Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Uupeeämmä suuntaa uusiutuvaan energiaan; taitaa olla ainoa (tai niinsanotusti talon sisällä joku on tajunnut, mutta hyvin oivallettu), joka on tajunnut kupletin juonen.
Tuosta tämän kantatilani rajalta osti muutama vuosi sitten uupeeämmältä venäläis-saksalais-savolainen konsortio erittäin reheväkasvuisen tilan, joka kuului about 5000 hehtaarin nippuun; uupeeämmä ryhtyi heti harjoittamaan sillä hyvin voimaperäistä ja ennenkaikkea tuottavaa metsätaloutta ostajan lukuun. Tukit on katkottu poikkeuksellisen pitkiksi ja kuitupuut ovat paksuja.
Olisiko viimein metsälehdenkin kurssi kääntymässä oikeaan suuntaan. Tähän astihan toiminta ja kannanotot ovat olleet yhtä sorkkaeläinlaiduntajien (100000 yksilöä, kokonaista 1,85% väestöstä) hampaatonta siipeilyä.
Ehkä viimein on tullut havaittua sekin tosiseikka, että 700000 metsänomistajaa mukaanlukien useimmat puuntuottajat, eivät harrasta hirvenmetsästyksen nimellä kulkevaa holtitonta sorkkaeläinlaidunnusta.
Niin kirjoittaa.
Taksonomisesti tämä oma lajimme on trooppinen päiväeläin, joka on täällä kaikkein haitallisin vieraslaji. Esimerkiksi supikoira, joka on suden, hirven ja karhun ohella täydellisen sopeutunut tähän ilmastoon, on tämän kauas ekologisesta lokerostaan harhautuneen lajin älyllisesti surkeimpien yksilöiden harjoittaman ankaran vainon kohteena.
Kyllä tuo pystykarsinta kertoo aivan muusta kuin hoitamattomuudesta. Siinä on jopa yritetty pelastaa oksasaksien avulla mitä pelastettavissa enää on sorkkaeläinlaiduntajien kuristusotteessa.
Nuo mutkaiset, mutta yleisilmeeltään suoriksi hakeutuvat männyt on selvästi niinsanotusti pelastettu tapion ohjeilla, joita on esitelty monta kertaa mestälehdessäkin.Mutta kyseinen organisaatio (tapio) lehtineen (metsälehti) onkin sadantuhannen (100000) sorkkaeläinlaiduntajan uskollinen käsikassara. Noista laiduntajista 40000 omistaa jonkinlaisen puuhapalstan, jolle tämä metsäsyöpäläinen tapio on kehittelemässä ihan omaa riistapainotteista metsänkasvatusohjeistusta, joka johtaa yhä syvemmälle suohon.
Kyllä nuo petäjät, joita sorkkaeläinlaidunnus on muotoillut, ovat tuossa lukijoiden kuvassa poikkeuksellisen ohutoksaisia, eli maasto mitä parhainta männylle.
Mäntyä tosin voi aivan hyvin kasvattaa rehevälläkin maalla. Tuotto tosin on silloin huima, kasvatustiheys suuri.
Alikasvoksenkin vähäisyys kertoo mäntymaasta.
Kyseisessä kuusikossahan on 650 runkoa hehtaarilla.
”Keskimääräisen 40-senttisen kuusen tilavuudeksi neljän sentin kapenevuudella Laasasenaho laski 1,957 kuutiota”.
Valtapuut ovat olleet 45-47-senttisiä, joiden pituudet 32,5 – 33 metriä.
Noin vuonna 2007, kuusi kasvukautta sitten. Lusto on vieläkin rinnankorkeudelta 2,5 millimetriä, joten keskimääräinen kasvu keskimääräisellä 33 neliömetrin vaipalla on vähintäänkin kohtuullinen.
Kyseisen kuusikon kasvun on arvioinut virallinen kasvuvastaava: ”Kyllä se toistakymmentä kuutiota kasvaa”. Tehtävässään samaa tasoa kuin myyrätuhovastaava.
Mikä tärkeintä: harvennuksen jälkiä ei ole näkyvissä.
Der Steppenwolf
Tässä meillä pankolla tarkoitettiin parireen yläosaa, johon roukku kiinnitettiin metalliakselilla. Roukkuhan oli rekeä hivenen leveämpi ja se pyöri siinä pankon päällä. Se oli myös raudoitettu, kuten pankkokin, ylöspäin siinä oli taottu piikkirauta, joka piti tukit paikoillaan. Paperipuun ajossa siihen roukun päälle kiinnitettiin ronkelit, jotka oli mitoitettu siten, että kuormaan sopi kaksi pituudeltaan 2,2 metristä kuitupuusatsia peräkkäin.
