Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Eilisen (14.12.2016) Maaseudun Tulevaisuuden takasivu oli omistettu kokonaan noille kasvaneen petokannan (kysymys oli pelkästään sudesta tällä kertaa) aiheuttamille haitoille. Siinä jutussa ollaan koolla ilomantsin (jossa ei ole hirviä metsästettäväksi asti, sudet ovat syöneet ne) kunnantalolla. Tätä ongelmaa on sitten ratkomassa myös ministeri tiilikainen.
Mutta mistä on kysymys: …Jo tämänhetkinen susikanta aiheuttaa maakunnassa runsaasti ongelmia… Noin tuossa lukee. Mutta mitkä ovat ne ongelmat? Sen pukee sanoiksi lieksakainen petoyhdysmies esa räty: …ei voi metsästää koirilla suden takia, ei päästä hirvimetsälle…
Aktiivimetsästäjiä on tässä maassa 200000 (3,6% väestöstä). On yksi ja sama jos tuollainen marginaaliryhmä ei voi metsästää koirilla suden takia eikä pääse hirvimetsälle, kun vaihtoehtona on tämä: (erikoistutkija heikki smolander, metsälehti 23.06.2016) Metsän keskimääräinen hehtaarituotto on kaksinkertaistettavissa hyvällä metsänhoidolla. Tämä taas edellyttää tuhojen pitämisen marginaalisina ja kasvupaikalle sopivaa puulajivalintaa.
Edelleen smolanderia: Hirvieläimet ovat toiseksi vakavin metsänhoidon ongelma. Tilastoidut hirvituhot ovat vain ongelman pintaa. Välilliset vaikutukset ovat vakavampi ongelma, sillä hirvituhojen pelko yksipuolistaa puulajivalintaa.
Kolmen ämmän ministeriön alainenhan se byroo on. Kukkona tunkiolla tepastelee ministeri tiilikainen.
Asiasta kirjoitti erikoistutkija heikki smolander metsälehdessä (23.06.2016) otsikolla: Hirvikannan säätelyn valta ja vastuu metsänomistajille seuraavaa: Henkilö- ja organisaatiomuutoksista huolimatta ongelmia ei ole yritettykään ratkaista. Kenelläkään ei näytä olevan vastuuta tilanteesta. Kannattaa siis etsiä uusia vaihtoehtoja.
Juuri niin. Ja se vaihtoehto on juuri tuo mitä smolander esittää, että metsänomistajat ottavat viimein omassa asiassaan vallan itselleen.
Vastaan metsuri mopokuskille: Ei varmasti ole kysymys hirvestä, sillä sen kanta ekologisesti kestävään tasoon verrattuna on kymmenkertainen. Mutta miksi? Siihen vastaa ainoa biotietieden nobelistimme ilkka hanski:
…Pedoilla on puolestaan ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus elinympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihtelussa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden lähes sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta…
Eikä pelkästään haavan (joka sattuu vain olemaan avainlaji, jonka merkitystä tavallinen yksinkertainen tallaaja, puhumattakaan varsinaisista a siain-, erikoisa sian- ja ö-siantuntijoista, ei kykene hahmottamaan), vaan myös rauduskoivun ja männyn.
Metsätaloustuottajien äänenkannattajaksi itseään tituleeraavassa Maaseudun Tulevaisuudessa on lähes joka numerossa näkyvällä paikalla yleensä takasivun täydeltä sorkkaeläinlaiduntajien susipropagandaa; miten ne aiheuttavat suunnatonta vahinkoa. Ei sanaakaan sudettomuuden aiheuttamasta massiivisesta hirviongelmasta. Todella äärimmäisen röyhkeää ja häikäilemätöntä. Me puuntuottajat olemme sentään MTK:n suurin ryhmä.
Jukka Bisin väitöskirjasta vuodelta 2010:
Suomalainen metsästyksen ja riistanhoidon hallinto. Kysymyksessä on kolmiportainen ja metsästyslailla säädetty organisaatiomalli, jossa vapaaehtoiset metsästäjät muodostavat hallinnon ytimen.
Edelleen: …Metsästysseura hallinnoi seuran alueen metsästystä jäsenistönsä kautta ja päättää saaliskiintiöistä lukuun ottamatta sellaisia lajeja, jotka ovat pyyntiluvanvaraisia. Tällöin pyyntiluvat myöntää alueellinen riistanhoitopiiri, jonka hallinnossa päätöksiä ovat tekemässä metsästäjien omat edustajat…
Siis päätöksiä eivät ole tekemässä maanomistajat, vaan persaukiset ja häikäilemättömät, vastuuttomat hyyryläiset, metsästäjät itse.
