Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset

Minun tiluksillani ei ole tapettu kettuja pariinkymmeneen vuoteen eivätkä ilvekset niitä edes yritä. Kun ilves saapuu tässä ketun luokkaa 500 hehtaarin reviirille, niin kettu seurailee sitä kunnes se on poistunut. Kolmijalkaiseksi ammuttuja kettuja ilves kyllä kiinni saa. Ilveksen elinpiiri on pienimmillään 10000 hehtaaria, yleensä luokkaa 50000 hehtaaria, siis enimmillään sadan kettureviirin luokkaa. Häiritsemättömällä kettureviirillä on vähintään kolme kettua. Ilveksen pääravintoa on kuitenkin jänis.

Supikoira on keskikokoisista petonisäkkäistä kaikkiruokaisin, ja sen pääravintoa ovat myyrät ja päästäiset, sammakot ja sisiliskot, hyönteiset sekä kasviravinto kuten marjat ja hedelmät (Kauhala ym. 1999, Kauhala 2009).

Erityisesti minkin kesäravinnosta sisämaassa on niukasti tietoa. Pohjois-Suomessa minkin tärkeimpiä ravintokohteita olivat pikkunisäkkäät ja kalat (Tolonen 1982, Pulliainen 1984).

Myyrät ovat ketun pääravintoa (Angelstam ym. 1984, DellArte ym. 2007).

Tekopesäkokeiden mukaan maassa pesivien lintujen pesiin kohdistuva predaatiopaine vaihtelee vuosittain. Vaihtoehtoissaalishypoteesin mukaan metsien yleispedot siirtyisivät hyödyntämään linnunpesiä myyräkantojen romahtaessa. Saamamme tulokset eivät kuitenkaan tue tätä olettamusta, pesätuhot ovat olleet suurimmillaan hyvinä myyrävuosina.

Tuota tutkimusta on tehnyt 13 tutkijaa ainakin aikavälillä 2002-2006. Sitä ei ole kuitenkaan julkaistu, koska se murskaa hiiri-heikin (professori heikki henttonen) vaihtoehtoissaalishypoteesin.

Metsäkanalintututkimuksia: Saalistus, julkaisija silloinen RKTL, nykyisin LUKE:

”Vaihtoehtoissaalishypoteesi, APH, henttosen hypoteesi on ollut monissa piireissä varsin suosittu. Esimerkiksi pari vuotta sitten (tämä on kirjoitettu joskus 2004) työskennellyt metsäkanalintutyöryhmä nojautui voimakkaasti siihen. Hypoteesi on uskottava ja elegantti. On kuitenkin rehellisesti todettava, että sitä ei ole tutkimuksellisesti todistettu. Yleisesti ottaen APH ei voi selittää kanalintujen kannanvaihteluita, ei ainakaan riistatiedusteluanalyyseihin nojautuen. Myyrien ja muiden lajiryhmien vaihteluiden heikko yhteensopivuus, eri lajien syklipituuksien monikirjavuus ja osittain ristiriitaiset pedon ja saaliin suhteet eivät tue vaihtoehtoissaalishypoteesia.”

Kovakasvuisimmat puulajimme (haapa, rauduskoivu, mänty) vaativat avoimen vaiheen uusiutuakseen.

ilkka hanski: ”…Pedoilla puolestaan on usein ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus itse elinympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihtelussa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta…  …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia…”

Tämä ilkka hanski kutsuttiin toisena suomalaisena (ensimmäinen oli johan welin vuonna 1741) Royal Societyn jäseneksi (2005). Muita tuohon tiedeseuraan kutsuttuja ovat olleet muunmuassa isaac newton, charles darwin ja albert einstein.

Viimeisen VMI:n mukaan jokainen hirvi aiheuttaa vähintään laatua alentavaa taimivahinkoa keskimäärin 2,5 hehtaaria vuodessa. Nykyisellä sadantuhannen (100000) hirven talvikannalla tuo vuotuinen taimikkotuho on kaksisataaviisikymmentätuhatta (250000) hehtaaria. Vuotuiset uudistusalat ovat puolet tuosta.

VMI3:ssa (1951-1953) tehtiin havaintoja hirvistä ja hirvituhoista: Suomessa varsinaiseksi tuhoalaksi mäntyvaltaisissa taimikoissa arvioitiin tuolloin 10000-15000ha, hirvikanta oli noin 10000 hirveä. Tuota tuhotasoa voisi hetken sietää.

Mikä on metsästystalousministeri lepän älyllinen taso?