Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
KT:
Kyllä tekemistä riittää ja byrokratia-ammatilaiset vääntää sopimusten lisäpöytäkirjoja sekä liitteitä, jolla lipsuttaisiin tavoitteista.
Tilanne on uskomattoman absurdi, kun neuvotteluiden toinen osapuoli on äänetön, ihmiskyvyin korvaamaton, elämää ylläpitävä järjestelmä ja toisella puolella rahan ahneus. Ja niin kauan asiasta jaksetaan olla kiinnostuneita, kun kuvitellaan tästä kriisistä jotain taloudellista lisäarvoa itselle olevan.
Aurinko- ja tuulivoimalla viittasin näihin vähämetsäisimpiin eu-maihin. Suomessa on hyvä, että puuta on MUTTA miten paljon metsien uudistamistoimia voidaan tehdä on kyettävä arvioida luonnon kestävyyden kannalta.
Metsätalous on liian pitkään arvioitu pelkästään puun kasvun suhteen. Se ei ole kestävä kriteeri, kuten nyt ja ennenkin on huomattu. Se että metsien omistajilla on omat taloudelliset tuotto-odotukset metsäomaisuudestaan ei voi nauttia jotain yhteiskunnan erityisoikeutta sen takaamiseksi.
*
Tunnistatteko metsänomistajat tilannekuvan? Itse en oikein tunnista. EU:n metsänieluvaatimuksista, eli siitä että vuotuisesta kasvusta on jätettävä osa myymättä, on sovittu metsänomistajien päiden ylitse. Puumarkkinat määräävät tuotot ja niillä puun hinnat määräytyvät tuotteiden myyntihinnoista maailmanmarkkinoilla.
Metsäsertifioinnissa kestävyyttä arvioidaan monipuolisesti – ei vain puun määrällä. Metsänomistajien tähän saakka tekemiä toimia metsätalouden ympäristövaikutusten pienentämiseksi ja metsänhoidon ohjeiden muuttumista ei keskusteluissa ja artikkeleissa tunnisteta. Ne sivuutetaan systemaattisesti ja puhutaan vain ongelmista.
EU:n hiilineutraaliustavoite on hyvä, mutta sitä tavoitellaan huonoilla keinoilla, joista tulee taloudellisia menetyksiä kaikille suomalaisille. Päästäisiinkö todellisiin ilmastovaikutuksiin – mutta pienemmin taloudellisin kerrannaisvaikutuksin – jos EU:ssa keskityttäisiin ankaran sääntelyn sijaan metsävarojen hyvän hoidon varmistamiseen ja metsäpinta-alan lisäämiseen?
KT:
-Ilmastonmuutosta ei torjuta ilman taloudellisia menetyksiä. Orpo jo yritti selittää hallituskauden alussa vai oliko vaalilupauksena, että ilmastonmuutoksen torjunta ei laske suomalaisten elintasoa. Ja pöh, se on juuri avainkysymys, että elintaso sietääkin laskua varsinkin kun sitä samalla tasataan.
– Metsävarojen ”hyvä” hoito ei riitä. Kulutusta pitää myös vähentää. Ja se hyvä hoito ei näy ainakaan luonnon monipuolisuutta tukevana, päinvastoin. Ei pelkillä metsävaroilla ilmastoa pelasteta. Tarvitaan myös tuuli- ja aurinkoenergiaa, lentoveroa ja muita haittamaksuja, kuten kivihiilellä on.
– Sääntely vaan on se, mikä yleensä tuottaa tulosta. Toki ne pitää tarkkaan miettiä, että vaikutus ei ole tarkoitettua päinvastainen.
*
KT:
Tähän vielä kommentoisin, että kiitos kaikista oikeasti hyvistä toimista mitä on tehty. Metsäsertifioinnin tuloksia ei ehkä ole mitattu sellaisilla tutkimuksilla, kuin esim. uhanalaisten kartoituksia. Muutokset ei tietenkään hetkessä tapahdu, tosin ennaltamispolton vaikutukset näkyy jo seuraavana vuonna.
Toisaalta jos on vakavia suosituksia hakkuiden vähentämisestä, niin miksi sellaisia ei sitten huomioida esim. metsäsertifioinnissa. Eikä ne suojakaistat mitä olen nähnyt esim. vesistöjen yhteydessä ja muutama lahopökkelö hakkuuaukoilla, niin kovin lohdullisia ole.
Kommenttisi 1. kappaletta en ihan ymmärrä. Ehkä ollaan kommentoitu toistemme ohi. Byrokratialla viittasin lähinnä eu-tasoa, jossa esim. ollaan valmiita joustamaan päästötavoitteista autonvalmistajien vaatimuksesta.
