Käyttäjän A.Jalkanen kirjoittamat vastaukset
-
Mistäs yritysaihiot tulevat – ehkä korkeakoulutettujen aivoista?
Ei nielu mene nollaksi talousmetsässä josta hakataan pääomaa pois ja se pysyy nuorena. Ranelle vastaan että hiilinielu on vuotuinen kasvu – poistumat. Jos poistuma pienenee, nielu kasvaa. Lisäksi joidenkin ennusteiden mukaan kokonaiskasvukin voi jonkin aikaa kasvaa nostamalla puustopääomaa. Nämä ovat lyhyen aikavälin ratkaisuja mutta jos näitä halutaan, niitä on mahdollista järjestää. Kompensaatiomarkkinan raha tulisi varmaan yrityksiltä pääosin. Verovaroista tuskin liikenee hiilinieluihin rahaa kun metsien suojeluunkaan ei tunnu järjestyvän.
Ilmastopaneelilta kannanotto hiilinieluihin Metsäuutisissa.
Vaje suhteessa EU-tavoitteisiin ei ole harmiton ja seurauksia tulee, mutta vielä ei tiedetä millaisia. Seuraavalla sopimuskaudella alkaen vuodesta 2026 olisi hyvä päästä tavoitteisiin, mikäli EU jatkaa nykyistä nielupolitiikkaa.
Tarvittava määrä hiilinieluyksiköitä saataisiin kyllä kasaan luontoarvomarkkinoilta, samoin tarvittava määrä suojelualueita. Muun muassa metsäekonomisti Olli Tahvonen on esittänyt, että metsänomistajat voisivat tarjota kohteita markkinoille. Toteutus voisi olla esimerkiksi vuosivuokra, joka suunnilleen vastaisi vastaavan metsäalueen vuotuista tuottoa metsätalouskäytössä. Tämäkin tapa olisi kallis kerrannaisvaikutusten kautta, mutta verovaroja ei kuluisi.
Sitten on erikseen kysymys siitä, millä ja miten hyvillä mittareilla EU-ilmastopolitiikan onnistumisia seurataan. Siellä maaperän epävarmoille muuttujille kannattaisi ehkä antaa pienempi paino kuin puuston varmoille muuttujille.
Ilmeisesti on sallittua jäljittää hirviä dronella, eli talviset tihentymät saadaan paikannettua. Tiedetään missä tarvitaan lisätoimia eli talvilaitumia ympäröivien alueiden täsmämetsästystä. Lopuksi voidaan jakaa alueiden lihasaaliit kaikkien kesken tasapuolisesti? Ongelma ei ehkä olekaan metsästyksen järjestämisessä vaan saalismäärän alenemisessa. Männyn ja koivun kasvatuksen kannalta optimi hirvikanta on alempi kuin lihasaaliin kannalta optimi kanta.
Perko hyvä.
Kuten on aiemminkin keskusteltu, myös se puusto joka on kasvanut 30 tai 40 vuodessa avohakkuualalle on tuloa. Ainakin ensiharvennus tehdään jo tuona aikana; etelässä tehdään jo toinenkin harvennus, ja koivulla kenties päätehakkuukin.
Myös se raha joka saatiin avohakkuusta vuonna 0 voidaan sijoittaa ja on tuloa, ei vain jatkuvan harvennuksen tulo.
Tiirolan FB-sivulla lukee että esitys on tulossa eduskuntaan. Asia ei ollut esillä puoliväliriihessä. Lausuntoaika on juuri päättynyt 9.4. Arvioitu esittelyviikko 19/25 eli silloinko eduskunta keskustelee?
Laitoin HS-keskusteluun löytämistäni havainnoista yhteenvetoa, kun siellä ehdotettiin, että metsälain muutos 2014 pilasi hakkuutavat ja nyt pitäisi ottaa kasvutoimeksi ennen lain muutosta voimassa olleiden ikä- tai järeyskriteereiden palauttaminen uudistushakkuisiin. Hakkuutavat olivat siis pilaantuneet jo ennen metsälain muutosta 2014. Osasyyksi heikkoihin tuloksiin tunnistettiin huonot taimikonhoidot ja energiahakkuut.
Nyt olisi sitten korjausliikkeen paikka. Metka-tuella säntilliset taimikonhoidot, harvennusten voimakkuuksia hiukan alas ja kiertoaikoja maltillisesti ylös. Uudistamisajankohdan säätelyä ei ole hallituksen toimenpidepaletissa mukana.
