Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Tietenkin ilman pienintäkään epäilyksen häivää KUUSENkirjanpainajatuhot olisivat vieläkin massiivisemmat, jos tuoreilla kankailla kasvaisi pelkästään rauduskoivuja ja kuivilla kankailla pelkästään mäntyjä.
Haapa yhteyttää rungollaan, eli se kasvaa jo ennen lehtien puhkeamista ja vielä niiden pudottamisen jälkeenkin. Lisäksi se on pohjoisten havumetsien avainlaji, kuten on susikin, joka mahdollistaa haavan olemassaolon pitämällä hirvikannan ekologisesti kestävällä tasolla (enintään 10000 yksilöä koko maassa).
Minulla oli tilaisuus keskustella pari tuntia sitten juuri päivän raivuilta kotiinsa palanneen MHY:n metsurin kanssa.
Kertoi että tänä vuonna ei ole päässyt istuttamaan lainkaan rauduskoivua, ja mäntyäkin vain yhtenä päivänä.
Ei kuulemma kannata istuttaa, HIRVET syövät kaikki. Pelkkää kuusta, kuivillekin kasvupaikoille; ja kuusenjuurikääviköihin.
Näin pohjois-savossa.
Pinta-alarajoituksista tulee luopua. Maanomistaja saa aina niinsanottuna metsästysaikana ampua hirvet.
Joka haluaa tuottaa hirvenlihaa puun asemasta, hankkikoon tarvittavat alueet, mutta älköön istuko muiden perseellä tuleen.
Todellinen hirvituho on luokkaa 100-500€/ha/vuosi. Kestääkö maattomien persaukisten hirvimafiosojen massi tämän?
Puuntuotantoalueella ei tarvita yhtään hirveä. Jätetään pohjois-lapin kansallispuistoista pari miljoonaa hehtaaria hirvien käyttöön. Se riittää ihan hyvin.
Minulla oli tilaisuus tutustua (erityisesti kutsuttuna) raivaamaan-kirjan toisen kirjoittajan (toinen on mikko riikilä) risto mykkäsen vaimon vuonna 1987 istutettuun männikköön. Kuvio on 6,9 hehtaaria. Sieltä ei löytynyt yhtään mäntyä. Eikä yhtään rauduskoivua. Hirvet olivat syöneet kaikki.
Tuolta männynmaalta löytyi harvahko alle kuitukokoinen hieskoivikko (jota täkäläiset hirvet eivät syö) jonka alla kasvoi parimetrinen kuusikko.Itselläni on samoin 1987 istutettu männikkö, jonka rungoista 10% on rk-mitaltaan 27 senttiä, valtaosa ylittää 20 senttiä. Tukkipuusto 27-vuotiaana. Myös männynmaata.
Ainoa ero on se, että ensinmainittu on asumattomalla seudulla, muutaman kilometrin päässä pikitiestä (mutta vain 5 kilometrin päässä keitelegroupin sahasta), ja omani on tien varressa lähellä asutusta.
Tässä olisi riikilälle poikkeuksellisen hyvä jutunaihe.
Ei mitään myyräsuojia tarvita, kun myyräkannansäätelyjärjestelmän annetaan toimia.
Rautalammilla sahalan kartanossa kaikki tuoreet kasvupaikat uudistetaan rauduskoivulla. Eikä koskaan ole ollut myyrätuhoja. Mutta ei ole ainakaan kahteen miesmuistiin tapettu myyriä pääravintonaan käyttäviä pienpetoja. Joita siellä on. Kuten on metsäkanalintujakin.
Vain täydelliset typerykset syöttävät taimikkonsa myyrille. Ja hirville.
Ensimmäiset vasta-ainemäärityksellä varmennetut myyräkuumeet on todettu 1942-1943 sallan rintamalohkolla suomalaisista ja saksalaisista sotilaista, jolloin tautia esiintyi huomattavan suurena epidemiana.
Seuraavan kerran tautitapauksia havaittiin meillä 1960-luvulla, jolloin juhani lähdevirta teki potilasaineistoihin perustuvan väitöskirjan (1971), jossa esitteli taudinkuvan yksityiskohtaisesti, yrittäen myös jo silloin todistaa metsämyyrän taudin välittäjäksi.Tiedot ennen vuotta 1995 (jolloin tartuntatautirekisteri aloitti) saaduista tartunnoista on kerätty potilasaineistoista. Ja ne potilasaineistot kertovat, että 1985 myyräkuumetta todettiin noin 150, jonka jälkeen pienpetojentappoprikaatilaiset (20000, vähintään yhtä tyhmiä kuin holtittomat sorkkaeläinlaiduntajat peesareineen) tyhjensivät kettureviirejä kolminkertaisen määrän aiempaan verrattuna, jolloin määrä nousi 150-300 tapauksella vuosittain ja vuosina 1992-1994 niitä oli jokaisena vuotena jo noin 1200.
