Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Varmaa on, että vapaa metsästys hävittäisi hirvikannan sieltä, missä halutaan tuottaa puuta. Todennäköisesti näiltä nykyisiltä hirvenkasvattajaseuroilta (maattomat persaukiset mafiosot) loppuisivat metsästysmaat.
Venäjällä on 40000 sutta ja 400000 hirveä.
Skandinaviassa on 400 sutta ja 400000 hirveä. Kun hirvensyöjät tapetaan lisääntyvät hirvet.
Suomessa luonnollinen kanta olisi 10000 hirveä, kymmenesosa nykyisestä.
Ei laumaantuminen mitään pyyntiä estä, vaan typerät säännökset, joilla suojellaan marginaalisen vähemmistön (100000 holtitonta sorkkaeläinlaiduntajaa) muiden kustannuksella tapahtuvaa harrastusta. Olen päässyt muutaman kerran ampumaan tuollaisista laumoista. Kinturiin on päätynyt yhdellä vedolla alle kymmenen miehen toimesta seitsemänkin hirveä. Tunnin operaatio.
Henttonen kertoi pari vuotta sitten luennollaan, että: ”…ketuilla ei ole vaikutusta myyrätuhojen torjunnassa…” Samalla luennolla: ”…kyykäärme ja supi ovat tehokkaita myyrien torjunnassa…”
Samaiselta henttoselta on julkaistu elokuussa 1988 seuraava tutkimus: Rodent dynamics as community processes, jossa samainen henttonen kirjoittaa muunmuassa seuraavaa: ”…Observations and experiments on non-cyclic rodent populations in southern Scandinavia indicated that most (80%) rodent individuals were taken by generalist predators (foxes)…”
Siinä samalla sivulla on sitten kartta joka osoittaa että tässä tapauksessa suomen osalta eteläinen scandinavia on linjan oulu-kuusamo eteläpuolella, jossa vielä 1988, siis pari vuotta ennen ensimmäistä massiivista yli kaikkien odotusten onnistunutta kettujentappokampanjaa vallitsi non-cyclic rodent populations (myyräkanta oli vakaa, ei-syklinen), ja jossa most (80%) rodent individuals were taken by generalist predators (foxes) (suurimman osan (80%) myyräyksilöistä saalistivat yleispedot, sulkujen sisällä: ketut).
Tuolla henttosen lausunnolla: ketut saalistivat 80% myyräyksilöistä on pysyvää arvoa.
Nisäkästieteen päivillä 2011 on kerrottu supikoirasta seuraavaa: ”…Kaarina Kauhala Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta esitteli massiivisen aineiston, jossa oli mukana lähes kaikki supikoiran ruokavaliosta missään päin maailmaa tehty tutkimus. Tulos on yksiselitteinen: kana- ja sorsalintujen osuus ruokavaliossa on mitätön, ja uhka riistalintukannoille KUVITELTU…”
Tuon seuran puheenjohtajana on tuolloin toiminut Henttonen ja sihteerinä Huitu. Henttonen luennoi taannoin: ”…kyykäärme ja supi ovat tehokkaita myyrien torjunnassa… …varpuspöllöjen myyräsaalistuksella ei ole mitään merkitystä…”
Mitä taas tulee juuri tuohon maaseudun tulevaisuudessa julkaistuun keinopesä”tutkimukseen”, niin siihen pätee erinomaisen hyvin eljaspohtilavainaan juuri samaisen lehden vierasyliössä kirjoittama (12.07.2013): ”…Kuuluisa kylmätutkija Olli V. Lounasmaa esitti kerran hyytävän arvion, että 90 prosenttia maailmassa julkaistusta tutkimuksesta on vähäarvoista ja virheellisenä suorastaan vahingollista, vain 10 prosentilla on jotakin arvoa, ja vain 0,1 prosentilla pysyvää arvoa. Erikseen ovat vielä huijarit, joita niitäkin on…”
Minä väitän tässä ja nyt: Tuo tutkimuksen nimellä kulkeva sepite on huijaus.
Olipa hyvä että arto otti asian puheeksi: ”…mutta samoin havulinnut/vesilinnut häviää…” siis siellä missä ketut saavat olla rauhassa.
