Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Poronhoitoalue on käsittämättömät lähes 13 miljoonaa hehtaaria, jolla ”tuotetaan” poronlihaa mitättömät vajaa 2 miljoonaa kiloa. Ja millä hinnalla?
Toissa kesänä keskustelin paikanpäällä (poronhoitoalueella) asiasta jopa jotain ymmärtävien tutkijoiden kanssa. Tuomio oli selvä: porot pois. Ekosysteemi on katastrofaalisessa tilassa, lehtipuu ei pääse uusiutumaan alueella lainkaan. Samoin nimimerkkien tapaamisessa pudasjärvellä paikalliset puuntuottajat kysyessäni asiasta halusivat porot ja hirvet pois.
Tässä maassa tuotetaan sianlihaa 200 miljoonaa kiloa 0,3 miljoonan hehtaarin viljoilla.
Ehdottomasti miljoonia, ellei jopa kymmeniä miljoonia enemmän (niitä yleispetoja), kuten poika tuossa todistaa.
Juuri siitähän kertoo tämä metlan myyrätuhovastaava henttosen aina uskollisen vasemman käden huitun erikoisa siantunteva kiroitus savon sanomissa 9.10.2008:
”Myyriä on Kainuun eteläpuolella enemmän kuin koskaan aiemmin Metlan 30-vuotisen pyyntihistorian aikana… …Petoja on ollut hyvin vähän maastossa, ja se on mahdollistanut myyräkannan nousun…”
Der Steppenwolf
Kantatilani (jolla myös asun) maat sijaitsevat lähes yhtenäisellä tuhannen hehtaarin alueella, jolla ei ole metsästetty pienpetoja vuoden 2006 jälkeen.
Olen pyytänyt tutkimustarkoituksessa myyriä alueelta omalta maalta luokkaa 5 hehtaaria vuonna 2007 uudistushakatulta, 2009 kuuselle istutetulta kuviolta. Kuvio sijaitsee muutaman sadan metrin päässä ketunpesästä, jossa 2009-2012 oli vuosittain 4-5 pentua.
Tuon ajanjaksona (2009-2012) sadasta myyränpyytimestä tuli vuorokaudessa 1 – 2 – 0 – 2 myyrää.Verrokkialue on myös omalla maalla, mutta 30 kilometrin päässä edellisestä ja pienpetojen tappoalueen (useita tuhansia hehtaareja pienpetovapaata) ytimessä. Kuvio on samankokoinen, taimet samaa taimierää, samana vuonna istutettu.
Myyräsaalis (2009-2012) edelleen sadasta satimesta vuorokautta kohti: 0 – 4 – 48 – 0.Der Steppenwolf
Haastattelin viime talvena sihteerini (joka on 6 ällän ylioppilas, tutkijan ajokortin omaava tohtori ja jolle eljas pohtila on sanonut, että ”sinulla on hyvä maine” ja jolle kaikkea ei tarvitse vääntää rautalangasta) kanssa naapurin 100-vuotiasta erittäin terävää ja valveutunutta vanhaa isäntää tutkimustarkoituksessa pienriistakantojen (myös pienpetokantojen) kehityksestä.
Hän on aloittanut metsästyksen 20-30-lukujen taitteessa.Koko 30-luvun oli ollut erittäin vahva pienriistakanta. Mutta kaikkien aikojen huippu oli ollut heti sotien jälkeen.
Kysyessäni syytä tuohon huipun ajoittumiseen vastaus oli: ”Miehillä oli siihen aikaan muuta ampumista.”Hänen mukaansa kettukanta oli ollut myös vahvin juuri sotien jälkeen, sillä paikallinen puoliammattimetsästäjä oli ampunut silloin yhden talven aikana viitisenkymmentä kettua suunnilleen 5000 hehtaarin alueelta.
Tämän veteraanimetsästäjän mukaan kanalintukantojen alamäki alkoi juuri sotien jälkeen.Pisimmät valtakunnalliset aikasarjat alkavat vuodesta 1956 ja ne osoittavat metsokannan olevan 5% ja riekkokannan 2% tuon alkuajan tasosta. Siitä huolimatta niitä metsästetään.
RKTL:n mukaan myyriä pääravintonaan käyttäviä pienpetoja on tapettu 1960-luvulla 25000, kun nyt niitä tapetaan 400000. Siinä on myyrätuhojen ainoa syy.
Metsämyyrä on se kannibaali. Pienikin petouhka saa ne pakkautumaan taimikossa hyvin suppealla alalle, jolloin ne kaluavat loukkuun jääneet lajitoverinsa.
Riittävä petouhka pitää ne pois taimikosta.Porkkana on paras syötti, se houkuttelee myyrät loukkuihin 50 metriä leveältä kaistaleelta. Vuorokausi riittää.
Itse merkitsen loukkujen paikat kuitunauhalla. Silloin on helppo arvioida siirron matka. Loukkujen väli minulla on luokkaa 5 metriä.Tosin minä pyydystän myyriä vain tutkimustarkoituksessa.
Abietis on näköjään joensuusta.
Pohjoiskarjalassa on kettujen runsausindeksi ollut RKTL:n mukaan 1990 vielä 130. Sinä vuonna nostettiin kettujen tappomäärä ihan uudelle tasolle. Kun niitä siihen asti tapettiin koko maassa luokkaa 20000 vuodessa, on niitä tuosta lähtien koko ajan hupenevasta kannasta tapettu vuosittain 60000. Tällä hetkellä pohjoiskarjalan kettujen runsausindeksi on 26, eli viidesosa vuoden 1990 tasosta.
Metlan myyrätuhovastaava henttonen kirjoitti metsästäjäliiton pravdassa (jahti-lehti 4/2009) tähänkin ketjuun kirjoittaneen uskollisen käsikassaransa huitun säestämänä:
”Kettukannan kasvuun ylipäätään liittyisi useita haittoja, esimerkiksi pienriistan kohtalo.”Onhan se tietysti ikävää metsojen kannalta, kun lajitovereita metsästyksen lopettamisen jälkeen normaalille tasolle nousseen ja vakautuneen kettukannan nostamana onkin 20-kertainen määrä.
Minä olen analysoinut 1960-luvulta alkavia aikasarjoja laajalta tutkimusalueelta, jossa on aiemmin metsästetty, mutta nyttemmin ei. Alueella on koko ajan ilveksiä. Kettukanta on ilveksistä huolimatta kasvanut 2,5-kertaiseksi metsästyksen lopettamisen jälkeen. Tosin myös metsokanta on myös kasvanut 2,5-kertaiseksi. 1960-luvun tasosta. Alueilla joilla metsästetään myyriä pääravintonaan käyttäviä pienpetoja 1960-luvun metsokannasta on jäljellä 5%.
Der Steppenwolf
