Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
A.Jalkanen: …potentiaali on huikea jos hommaan panostetaan…
Tuon kun saisi menemään perille maa- ja metsästystalousministeriön kekkuloille. Todellista metsätalousministeriähän meillä ei ole koskaan ollutkaan. Pelkkiä sorkkaeläinlaiduntajien (100000 yksilöä, jopa rapia 1,5 prosenttia kansasta) sätkynukkeja.
Uusimmat tutkimukset (siis eivät tavanomaiset hutkimukset) kertovat, että jokainen hirvi tuhoaa taimikkoa 2,5 hehtaaria vuodessa. Aari sieltä, toinen täältä; jostakin muutamia kymmeniä neliöitä, jossakin kapean juotin.
Metsää uudistetaan nykyisin 150000 hehtaaria vuodessa, mutta hirvien persereiän läpi kulkeekin 250000 hehtaarin taimet. Tämä yhtälö ei toimi. Maa- ja metsätalousministeriksi huudettu leppä- nimellä kutsuttava henkilö on ilmaissut julkisesti henkilökohtaisena kantanaan, että hirvikanta kaipaa paikoitellen pientä hiomista.
Valitettavasti joudun toteamaan, että ministeriltä on pallo täysin hukassa. Ministeri sijaitsee jossakin muussa todellisuudessa.
Samassa jutussa (Tiede 6/2017) lukee: Asiattomilta pääsy kielletty! Kenttäasema sijaitsee keskellä Värriön 125 neliökilometrin luonnonpuistoa, jossa saa liikkua vain erikoisluvalla. Alue on kokonaan rauhoitettu tieteelle.
Silleen. On tullut muutaman kerran liikuttua alueella. Ja yhtä monta kertaa yövyttyä tutkimusasemalla.
Tuo juttu on varsin puutteellinen: aseman perustaja ja ensimmäinen johtaja susipulliainen kirjoitti kirjassaan Lapin taigaa: Suomen eduskunta perusti aseman ympärille Värriön luonnonpuiston, jossa metsästyskin on sittemmin kielletty, jotta pääsisimme selville, miten metsästämättömät riistakannat täällä pohjoisessa todella käyttäytyvät.
Selville on päästy: kettukanta on kaksinkertaistunut.
Värriön tärkein anti ei ole se, että todetaan että onpas talvi lyhentynyt, vaan se, että metsästämätön riekkokanta on puiston alueella kymmenkertaistunut (aikasarjat alkaen vuodesta 1967) kun se samaan aikaan muualla on pudonnut 98%.
Mikäs mahtaa olla toisen kanalinnun, metson kohtalo: Helsingin yliopiston talvilintulaskennan (aikasarjat alkaen vuodesta 1956) syysosiossa 2016 havaittiin koko maan laskentareiteillä (542 reittiä) 47 metsoa. Niistä 6 oli Värriön laskentareitillä, 12,77% koko maassa havaituista metsoista.
Minä teen myös maataomistamattoman enemmistön mielestä vääränlaisia hirvikasoja (lehmiä ja vasoja). Persaukiset käräjöivät jatkuvasti (minä olen rikollinen, syytetty). Jatkuvia sanktioita (seuran sisäisiä, sääntöihin perustumattomia, täysin mielivaltaisia) metsänhoidosta: sorkkaeläinkannan säätämisestä siedettävämmälle tasolle. Urpot ovat paljon riippuvaisempia puuntuotannon aikaansaamasta hyvinvoinnista kuin iso isäntä (joka on evp).
Käytännössä myyräekinokokin saa ainoastaan syömällä ekinokokkisen koiran paskaa. Koiran on ensin pitänyt syödä ekinokokkinen myyrä. Myyriä (ja niiden ansiosta punkkeja ja punkkitauteja) kyllä riittää tuon mielipuolisen tappokampanjan ansiosta. Jos viitsii madottaa koiran, niin tartuntaa ei saa.
Sveitsissä, jossa myyräekinokokkia on kaikkialla, 5-10 ihmistä saa vuosittain tartunnan. Oireeton itämisaika on 10-15 vuotta ja käytännössä vaiva pysyy lääkkeellä kurissa. Oireettomana.
