Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Tässä lähiseudulla muutama uupeeämmän tila oli rajanaapurini. Eivät suostuneet myymään erillisiä tiloja. Tiloilla oli paljon päätehakattavaa.
Myytävänä oli 5000 hehtaarin paketti. Riittävä rahoitus löytyi monikansalliselta ryhmältä. Kauppaan kuuluu pitkäaikainen hoitosopimus uupeeämmän kanssa. Kaupan jälkeen puu lähti rivakasti liikkkeelle. Samoin lannoitukset ja yleensäkin hoitotyöt.Kyllä uupeeämmä tarvitsee puuta jatkossakin. Ja paljon.
Tieto vaihtuu hirvi- ja myyrätuhottomuuteen, jotka molemmat on helppo estää.
Metodi näkyy kyllä mapsissa, kuviot luokkaa 5 hehtaaria. Tarvitsee vain tietää mistä katsoa.
Tarkistin juuri mapsista: erittäin hyvin näkyvät satelliittikuvassa.Metodissa on monta hyvää. Esimerkiksi täkäläiset myrskyt eivät niitä puita nurin saa.
Olen päässyt päätehakkauttamaan koealan (ei mikään ruutu, vaan paljon isompi), joka antoi YLI 1300 kiintokuutiometriä kuusta/ha. Kasvatusaika rapia 50 vuotta. Harventamatta. Laadukkaampaa puuta en ole nähnyt.
Tuoa metodia (valovuosia edellä metlan ja muiden pöhöttyneiden organisaatioiden vastaavista) olen edelleen kehittänyt. Ja käytän uudistamisissa.
Pääsin rapia 10 vuotta sitten päätehakkauttamaan kuvion, josta oli 1940- luvulla hakattu luontaisesti syntyneen kuusentaimikon päältä sankka vanerikoivikko. Koivikko oli ollut niin sankka, että kuusentaimet olivat tuhoutuneet hakkuun yhteydessä (asian kertoi minulla koivut järvenjäälle hevosella ajanut mies). Alue oli jouduttu istuttamaan.
Viereisen kuvion taimikko oli sitävastoin säästynyt (hivenen harvempi vanerikoivikko, tosin yhtä rehevä maaperä), päätehakkautin sen samaan aikaan.Istutustaimikko antoi yli 700 kiintokuutiometriä/ha.
Luomu antoi 170 kiintokuutiometriä/ha.Dokumentit esittelin ensimmäisessä nimimerkkien tapaamisessa.
”Tässä ei ole tarpeen esittää sen kummempia moralisointeja, mutta selvää on, että tulokaslajina ihminen on pahin kaikista. Tämä pätee niin esihistoriallisiin kuin nykyajankin kolonilisaatioihin. Erityisesti valtamerten saarilla, joiden pinta-ala on vähäinen, tuho on ollut niin täydellinen, että ihmisten oma yhteiskunta on täysin romahtanut, kun saaren eliölajisto ja ympäristö ovat tuhoutuneet.”
Noin kirjoittaa biotieteiden niinsanottu nobelisti ilkka hanski, joka valitettavasti on niin raskaasti rajoittunut, että uskoo jopa lumikkohypoteesiin. Tuo sitaatti on kuitenkin tiukkaa asiaa.
Jeppe kuitenkin jatkaa:
”Pedoilla puolestaan on usein ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus itse elinympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys haavan, hirven ja suden kannanvaihtelussa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta.”Ja seurauksena on kuusettaminen jopa kuusenjuurikääviköihin ja kuiville kuuselle soveltumattomilla kankaille, josta taas on alkanut luonnollinen kehitys kuusenkirjanpainaja- ynnämuine tuhoineen. Sitä saa mitä tilaa, turha ruikuttaa (kun kusee huosuihinsa pakkasella).
Siinä perhon jupakassa on kysymys yksinomaan siitä, että sudet olivat syöneet hirvet muka liian vähiin.
Ankarimmat olosuhteet missä myyrien ja petojen vuorovaikutussuhteita on tutkittu on karupin tundralaakso (high arctic tundra) grönlannissa.
Siellä on ainoastaan yksi pienjyrsijä, kaulussopuli, jota saalistaa neljä (4) petoa.
Sielläkin on oltu havaitsevinaan, että kärppä aiheuttaisi siellä syklisen kannanvaihtelun, mutta tärkein havainto noista ääriolosuhteista puuntuottajan kannalta on se, että muut lajit (naali, tunturipöllö, tunturikihu) ESTÄVÄT sopulikannan kasvun tiettyä RAJAA suuremmaksi.
Eli sitä rajaa eivät aseta ravinto eivätkä loiset eikä mikään muukaan, kun säätelyjärjestelmän annetaan toimia.Kysyin tässä ketjussa käsiteltävän väitöskirjan vastaväittäjältä dosentti tero klemolalta, että onko tuo lumikkohypoteesi todistettu paikkansapitäväksi.
Klemola sanoi, että se on pelkkä teoreettinen ja matemaattinen malli, jota ei ole pystytty todistamaan.Kysyin myös, että onko kettujen myyräkannan vakauttava vaikutus myös pelkkä teoreettinen malli. Siihen klemola, että se tiedetään, eikä oleteta.
Rohkenen epäillä, että poika kirjoittaa taas ihan mitä sattuu!
Sillä 2011 lumikon lumijälki-indeksi oli lapissa 0,2. Eli laskentalinjan ylitysjälki 50 kilometrin välein.
Todellisuus on vieläkin ankeampi (lumikkohypoteesille ja -hypoteetikoille ja typerille peesareille), sillä lumikon jälkiä on poikkeuksetta ryhmä, joka on kooltaan luokkaa 3-5, jolloin sellainen on lapissa löytynyt 2011 talvella 150-250 kilometrin välein.Siitä huolimatta lumikkohypoteesin lumoama paavo havas kirjoitti henttosta ja hanssonia siteeraten (citation classic vuodelta 1985): ”…mutta kanta” (myyräkanta) ”vaihtelee paljon, jos spesialistit ovat keskeisiä myyräpopulaatioiden syöjiä (kuten Lapissa varsinkin lumikko).”
Asko kaikusalo kirjoitti samasta lumikkohypoteesista josta keskustelin hänen kanssaan, metsälehtimakasiinissa (1/2008):
”Olen törmännyt tutkimuksiin, joissa matemaattisin mallein todistetaan, kuinka merkittävästi pikkupetojen runsaus vaikuttaa myyräkantaan. Näitä tutkimuksia on usein tehty tarhaoloissa” (heh, heh, tarhaoloissa) ”Ne ovat kovasti hienoja, mutta toisinaan hieman etäällä todellisuudesta” (että etäällä todellisuudesta oh-hoh!) ”eikä niitä välttämättä voi yleistää kuvaamaan kaikkea luonnossamme.”
