurempaa kerrointa – esimerkiksi Ruotsissa käytetty ja tutkimukseen perustuva kaksinkertainen kerroin tarkoittaisi, että Suomessa suotuisa suojelun taso edellyttäisi noin 500 yksilön susikantaa.”
http://www.hs.fi/mielipide/art-2000011566451.html
Ongelma ratkeaa, kun tiedetään tarkka susien määrä jätöksiä keräämällä. Uusimman kanta-arvion mukaan saatetaan olla jo 500 yksilössä, joten kannanhoidollisille kaatoluville ei olisi estettä, vaikka WWF ämpyilee.
Kaarnakuoriaisten biologisen torjunnan vaihtoehtoja voi olla tulossa. Hesarissa uutisoidaan pikkusukkulamadosta joka hyppää kärpäseen. Se tappaa kärpäsen levittämällä siihen bakteereja. Matoja käytetään jo hyönteisten torjunnassa. Toinen mahdollisuus on se bakteeri tai sienilaji, jonka Perko löysi ja jota myös käytetään Euroopassa kaupallisesti torjunta-aineena. Ei ilmeisesti ole vielä Suomessa saatavilla. Näitä valmisteita jos olisi saatavilla, niitä voisi levittää esimerkiksi rungoissa tai maassa talvehtiviin kuoriaisiin.
Laatu taitaa olla ostajille riittävä niin kauan kuin tavara käy kaupaksi. Tiuhaa lustoa haluaville sitä löytynee aina männyn karummilta kasvupaikoilta. Oksien määrä ja paksuus vaikuttaa myös. Nopeasti kasvaneessa havupuussa oksakiehkuroiden välit ovat pitemmät. Lujuuslajitellun sahatavaran tarve on vähentynyt, kun on alettu valmistaa liimapuuta?
Kun pelotellaan metsäalaa esimerkiksi hokemilla ’aiheuttaja maksaa’ ja ’miljardilaskut EU:lta’, kannattaa muistaa päästöjen vuoto maankäytön ja muiden sektorien välillä.
Hyviä aikomuksia:
1. Sähkön tuotannon ja siirron tarvitsemat linjat aiheuttavat pysyvää metsäkatoa, jolle lasketaan maankäyttösektorilla vuotuinen päästö. Metsäkato voitaisiin sanktioida niin, että vastaava pinta-ala uutta metsää tai metsien suojelua tulee rahoittaa.
2. Puun käyttö energiaksi lasketaan päästöksi maankäytössä metsämaalla, mutta ei enää energiasektorilla. Jos tämä huomioitaisiin jotenkin laskennassa, metsien käyttö ei näyttäytyisi niin huonona vaihtoehtona. Vaikka puuenergian korvausvaikutuksia ei otettaisi mukaan viralliseen raportointiin, voitaisiin ilmoittaa kuinka paljon vähemmän (turvetta ja fossiilisia) kuluu puuenergian ansiosta ja kuinka paljon tämä pienentää fossiilisia päästöjä. Puuenergiaan kuuluu energiahake, kotitalouksien polttopuu ja jäteliemien poltto.
3. Hiilen sidonta pysyvästi puurakennuksiin, puurakenteisiin ja rakennusmateriaaleihin mukaan hiilimarkkinaan.
Venäjä-selittäjiä haastateltu.
Etsin tietoa luonnonmetsien puuston määristä tarkistaakseni väitettä, että luonnonmetsissä on enemmän puuta kuin talousmetsissä. On varmaan, mutta kuinka paljon enemmän? Hiilen kokonaismäärästä – mukaan lukien maaperä – tietoa on vielä vähemmän, mutta voidaan olettaa että se on suuri pitkään häiriöttä kehittyneissä kangasmetsissä. Muhkeimmat hiilen määrät löytyvät luonnontilaisilta soilta kansallispuistoista – mm. Torronsuolta ja Leivonmäeltä. Soilla on hiilen määrä turpeessa pienentynyt ojitusten seurauksena, mutta toisaalta puuston määrä vastaavasti reilusti noussut.
Tietoa on ymmärrettävistä syistä vähän, kun luonnontilaista metsää on jäljellä vähän. Metsätieteen Aikakauskirjassa kerrotaan, että tyypillisissä METSO-kohteissa on ollut puuta noin 330 m3/ha ja kalliometsissä 160 m3. Vesijaon luonnonpuistossa on parhaissa kohdin puuta 550 m3/ha ja lahopuutakin voi olla 150 m3/ha.
Suomen Luonto -lehti listaa VMI-tutkijoiden avustuksella Top 10 metsäisimmät metsät – nämä ilmeisesti vähintään neliökilometrin kokoisia:
- Sipoonkorpi, 339 m3/ha
- Sipoonkorpi, 326 m3/ha
- Evo, valtionmaa 300 m3/ha
- Granö, Sipoo 293 m3/ha
- Sipoo 288 m3/ha
- Sipoo 285 m3/ha
- Pilvijärvi, Sipoo, 278 m3/ha
- Vesivehmaa, 272 m3/ha
- Puijo, 271 m3/ha
- Tuulos, 268 m3/ha
http://www.suomenluonto.fi/artikkelit/suomen-aaripisteet-metsaisin-metsa/
Vertailun vuoksi olisi joskus uutisoitava puustoisimmat talousmetsät ja arboretumit. Tiedetään että pienillä plänteillä tilavuus voi meidänkin oloissa nousta yli 1000 m3:n per hehtaari.
Onko tänä päivänä sitten metsissä kaiken kaikkiaan enemmän puuta kuin olisi jos soita ei olisi ojitettu ja kaikki olisi luonnontilassa? Itse olen näin ajatellut mutta en ole enää varma kun talousmetsäkin saavuttaa nykyään varsin muhkeita puumääriä. Saavuttaisivat vielä paljon suurempia, jos hakkuukierto ei olisi niin nopea (eli kiertoajat lyhyitä).