Helsingin yliopiston talvilintulaskennan (aloitettu 1956, vanhin yhtäjaksoinen laskenta maassamme) vuoden 2016 syysosiossa havaittiin 542 laskentareitillä yhteensä 47 metsoa (0,087 laskentareittiä kohti). Vähemmän kuin joka kymmenennellä reitillä.
Tiilikkajärven, Kolin ja Patvinsuon kansallispuistoista löytyi yhteensä 6 metsoa (2 laskentareittiä kohti). Missään niistä ei saa metsästää. Supikoirat ja muut myyränsyöjät saavat lisääntyä vapaasti. Värriön luonnonpuistossa on samassa laskennassa havaittu 6 metsoa. Siellä ei ole saanut metsästää mitään 1995 jälkeen. Siellä tosin ei ole supikoiria, mutta minkkejä, näätiä ja kettuja sitäkin enemmän. Ja lähes 13 prosenttia tuon laskennan koko maan metsoista.
Noiden neljän (4) kansallis- ja luonnonpuiston (joissa ei saa metsästää supikoiraa eikä mitään muutakaan) metsot edustavat yli 25 prosenttia koko maan havainnoista.
Katkelma tuire nygrenin väitöskirjasta: ”…ryhtymistä toimenpiteisiin hirven suojelemiseksi häikäilemättömältä salametsästykseltä. Samaan aikaan maanviljelijät valittivat hirvivahingoista; vaadittiin jopa hirvikannan hävittämistä kokonaan. Lopulta, kun kanta oli jo huvennut lähes olemattomiin, päädyttiin 1923 jälleen täysrauhoitukseen. Tuolloin rauhoitushankkeen aktiivisena toimijana oli vastaperustettu Suomen Yleinen Metsästäjäliitto, joka toisella anomuksellaan sai maan hallituksen myönteiseksi esitykselleen. Ensimmäinen kerta ei tuottanut tulosta, koska hirveä pidettiin vahinkoeläimenä. Hirvi oli tuolloin kuitenkin suuri harvinaisuus – jälkihavaintokin kelpasi uutiseksi lehdille…”
Nyt vajaa sata (100) vuotta myöhemmin tuon samaisen metsästäjäliiton puheenjohtaja toimi pitkään maaseudun tulevaisuuden päätoimittajana.
Maaseudun Tulevaisuus on maa- ja metsätaloustuottajain äänenkannattaja. Se pitää maaseudun ja sen elinkeinojen puolta sekä huolehtii maaseudun henkisestä ja taloudellisesta hyvinvoinnista. Noin tuohon kakkossivulle on kirjoitettu. Pahemmin ei voi valehdella.
Ilkkahanskivainaa (palkittiin ns biotieteiden nobelilla) kirjoitti aikoinaan: ”…Vuorovaikutuksia on vaikka millä mitalla, ja vaikutukset ovat joskus negatiivisia, joskus positiivisia, ja usein yllättäviä. Melkein kaikki vaikuttaa tavalla tai toisella melkein kaikkeen, mutta osa vaikutuksista on paljon voimakkaampia kuin toiset, ja tutkijan tehtävä on päättää, mitkä vaikutukset ovat kulloinkin tarkasteltavan kysymyksen kannalta erityisen selvityksen arvoisia. Tutkimustyön pulmat ovat tutkijoiden päänvaiva, mutta tässä puheena ollut asia, lajien väliset vuorovaikutukset, on syytä pitää mielessä myös silloin, kun pohditaan luonnon monimuotoisuuden merkitystä. Opportunistisesta luonnonvalinnasta ja päämäärättömästä evoluutiosta ei seuraa, että että maapallolta voidaan poistaa lajeja ilman, että tällä voisi olla suuriakin vaikutuksia muihin lajeihin ja lopulta ekosysteemien toimintaan. Monilla pedoilla ja loisilla on ratkaiseva osuus saalislajien kannanvaihtelussa, jolloin petojen ja loisten häviäminen voi johtaa yllättäviin seurauksiin. Meillä Suomessa hirvikanta on paisunut luonnottoman suureksi, kun susi, hirven luontainen vihollinen, on hävitetty suurimmasta osasta maata…”