AJ:
Metsäsertifiointia pidetään hyödyllisenä, mm. Luken professori Matti Koivula jossain esitelmässään. Sertifikaatit ovat lisänneet lahopuuta kovaa vauhtia. Vaikka suojakaistat ovat kapeat, niistä kertyy suuret pinta-alat kun vesistöjä on paljon. Maininta hakkuutasoista: runkopuun hakkuu- ja luonnonpoistumat eivät saa alueellisesti ylittää kasvua auditointia edeltävällä 5-vuotisjaksolla. PEFC kriteeri 8.1 Metsien puusto säilytetään hiilinieluna.
Pefc kertoo omilla sivuillaan vuoden 2023 uudistuksesta. Avosoiden reunoille ja vesistöjen varsille jätettävät suojakaistat levenivät ja niillä sallitaan vain poimintahakkuut. Metsäpinta-alasta 3,5 % siirtyy jatkuvapeitteisen metsänkäsittelyn piiriin. Säästöpuiden määrä ja järeys kasvoivat. Puunkorjuussa säästetään kuollutta puustoa, ja sen muodostumista edistetään tekemällä tekopökkelöitä. Tiheikköjä säilytetään ja sekapuustoisuutta lisätään kaikissa metsänkäsittelyn vaiheissa. Pohjavesialueita koskevat metsätaloutta koskevat rajoitukset laajenevat.
Sitran ja Luken raportin ”Katsaus toimiin ja ohjauskeinoihin metsien kestävyystavoitteiden saavuttamiseksi” taulukossa 2 on melko kattava kooste metsien kestävyyden turvaamisessa tarvittavista toimista. Uutta ovat mm. eri tavoitetasot lahopuun ja vanhojen järeiden puiden määrälle maastossa riippuen siitä, onko kyseessä tavallinen talousmetsä, monikäyttöalue (osittain rajoitettu käyttö) vai tiukka suojelu. Talousvaikutuksia tarkastellaan erillisessä luvussa.
Vakavia vaatimuksia hakkuiden vähentämiseksi on tosiaan esitetty jo pitkään, mutta kuten itsekin sanoit: on mietittävä tarkkaan ettei vaikutus ole päinvastainen kuin mitä halutaan.
Muut kommentit eivät liittyneet metsien hoitoon, ja olen noista suurin piirtein samaa mieltäkin. Piru piilee yksityiskohdissa: miten yhdessä sovitut tavoitteet toteutetaan käytännössä. Miten eri ihmisryhmät yhteiskunnasssa saadaan kohdeltua tasaveroisesti, niin ettei kenenkään kannettavaksi tule liian suurta taakkaa.
Kyllä ilmastotoimilla on edelleen merkitystä. Jos annetaan kehittyvien maiden satojen miljoonien kansalaisten tuprutella meidän malliin, siis kehittämättä uusiutuvia vaihtoehtoja heille, niin kaltoin käy ja tulee käristyskupoli jonka alla ei menesty ihminen eikä mikään muukaan nisäkäs.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/926e5b7d-19de-4e4a-9958-df8989dbfbc5
SK:n jutusta näkyi vain alku, mutta se taitaa sivuuttaa sen tosiasian että vaikka meillä himmailtaisiin hakkuita reippaastikin, globaalisti sillä saavutettaisiin hyvin vähän jos mitään. Eli meidän kannattaa kehittää fossiilisille vaihtoehtoja ja myydä niitä kehittyville maille. Lisäksi voimme käyttää kohtuullisesti metsävarojamme fossiilisia raaka-aineita korvaaviin tuotteisiin.
On noilla sen verran yhteistä että molempien raaka-aineiden tuottajien kuuluu saada kohtuullinen korvaus työstään. Eläintuotanto vientiin on vähän komsii komsaa. Ilmeisesti maitojalosteita kuten voita menisi hyvin kaupaksi, mutta onko broilerin, possun tai maitolehmän elämä riittävän hyvää laadullisesti? Lihakarjan varmaan onkin, kun vasikoita ei tarvitse vieroittaa.
Hesarin lukijat syyllistävät toisinaan metsänomistajia ahneiksi, kun ei tuosta vain suostuta jatkuvaan ympäristövaatimusten tiukentamiseen. En ihmettele tätä, kun Hesarin toimittajat eivät kerro mitään siitä mitä ympäristöhaittojen pienentämiseksi jo tehdään, miten niitä on ohjeistettu (viimeksi Sitran ja Luken raportissa) ja mitä kaupunkilaisomistaja voi tehdä.