AJ:
”Metsälain muutos toi vuonna 2014 sallituksi jatkuvan kasvatuksen hakkuun, jossa kasvatusmetsään sai tehdä varsin voimakkaan harvennuksen. Aiemmin lain suojassa olleita puronvarsien metsiä vapautui hakattaviksi – muun muassa silloin, kun puron toinen puoli oli lainvastaisesti hakattu aiemmin. Päätehakkuut sai tehdä minkä ikäiseen ja kokoiseen metsään tahansa.
2019 Metsätieteen päivillä Aki Hostikka Metsäkeskuksesta kertoi hakkuiden ja uudistamisen seurannan havainnoista. Metsiä uudistettiin havaintojen mukaan 2010-luvulla (siis jo ennen metsälain muutosta) jonkin verran aiempaa nuorempina. Jaksollisissa hakkuissa yleisin virhe oli liian harvaksi hakkaaminen ja jatkuvissa hakkuissa puustovauriot. Esitelmän löytää Suomen Metsätieteellisen Seuran nettisivuilta: Muutoksen vaikutus käytettyihin hakkuutapoihin ja metsien uudistamiseen.
Metsälain ilmastovaikutuksista on kuin onkin tehty raportti ”Metsälain ilmastovaikutusten arviointi: Lisäämällä maltillisesti metsien kiertoaikoja ja vähentämällä harvennusvoimakkuuksia parannettaisiin metsien hiilensidontaa.”
Luken uutisessa 12.4.2023 kerrotaan samaa viestiä kuin Metsäkeskuksen havainnoissa. Vuoden 2006 metsäasetuksen ja metsänhoidon suositusten muutosten jälkeen harvennusvoimakkuudet kasvoivat ja puuston keskiläpimitat uudistamishetkellä laskivat. Metsät myös varttuvat nopeammin uudistamisjäreyteen. Muutos ei siis liittynyt suoraan metsälakiin, vaan tapahtui jo aiemmin.
Ajankohtainen raportti lukea juuri nyt, kun hallitus mietti puoliväliriihessä millä keinoin kasvua saisi metsiin lisää. Hallituksen resepti: informaatio-ohjausta, metsän uudistamisen vauhdittamista, puuston tiheämpänä kasvattamista, metsäpinta-alan lisäämistä ja lannoitusta. Turvemaiden täsmäkeinot edellisten lisäksi: vedenpinnan nosto, jatkuvapeitteisyys ja tuhkalannoitus. Päätehakkuun ikää ja/tai järeyttä ei ole katsottu tarpeelliseksi tai suotavaksi asiaksi säädellä, eli ehkä sen vaikutus tulisi kuitenkin olemaan kokonaisuudessa pieni.”
http://www.hs.fi/suomi/art-2000011184899.html
https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/553349/luke-luobio_49_2023.pdf
Päätelmät ohjausvaikutuksista
• Hoidetuissa runsaspuustoisissa metsissä puuston kasvu ja hiilensidonta on merkittävästi suurempi kuin harvoina kasvatettavissa metsissä.
• Männiköissä puuston kasvu ja hiilensidonta vähenee voimakkaan harvennuksen jälkeen enemmän kuin kuusikoissa. Nuorissa harvennusmänniköissä hyvin voimakas harvennus voi vähentää puuston kasvu kolmanneksella verrattuna normaaliin, suositusten mukaiseen harvennusvoimakkuuteen.
• Metsänhoitosuositusten mukaiset harvennusmallit on laadittu painottaen metsänkasvatuksen kannattavuutta. Ne eivät ole optimaalisia ainespuun määrällisen tuotoksen eikä puuston hiilensidonnan näkökulmista.
• Maltillinen päätehakkuujäreyden nostaminen ja voimakkaiden harvennusten välttäminen lisäisi merkittävästi talousmetsien puuston hiilensidontaa ja ainespuun tuotosta metsänkasvatuksen kannattavuutta heikentämättä käytettäessä maltillisia korkokantoja.
• Kiertoajan pidentäminen merkittävästi ei sovellu metsiin, joissa erilaiset tuhoriskit lisääntyvät puuston iän myötä. Eniten riskialttiita kohteita löytyy maan eteläosien puhtaista kuusikoista juurikääpä-, tuuli- ja hyönteistuhoriskien vuoksi.
• Metsien varhaishoidon vaikutukset puuston hiilensidontaan ovat vähäisiä, jos metsissä kuitenkin tehdään taimikkovaiheen jälkeen kaupalliset harvennukset. Metsänviljelyn ja varhaishoidon avulla voidaan lisätä tukkipuukertymiä, parantaa puuraaka-aineen laatua ja jalostusarvoa ja parantaa metsänkasvatuksen kannattavuutta.
