Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Vielä tulee aika, jolloin susi saa rauhassa hoitaa sille säädetyn tehtävän, eli saattaa hirvikanta ekologisesti kestävälle tasolle (alle 1/1000ha), jolloin hirvikolarit käytännössä loppuvat ja hirviaidat voidaan siirtää karjatilojen ympärille.
Myyräkannan säätelyjärjestelmän tuhoamiseen (samalla ovat menneet kanalinnutkin) käytetyt sekundasudet poistetaan päiväjärjestyksestä ja tilalle hommataan irlannin susikoiria (erittäin hyväluonteinen seurakoira lisäksi), joita sudet pelkäävät kuin ruttoa. Loppuu ainainen ruikutus pihasusista.
Varsinais-suomen ja satakunnan susireviireillä pantasusien paikannustiedot kertovat, että alle 100 metrin päässä asuinrakennuksista saadaan pahimmillaankin 0,3% kaikista päiväpaikannuksista (todellisuudessa nuo rakennukset sijaitsevat ravintoketjun huippupedon, joka on kaiken muun lisäksi key predator ja joka on niin sopeutunut tänne omille mailleen että kuljettaa jopa asuntonsa mukanaan {toisin kuin sitä uhkaava lähes karvaton trooppinen päiväeläin, joka on eksynyt kauas ydinhabitaatistaan, joka on palmun alla, ja joka on kaiken muun pahan lisäksi kaikkien aikojen haitallisin vieraslaji täällä}, reviirillä). Syrjäisemmillä seuduilla sadasosa tuosta luvusta. Kun lauman annetaan olla rauhassa, niin 5-vuotiaan alfauroksen johtama lauma tappaa koiran (joka on itseasiassa veltto ja degeneroitunut sekundasusi ja näinollen karsittava) keskimäärin joka toinen vuosi.
Hirvikanta tosin laskee ekologisesti ja puuntuotannollisesti kestävälle alle1/1000ha tasolle.
vänkärin kertomus koivuntaimikossa loikoilevista hirvistä ei vaikuta uskottavalta. Olisiko tämä vänkäri niinsanottu mukava mies, joka peesailee mielipiteineen röyhkeintä ja kovaäänisintä, samalla ylivoimaisen typerintä mölyapinalaumaa.
Juuri tuollaiset ”vänkärit” mahdollistavat holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen.
”Eki oli halsualainen metsästysporukan pomo – ronski kaveri, muttei kiero, kovaluontoinen ja jämäkkä päätöksissään. Ja antoi kuulua, jos joku laisti siitä mistä sovittiin, pitkäaikainen metsästyskaveri Antti (nimi muutettu) muistelee.”
”He veivät aseet, panokset. Ja Ekin.”
SK 7/2013
Kovaäänisimmillä, suurisuisimmilla öykkäreillä on poikkeuksetta seitinohut kova mutta hauras pinta, joka murtuu palasiksi pienimmästäkin näpäytyksestä, jolloin alta paljastuu pelosta vapiseva hiirulainen.
