Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Mäntyhän elää jopa terveenä 500 vuotta. Puuntuottajan kannalta erittäin kiitollinen ja tuottava puulaji, kunhan sorkkaeläinongelma saadaan hoidettua.
Naapurin isäntä harventaa (ottaa 200-300 kiintoa/ha) 100-vuotiaita useita kertoja harvennettuja männiköitään (tuore kangas) siinä vaiheessa, kun puustoa on luokkaa 500 kiintoa/ha. Kymmenen vuotta ja taas siellä on 500 kiintoa/ha.
Voiko sittenkin olla mahdollista, että tämä professori heikki henttosen ideoima vaihtoehtoissaalishypoteesi ei sittenkään pidä paikkaansa?
Kysyin asiasta luken ryhmäpäälliköltä, johtava tutkija otso huitulta (näkyy tuosta ajalkasen linkistä). Sanatarkka kirjallinen vastaus: ”…Myyrät siis romahtavat syklien aikana pohjalukemiin joka tapauksessa – pitkälti alle kettukantaa ylläpitävän tason, jolloin ketut ensin a) syövät kaiken vaihtoehtoravinnon, sitten b) romahtavat ravinnon puutteeseen…”
Tämä huituhan on henttosen oppipoika ja oikea käsi. Henttosen hypoteesin ja tuon huitun todistuksen mukaan kettujen ja muiden myyränsyöjien olisi pitänyt romahduttaa kanalintukanta juuri tänä vuonna. Ja sen jälkeen romahduttaa oma kantansa ravinnon puutteeseen.
Lukelta löytyy aiheesta laaja tutkimus (henttosen hypoteesihan on vain tuulesta temmattu idea): ”…Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina…”
”…Tiede korjaa erheensä, mutta joskus siihen voi mennä pitkä aika. Näin käy erityisesti silloin, kun vallitsevan käsityksen takana on riittävän suuri auktoriteetti…”
Laaja METLAn (nykyinen luke) vuosina 2002-2006 toteutettu tutkimus: ”…Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina…”
Metsäkanalintukantojen hoitosuunnitelmassa lukee muunmuassa: ”…Pienpetojen pyynti on tehostunut viime vuosikymmeninä. RKTL:n saalistilastojen mukaan Suomessa metsästettiin 1960-luvulla vuosittain keskimäärin 20000 kettua, n. 1000 näätää ja mäyrää, muutamia supikoiria ja pari tuhatta minkkiä. 2000-luvulla saalismäärät ovat olleet suunnilleen 60000 kettua, 15000-20000 näätää, 10000 mäyrää ja 50000-70000 minkkiä. Supikoiran saalismäärä on viime vuosina noussut yli 150000 yksilön…”
Edelleen samasta opuksesta: ”…Myyrät ovat ketun pääravintoa… …Supikoira on keskikokoisista petonisäkkäistä kaikkiruokaisin, ja sen pääravintoa ovat myyrät…”
sp: ”…Tämän on todennut valtakunnallisesti merkittävä kanalintujentuntija…” Tämän toteamisen jälkeen kyseinen tohtori sai suojatyöpaikan metlalta myyrätutkimukseen, kunnes kahden vuoden määräaikaisen pestin jälkeen siirtyi muihin tehtäviin aivan toiselle alalle. Väitöskirja on selkeä huijaus (tilaustyö), jonka ainoa tavoite oli vahvistaa lumikkohypoteesi.
Kettujen tappo nostettiin uudelle tasolle alkaen 1980, jolloin niitä tapettiin luokkaa 20000 vuodessa (jo 1990 tappomäärä oli 50000). Tuolloin (1980) metsoja havaittiin vielä 133 yksilöä (valtakunnallinen talvilaskenta). Havainnoista yksittäisiä oli neljälläkymmenelläkuudella (46) reitillä ja luokassa 2-7 havaintoja oli kahdeksallatoista (18) reitillä. Laskentareittejä oli 571.
Värriön tutkimusaseman kenttämestari Teuvo Hietajärvi oli tehnyt 17.01.2016 pienen lenkin tutkimusaseman ympäristössä. Hän kirjoitti muutaman tunnin metsohavainnoistaan: ”…Kaikkiaan metsoja oli 39 urosta ja 5 naarasta…” Tulos on vähintään kohtuullinen, kun ottaa huomioon, että pienpedot ovat ihan vapaasti saaneet kurittaa metsokantaakin tuolloin jo kaksikymmentäyksi (21) vuotta.
Samana vuonna vuodenvaihteessa toteutetussa valtakunnallisessa laskennassa havaittiin kuudellasadallakahdellakymmenenelläkahdella (622) laskentareitillä 24 metsoa, siis koko maassa 20 metsoa vähemmän kuin värriössä parin tunnin valoisana aikana.
Ajalkasen linkittämissä aikasarjoissa metsokannan kehitys on minulle tuttu: sukupuuton partaalla. Olen metsästänyt vuodesta 1959 (metsoa en vuoden 1968 jälkeen).
Talvikaudella 1960-1961 kyseisessä laskennassa havaittiin 301 metsoa, joista yksittäisiä lintuja oli kuudellakymmenelläkolmella (63) laskentareitillä, 2-7 lintua kahdellakymmenelläseitsemällä(27) reitillä ja 8-31 lintua kahdeksalla (8) reitillä. Laskentareittejä oli 427.
Viime talvena metsoja havaittiin yhteensä 28, yksittäisiä lintuja oli yhdeksällätoista (19) laskentareitillä ja 2-7 lintua nähtiin kahdella (2) reitillä. Laskentareittejä oli 634.
Ainoa paikka missä metsokanta on todistetusti noussut tuona laskenta-aikana on värriön luonnonpuisto, jossa metsästys on lopetettu 1995. Alueella pesii kotkia ja muita metsoja syöviä petoja. Riekkokanta siellä on kymmenkertaistunut (koko valtakunnan tasolla pudonnut sadasosaan) metsästyksen lopettamisen jälkeen huolimatta siitä, että siellä pesii myös riekkoihin erikoistunut tunturihaukka. Tärkein kanalintukannan nousun takaaja on kettu, jonka kanta on kolminkertaistunut (ahdistaa pääravintonsa myyrät ydinhabitaatteihin ja vakauttaa niiden kannan, jolloin suurin osa maa-alasta on myyrätöntä ja ketutonta).