Henttonen (& kumppanit) kirjoittivat taannoin (missäpä muualla kuin jahti- lehdessä): ”…Kettukannan kasvuun ylipäätään liittyisi kuitenkin useita haittoja, esimerkiksi pienriistan kohtalo…” Tuo on taattua lumikkohypoteetikkoa: ei päätä eikä häntää.
Värriön tutkimusaseman silloinen johtaja veli pohjonen kirjoitti (21.08.2007): ”…Värriön jälkiaineisto kertoo myös, että kanalintujen pitkäaikaiset kannat ovat luonnonpuistossa nousussa. Kun havainnoista puhdistetaan vuosivaihtelu, niin kanalintujen yhteenlaskettuja jälkivanoja havaittiin 1960-luvun lopulla vain 50 kertaa, mutta 2000-luvun alussa jo keskimäärin 350 kertaa talvessa. Vaikka riekolla on itä-lapissa nyt kato, siemen on silti turvassa värriön luonnonpuistossa. Viime talvenakin riekon jälkiä oli neljä kertaa enemmän kuin normaalitalvina 40 vuotta sitten.
Värriön luonnonpuisto rauhoitettiin metsästykseltä kahdessa vaiheessa. Laki värriön luonnonpuistosta on vuodelta 1981. Sen jälkeen luonnonpuistossa jatkui osittainen metsästys, sallan ja savukosken metsästäjille, kunnes täysrauhoitus tuli voimaan 1995.
Kaksivaiheinen rauhoitus näkyy värriön riistahavainnoissa. Kaikkien kanalintujen kannat kääntyivät nousuun, selvimmin juuri riekolla…”
Kanta ei noussut pelkästään kanalinnuilla: kettukanta on viisinkertaistunut.
Alueilla missä myyränsyöjät (tärkeimpinä kettu ja supikoira) saavat olla rauhassa, on 85 prosenttia vähemmän borrelia-infektoituneita punkkeja kuin siellä, missä niitä tapetaan.
Edelleen siellä missä myyränsyöjät saavat operoida rauhassa, on myyrissä (jotka ovat borrelian pääreservuaari) 80-90 prosenttia vähemmän kiinnittyneitä punkkeja kuin siellä, missä myyränsyöjiä tapetaan.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun myyränsyöjät jätetään kaikkialla rauhaan, niin borreliariski häviää lähes kokonaan. Samoin puutiaisaivokuume- ja myyräkuumeriski.
Tällä hetkellä parikymmentä suomalaista odottaa puutiaisaivokuumeesta johtuvaa hidasta kuolemaa hengityskoneessa. Tuo olisi voitu välttää kun myyränsyöjät olisi jätetty rauhaan.
Vielä tulee päivä, jolloin myyränsyöjientappajat (muunmuassa luolakoiraharrastajat) johtajineen joutuvat tästäkin tilille.
Ehkä selvin näyttö ihmisen ja suden välisen myönteisen suhteen mahdollisuudesta on Yhdysvaltojen suurten järvien alueen osavaltioista, Michiganista, Wisconsinista ja Minnesotasta.
Vuoden 2016 laskennoissa näiden osavaltioiden susikannan suuruudeksi (siis ei pienuudeksi) saatiin noin 3760 sutta. Valtioiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin 494000 neliökilometriä, eli puolitoista kertaa Suomen valtion pinta-ala. Yhteenlaskettu väkiluku on noin 20 miljoonaa.
Susikantojen kokoa säädellään metsästyksellä, ja kantojen pienentyessä pyynti kielletään kokonaan. Luonnonvaraiset sudet eivät ole 2000-luvulla käyneet kertaakaan ihmisen kimppuun suurten järvien alueella.
Noinkohan on? Minulla on edessäni mittaustodistus, joka kertoo hehtaarilta lähteneen 101,52 kiintoa koivukuitua (16,80€/kiinto) ja lisäksi 18,2 kiintoa sellukuusta (17,00€/kiinto).Yhteensä 119,72 kiintoa/ha. Alueella kasvoi vuoteen 1991 asti synkkä kuusikko (500-600 kiintoa/ha). Maa oli mustalla muralla ja kuolleen näköinen. Siihen nousi kuitenkin itsestään nopeasti lehtipuusto, josta lepät kaadettiin maahan ja rauduskoivuista perustettiin uusi metsä. Alle tuli kuin varkain myös kuusikko. Jätetyissä koivuissa (500-600/ha) on jo nyt runsaasti vanerikokoista. Alla täystiheä kuusikko.