Metsäalan eläkeläiset voisivat nyt aktivoitua someen kampanjoimaan.
Jos se pitää olla sähköauto, niin sitten. Mutta uusi Suzuki Vitara kevythybridikin voisi olla hyvä. Melko suora kilpailija saman merkin S-crossin kanssa. Sisätilojen muotoilu on Vitaran hypriitissä onnistunut, kuten myös sähkö-Vitarassa. Hybridissä näyttäisi olevan nappuloilla toimiva ilmanvaihto ja sähköversiossa sitä käytetään näytön valikoista?
https://www.suzuki.fi/mallisto/vitara/
Kyydissäni tänään ollut ystävä luuli että ollaan sähköautossa, kun Karoc oli niin hiljainen.
Trump väittää Epstein-asiakirjojen osoittaneen ”lopullisesti”, että hänet on todettu 100-prosenttisesti syyttömäksi demokraattien ”naurettavista Venäjä, Venäjä, Venäjä -tyyppisistä syytöksistä”.
https://www.iltalehti.fi/ulkomaat/a/2c51e2f7-3643-4406-8faa-cee46b9c85b3
No eipä vapauteta, ennen kuin lopettaa Puten kanssa kaveeraamisen.
Kyllä siinä semmoinen ongelma on, että jos metsäalalta ei kommentoida, niin suuri yleisö saa kaiken metsätietonsa keskustelun toiselta osapuolelta. Yleismedioiden toimittajista osa ei ole kiinnostunut välittämään metsäalan viestiä. Osa väittää, että heidän yleisönsä ei ole siitä kiinnostunut. Toisaalta kohta joka toinen metsänomistaja asuu taajamissa ja tasapuolisen metsätiedon tarve kasvaa.
Hiljaisuuden kulttuuri vallitsee myös elintarvikeketjussa.
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/a853d0c5-74a7-468b-a277-28fb74f2523e
Vaihteex metsäkeskustelua a la Helsingin Sanomat. Metsäkeskuksen ilmastoasiantuntija Juha Tuononen kirjoittaa erinomaisesti!
”Metsien hiilinielun vahvistamiseksi ja monimuotoisuuden lisäämiseksi on ehdotettu metsien hakkuiden vähentämistä. Tähän liittyy käytännössä useita ulottuvuuksia, joita on hyvä huomioida.
Suomessa hakkuita tehdään ihmisten tarpeisiin, osana kansainvälistä kysyntää. Hakkuiden vähentyessä Suomessa esimerkiksi havusahatavaran kysyntä ei vähenisi, vaan sen tuotanto siirtyisi muualle. Tämä vähentäisi metsäsektorilta saatavia verotuloja, joilla voidaan tukea esimerkiksi metsien suojelua.
Suomessa hakkuumäärät ovat kasvaneet viime vuosikymmenien aikana kuten on puuston kokonaistilavuuskin. Kasvanut puuston tilavuus on mahdollistanut suuremmat hakkuut, ja samaan aikaan puuston hiilivarasto on kasvanut. Puuston kasvua ovat lisänneet metsien aktiivinen hoito sekä ilmaston lämpeneminen.
Viimeisimpien valtakunnan metsien inventointien mukaan puuston kasvu on kuitenkin hidastunut, mikä heikentää metsien hiilinielua. Puuston kasvua ovat hidastaneet metsien ikäluokkarakenteen muutos, kuivuusjaksot sekä metsätuhot. Ilmaston lämpeneminen on lisännyt meillä myös maaperäpäästöjä.
Metsät kasvavat meillä muuttuvaan ilmastoon, mikä lisää metsätuhojen riskiä. Sen vuoksi pitää kiinnittää entistä enemmän huomiota metsien hyvään ja terveyttä ylläpitävään hoitoon. Oikea-aikaisilla hoitotöillä, hakkuilla sekä luonnonhoidon toimilla voidaan ylläpitää puuston elinvoimaisuutta sekä rajoittaa ja ennalta ehkäistä metsätuhojen leviämistä.
Tulevaisuuteen katsovassa metsänhoidossa tarvitaan entistä aktiivisempia toimenpiteitä, joilla voidaan vahvistaa metsien kasvua, elinvoimaisuutta ja monimuotoisuutta. Näin metsät sopeutuvat hyvin ilmastonmuutokseen sekä auttavat ilmastonmuutoksen hillinnässä, pitkäjänteisesti.”
Kommentteja
KT: … Ja kun metsät lasketaan hiilinieluiksi niin niiden poisto kasvusta on suoraan pois toimivasta nielusta.