Ja bisi jatkaa: …tyytymättömyys suomalaista metsästäjävetoista riistahallintoa kohtaan tuli konkreettisesti esiin…
Niin tuli ja tulee jatkossakin siihen asti kunnes valta on maanomistajilla.
Kotimaisen puun käyttö hätyyttelee tänä vuonna ennätyksiä. Tuo teksti löytyy holtittomien sorkkaeläinlaiduntajien ( 100000 yksilöä, vain 1,8% väestöstä) pää-äänenkannattajasta Maaseudun Tulevaisuudesta (12.12.2016).
Tuo on vasta alkua. Puun käyttö kasvaa jatkossa rajusti. Siinä vaiheessa väistyy hirvi puuntuotantoalueelta. Ja pahimpien sorkkaeläinlaiduntajaöykkärien nahat kuivuvat nahkurin orsilla. Loput yrittävät olla hissunkissunvaapulavissun.
Sata (100) vuotta sitten tämän maan hirvikanta käsitti kuusi (6) yksilöä. Silloin metsänomistajat vaativat sen hävittämistä sukupuuttoon. Hirvi oli silloin luokiteltu vahinkoeläimeksi. Puuntuottajien silloinen ja nykyinen päävihollinen metsästäjäliitto onnistui torppaamaan tuon syöpäläisen hävittämisen. Tuhoisin seurauksin (juuri tälläkin hetkellä on näkyvissä miljoona hehtaaria hirvituhoja, 7 vuoden uudistusalat). Tuo samainen metsästäjäliitto on todellinen loinen; se onnistui ujuttamaan puheenjohtajansa metsätaloustuottajien pää-äänenkannattajan päätoimittajaksi.
Tuo parhaan puuntuotantoalueen ulkopuolelle jäävä alue (13 miljoonaa hehtaaria) on juuri niinsanotun poronhoitoalueen pinta-ala. Poro ei ole mikään luonnossa esiintyvä laji, vaan keinotekoinen syöttiläs. Sen avulla syrjäytetyn tunturi- ja metsäpeuran kanta olisi juuri tuolla poronhoitoalueella vähän paikasta riippuen 10-100 osa tuon syöpäläisen (poro) kannasta. Poronlihaa tuo alue (13 miljoonaa hehtaaria) tuottaa 1,5 miljoonaa kiloa vuodessa (saman verran kuin mitä tuottaa 1500 hehtaarin peltoala sianlihaa samassa ajassa). Tuosta mitättömästä tuotosta huolimatta koko poronhoitoalueen ekologinen tila on täysin katastrofaalinen. Selvimmin se näkyy maallikolle jäkäläkerroksen (20-30cm) häviämisenä. Maa on täysin mustalla muralla.
Erikoistutkija heikki smolander (ei lainkaan metlan tyhmimmästä päästä, jota räikeimmillään edustavat myyrätuho- ja kasvuvastaavat) kirjoitti metsälehdessä (23.06.2016):
”Hirvikannan säätelyjärjestelmä on osoittanut tehottomuutensa riittävän kauan. Vajaat 20 vuotta sitten professorit Pentti Hakkila ja Matti Kärkkäinen kuvasivat Metsätieteen aikakauskirjassa (1/1999) järjestelmän keskeiset ongelmat. Myös Valtiontalouden tarkastusviraston raportti (100/2005) Hirvikannan säätelyjärjestelmä on sovelletun hirvipolitiikan vahvaa kritiikkiä.
Henkilö- ja organisaatiomuutoksista huolimatta ongelmia ei ole yritettykään ratkaista. Kannattaa siis etsiä uusia vaihtoehtoja.”
Vaihtoehdoksi smolander esittää: Hirvikannan säätelyn valta ja vastuu metsänomistajille.
Juuri noin. Piste.
Smolander jatkaa siitä, kun se valta on siirtynyt meille metsänomistajille: Jos metsästäjillä on halua osallistua päätöksentekoon, heidän on ostettava puheoikeus euroilla eikä metelöinnillä.
Siis vain ja ainoastaan puheoikeus. Ja sekin vielä ostettava.
Meillä on yksi massiivinen ongelma ylitse muiden. Siitä kirjoittaa edesmennyt akatemiaprofessori ilkka hanski kirjassaan Viestejä saarilta:
”…Pedoilla puolestaan on ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus ympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihteluissa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta… …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia…”
