Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Minä olen lannoittanut (MNP1) samat alueet kuuden (6) vuoden välein. Näin menetellen männiköitä joutuu harventamaan luokkaa viiden (5) vuoden välein, muuten tulee ahdasta. Kun kasvuvaippa näissä päätehakkuumänniköiden puissa on luokkaa 20 neliömetriä ja lannoitetun puuston lustonohuus luokkaa neljä (4) millimetriä, on kasvu runkoa kohti 80 litraa vuodessa. Runkoluku on näissä tapauksissa luokkaa 400/ha.
Kysymys on siitä, että öljy ja muut fossiilit loppuvat joskus (kulutetaan miljoonien vuosien aikana syntyneet varastot vuodessa).
Ei tekisi lainkaan pahaa, jos öljyyn ja kivihiileen satsatut rahat jäisivät kotimaahan pyörimään.
Mutta ei, satatuhatta holtitonta ja äärimmäisen typerää sorkkaeläinlaiduntajaa tarvitsee huvinsa. Maksoi mitä maksoi, kunhan vaan muut maksavat.
Kolmisenkymmentä vuotta sitten tein lannoituskokeen. Muutaman vuoden kuluttua lannoituksesta hakkasin koealan (kuivahko kangas, pääasiassa mäntyä, jonkinverran alikasvoskuusta). Kuitupuusto, viisi kolmosen pölkkyä rungosta.
Lusto leveni keskimääräisestä kolmesta millistä viiteen milliin.
Tuon kokoisissa puissa kasvuvaippa on luokkaa 7 neliömetriä. Kahden millin lustonleveneminen tarkoittaa 14 litraa runkoa ja vuotta kohti. Lähtöpuusto oli 1200 runkoa hehtaarilla.
Tuon kokeen jälkeen olen käsinlevittänyt apupaskaa omille maille yli 500 hehtaarin alalle.
Siitä sadastamiljoonasta (100000000) kiintokuutiometristä (lisääntynyt vuosikasvu hirvien poiston jälkeen) koivua voimme jalostaa kaiken tarvitsemamme nestemäisen polttoaineen ja vientiin vähintään saman verran kuin mitä nyt tuodaan raakaöljyä. Jalostuslaitokset voivat hyvin olla sisämaassa. Nykyiset laitokset vaihtavat raaka-aineen myös kotimaiseksi, jolloin materiaalivirta kääntyykin toisinpäin: tankkerit rahtaavat biodieselin ulkomaille ja paluulastina tuovat setelit ruumassaan.
Mikä estää tämän?
Porot vähentävät puuntuotantoa niinsanotulla poronhoitoalueella vähintään kahden äänekosken kombinaatin verran. Siitä voi vähän laskea sitä porovahinkoa, jota sudet, karhut ja ahmat vähän lievittävät. Emmehän mekään (savolaiset) enää polta kaskia. Poronpurijoidenkin tulee vähitellen siirtyä nykyaikaan. Jos ei muuten niin pakolla.
Kun hirvet poistetaan puuntuotantoalueelta (20 miljoonaa hehtaaria) niin avautuu mahdollisuus tuottaa lisää puuta (vieläpä laadukasta) 100 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa. Rauduskoivu kasvaa tuplat kuuseen verrattuna, haapa vielä enemmän. Puuntuotantoalueen ulkopuolella voidaan sallia hyvin pieni määrä hirviä. Eikä välttämättä edes niitäkään; olemmehan venäjän viisisataatuhantisen (500000) hirvipopulaation länsireunaa.
Poronhoitoalue (13 miljoonaa hehtaaria) tuottaa poronlihaa miljoona kiloa vuodessa. Lisäksi koko alue on mustalla muralla (totaalinen ekokatastrofi). Yksikään rauduskoivu ei nouse siinä laidunnuksessa. Miljoona kiloa sianlihaa tuotetaan tuhannen (1000) hehtaarin viljoilla. Eikä ole sitkeää kuin kengänpohja. Mistä nousee noita kolmen ämmän neroja, jotka eivät näe tuota katastrofia (sekä hirvi että poro)
Planter: ”…Koivua ei tunnetusta syystä voi käyttää, vaikka sillä saisi puuston kyseiseen paikkaan, kasvaisi NOPEASTI…”
Tuosta nopeudesta kertoi velijussijalkanen junailemassaan metsäseminaarissa rautalammilla lokakuun alussa. Ensiharvennus tulee hänen maillaan 10-12-vuotta istutuksesta ja niinsanottu tukkiväljennys 20 vuotta istutuksesta. Edellyttää hirvettömyyttä. Poikamme MTK:sta (mikko tiirola) oli eturivissä kuulemassa tuon. Edelleen ja juuri edelliseen faktaan perustuen sahalan parooni sanoi, että hänen metodeillaan laadukasta puuta saadaan lisää helposti 100 miljoonaa kiintokuutiometriä vuodessa ja jonka vaikutus kansantalouteen olisi kymmeniä miljardeja vuositasolla.
Hofmeesterin tutkimuksessa alueilla, missä ei tapettu kettuja eikä näätiä, oli luokkaa 90 prosenttia vähemmän borreliaa verrattuna alueisiin, joilla niitä tapettiin. Samoin levin tutkimuksissa, joissa oli fox seen enemmän, niin mitä enemmän niitä (siis kettuja) oli nähty riistakameroissa, niin sitä vähemmän borreliaa.
Valkohäntäpeura EI OLE borrelian reservuaari. Kanneksii pääasiassa aikuisia punkkeja, jotka räjähdettyään tuottavat tuhansia toukkia. Puutiaisentoukat saavat sen (borrelian) levitettäväkseen 90 prosenttisesti myyriltä. Jos myyrät puuttuvat (tai niitä on vain hyvin rajoitetuilla alueilla, kuten vakiintuneella kettureviirillä) borreliaa on erittäin vähän. Kuten oli ennen surullisenkuuluisaa ja edelleen yhä kiihdytetympänä jatkettavaa myyriä pääravintonaan käyttävien pienpetojen (kettu, minkki, supikoira, näätä) poikkeuksellisen hyvin onnistunutta tappokampanjaa, jota käydään muka metsäkanalintukantojen elvyttämiseksi (todellisuudessa kannat ovat romahtaneet tuon operaation ansiosta, riekkohavaintoja on sadasosa, metsohavaintoja kahdeskymmenesosa ja teerihavaintoja kymmenesosa 1960-luvun tasosta, lähdeaineisto helsingin yliopiston talvilintulaskenta). Myyräkannan säätelyjärjestelmän (pääsäätelijät kettu, minkki, supikoira ja näätä) raskaan manipuloinnin (kaikki tapetaan tavattaessa) ansiosta punkintoukkien kiinnittymisalustoja (myyriä) riittää kaikkialla (petouhka puuttuu), jonka ansiosta borreliatapaukset ovat nousseet vuoden 1995 koko maan tasolta (345) pelkästään varsinaissuomessa tasolle 374 (vuoden 2018 luku).
Pirkanmaalla näkyy kyllä olevan runsaasti seka puutiais- että taigapuutiaishavaintoja. Samoin täällä pohjois-savossakin. Lähetin täältä turun punkkitutkimukseen taannoin muutaman puutiaisen, joista yksi osoittautui taigapuutiaiseksi.