AJ:
Poisto nielusta pätee vain lyhyellä aikavälillä. Pitkällä aikavälillä metsien kasvu pienenee, jos hakkuut ovat pysyvästi kasvua olennaisesti pienemmät. Tämä on hiilinielun paradoksi: se on mahdotonta ylläpitää pysyvästi.
KT:
Maaperään sitoutuva hiili on kerääntyvää hiiltä vaikka puustoa ei uudistettaisi toistuvasti. Tästä tiedetään vielä vähän. Onhan maanviljelyssäkin otettu käyttöön hiiliviljelyä.
Kaadetun puun hiilivaraston pysyvyys on hyvin satunnaista. Voidaan olettaa saha- ja levytavaralle jotain vuosimääriäkin mutta tilastointia ei taida olla. Puurakentaminen on jäänyt suurten rakennusyhtiöiden ö-mappiin, syystä jota en tiedä. Luultavasti tehokas voitontekokoneisto on betonipohjainen. Varsinkin massiivipuurakentamista kuuluisi suosia.
Hoitotoimilta säästyneitä metsiä (en tarkoita hoitoon otettuja esim. istutettua palstaa ja sitten hoitamatta jätettyjä metsiä) pidetään hiilivuotoina mutta siellä on aina uuttakin kasvua. Lisäksi maaperään sekä kunttaan sitoutuu hiiltä mikä murjotaan auki uudistustoimissa. Maaperän hiilivarastosta on vielä tutkimukset kesken.
…
Infran alle on jäänyt ja tulee vielä lisää jäämään luontoalueita, mikä on huono asia. Maatuulimyllyjen alle jäävät alueet on samaa jatkumoa muun yhteiskunnan rakentamiselle.
Rakentamiselle voisi aivan hyvin vaatia ennallistamiskorvauksia. Siinä esimerkiksi metsäluontoa hävittävä projekti pitäisi ostaa metsää tilalle ja ennallistamistoimilla nopeuttaa sen palautumista luonnontilaiseksi. Se ei edes olisi kovin kallista ja näin päästäisiin nopeammin eu:n tavoitteeseen. Oliko se nyt ennallistaa 30% luonnosta 1950 luvun tasolle?
…
Eli tarkoitus ei olekaan, että metsien oletetulla hiilinielulla kompensoitaisiin muita sektoreita. Tietysti jos lulucf-sektorin päästöt kokonaisuudessaan saataisiin nielujen puolelle, niin sittenhän sieltä voisi myydä toiselle sektorille.
AJ:
Jos mietitään jälleen metsien monitavoiteoptimointia, suojelu ja hiilen varastointi onnistuvat samoilla alueilla, ja vastaavasti puuraaka-aineen tuotanto ja hiilinielun ylläpito samoilla alueilla. Eli metsät voidaan jakaa vyöhykkeisiin yhteiskunnan ja omistajan tavoitteiden mukaan ja eri alueiden tuotantomahdollisuuksien mukaan. Liito-oravahabitaattia ei esimerkiksi voida tuottaa muualla kuin Etelä-Suomen rehevissä ja keskirehevissä metsissä.
Metsien kasvuun liittyen Anne Pakkanen arveli, että metsiä hakattaisiin nyt jotenkin väärin ja että niiden kasvu olisi siksi heikentynyt. En ole huomannut tällaista keskustelua metsäammattilaisten tai tutkijoiden keskuudessa. Metsät ovat nyt ikärakenteeltaan sellaiset, että niiden kasvu on aika lailla maksimissaan. Viime vuosien lämpöaalto ja kuivuus on voinut rajoittaa metsien kasvua. Metsien kasvua ei ratkaise puiden määrä, vaan niissä olevan lehtimassan eli viherhiukkasten määrä. Nuorten metsien taimikonhoidot ja ensiharvennukset ovat avainasemassa: metsät eivät saisi kasvaa liian harvoina eikä liian tiheinä.
Suomen metsien kivennäismaan maaperän hiilinielun kutistuminen on mysteeri, johon en tiedä syytä. Voiko olla sama kuin turvemaaperän osalta: hajoamisnopeus on noussut paljon lämpösummien mukana. Vai yliarvioivatko käytetyt mallit hajoamista. Tähän saanemme lähivuosina tutkijoilta vastauksia.
Suomen ja EU:n hiilineutraaliuspolitiikka pohjautuu siihen, että metsänielut ovat vähintään yhtä suuret kuin kaikki muut päästöt. Tätä politiikkaa metsäalalla kritisoimme. Esimerkiksi sitä väitettä, että metsänieluja säästämällä eli hakkuita rajoittamalla saavutettaisiin ilmastohyötyjä ja hiilineutraalius halvalla.
