Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Värriön luonnonpuistossa liikkuu säännöllisesti karhuja, susia, ahmoja, ilveksiä ja merikotkia, lisäksi siellä asuu kotkia, kanahaukkoja ja huuhkajia.
Siitä huolimatta kettukanta on kolminkertaistunut metsästyksen lopettamisen (1995) jälkeen.Riekkokanta on kymmenkertaistunut samassa ajassa, huolimatta siitä, että puisto on yksi niistä harvoista paikoista maassamme jossa asuu ja pesii säännöllisesti juuri riekkoihin erikoistunut tunturihaukka.
Että ankea todellisuus ei pääsisi unohtumaan on syytä muistuttaa, että juuri tällä hetkellä on tuoreita hirvituhoja näkyvissä miljoona (1000000) hehtaaria, parinkymmenen (20) keskikokoisen kunnan pinta-alan verran. Seitsemän (7) vuoden uudistusalat.
Kun otetaan huomioon miljoona (1000000) uudelleen kuuselle istutettua kuusenjuurikäävikköhehtaaria ja lisäksi miljoona (1000000) kuivalle kankaalle istutettua kuusikkohehtaaria, niin ollaankin jo hirvituhojen (suorien ja välillisten) osalta kolmessa miljoonassa (3000000) hehtaarissa. Kuudenkymmenen (60) keskikokoisen kunnan pinta-alan verran, parinkymmenen (20) vuoden uudistusalat.
Tämä samainen remes toimii metsäkeskuksen täälläkin mainostaman miellyttävän keskustelupalstan (siis metsäkeskuksen oman) erikoisasiantuntijana. Tarkoitus on näköjään miellyttää persaukista holtitonta hirvimafiaa ja muita yhtä typeriä sorkkaeläinlaiduntajia. Ja tuhota puuntuotanto tässä maassa.
Olen juuri raivaamassa kuitukokoista (istutettu 2003) kuusikkoa, joka on täynnä hirvenjälkiä ja kusisia kiimakuoppia löytyy vähän väliä ja josta hirvet ovat kalunneet suuren määrän KUUSIa kuorettomiksi.
Viirupöllöparin reviiri on luokkaa 2000 hehtaaria. Niiden massa on alle 2 kilogrammaa. Tuolla massalla vaikutus myyräkantaan olematon. Tappaa ja syö reviiriltään pienemmät pöllöt.
Kahdelletuhannelle (2000) hehtaarille sopii maan eteläpuoliskolla neljä (4) kettureviiriä. Kettu on tärkein myyräkannan vakauttaja. Ja vahvan ja terveen kanalintukannan ylläpitäjä.
Yleispedot (kettu, näätä, minkki, supikoira, mäyrä) vakauttavat ja pitävät myyräkannan vakaana. Myyrät pysyvät silloin ydinhabitaateissaan (metsämyyrät metsissä ja peltomyyrät pelloilla) eikä taimituhoja tule lainkaan. Silloin on myös laajoja myyrättömiä alueita, joilla kanalinnut oleskelevat ilman petouhkaa.
Värriön tutkimusaseman 50-vuotiset aikasarjat kertovat, että häiritsemätön petokanta ylläpitää vakaan myyräkannan joka taas on edellytys suurelle ja vakaalle lumikko- ja kärppäkannalle.
Suomessa on paljon kuusenjuurikääviköitä, joilla istutettu kuusi on tuhoontuomittu kasvatettava (itseasiassa miljoona hehtaaria jo nyt), samoin miljoona hehtaaria liian kuiville maille istutettuja kuusikoita. Molemmat holtittoman sorkkaeläinlaidunnuksen ansiosta. Neljäntoista (14) vuoden uudistusalat. Juuri nyt on näkyvissä miljoona hehtaaria pelkkiä hirvituhoja. Ne eivät takuulla nosta laatua.
Täkäläistä hitaastikasvanutta laadukasta puuta menee kaupaksi vaikka kolminkertainen määrä hyvään hintaan (kun se vaan ei ole hirvien raiskaamaa).
Kaikki nestemäiset polttoaineet voitaisiin tehdä puusta. Ylijäävä osuus voidaan rahdata ulkomaille ja paluulastina tuoda selvää setelirahaa.
Venäjällä on 650000 hirveä (about 5 kertaa enemmän kuin meillä), mutta pinta-alaa on 54 kertaa enemmän.
Vain ylivuotiset vasat vaeltavat. Niistä ei montaa kerry.
Tuon vapaan metsästyksenkin tulee olla järjestäytynyttä. Järjestelykysymys. Ei tuota ongelmia. Toiminta voisi olla ammattimaista. Puuntuotanto ilman hirviä olisi helppo kaksinkertaistaa. Lisääntyvän puuntuoton koron korolla voisi aivan hyvin kustantaa ammattilaiset poistamaan vähätkin hirvet vuosittain.
Holtittomat sorkkaeläinlaiduntajat narskuttaisivat sen jälkeen hampaitaan kuin eunukit haaremin portilla.
Hirvi vapaasti (siis kenen tahansa) metsästettäväksi varsinaisella puuntuotantoalueella (20 miljoonaa hehtaaria). Parin vuoden kuluttua alue on tyhjä hirvistä. Ja susista. Ja hirvikärpäsistä. Ja hirvituhoista. Ja hirvikolareista.
Metsästysseurat hallinnoivat kaurisjahtia. Kauriin metsästystä rajoitetaan voimakkaasti. Monien seurojen vuokraamilla mailla niitä ei metsästetä ollenkaan.
Onhan siellä värriön luonnonpuistossa riekkokantakin kymmenkertaistunut 1960-luvun tasosta, kun se muualla on pudonnut viideskymmenesosaan. Kettu- ja näätäkannan kolminkertaistumisen ansiosta.
Myyrätuhovastaava ja johtava lumikkohypoteetikko henttonen, jonka edelleen sallitaan sepustella päättömyyksiään metsälehteenkin, kirjoitti asiasta taannoin jahti-lehdessä:
”…Kettukannan kasvuun ylipäätään liittyisi useita haittoja, esimerkiksi pienriistan kohtalo…”
Esittelin kyseiselle johtavalle hypoteetikolle (joka on luken metsäeläintieteen professori) värriön aineiston 2015 syyskuussa metsähallituksen pallasjärven toimipaikassa sanoen, että tuossa sepitteessäsi on yksi sana väärin: kasvuun pitää olla laskuun.Värriön luonnonpuisto on rauhoitettu kaikelta metsästykseltä 1995. Vuonna 1997, kaksi vuotta tuon metsästyksen lopettamisen jälkeen kirjoitti värriön tutkimusaseman silloinen johtaja susipulliainen Lapin taigaa-nimisessä kirjassaan muunmuassa: ”…Suomen eduskunta perusti aseman ympärille Värriön luonnonpuiston, 11000 hehtaaria, jossa metsästyskin on sittemmin kielletty, jotta pääsisimme selville, kuinka metsästämättömät riistakannat täällä pohjoisessa todella käyttäytyvät…”
Ne käyttäytyvät juuri päinvastoin kuin mitä lumikkohypoteetikot ja muut pässinpäät sokeine ja kuuroine peesareineen (riistahallinto, metsästäjäjärjestöt…) ovat näkevinään: metsokantakin on kolminkertaistunut, kun se muualla maassa on pudonnut juuri älykääpiömäisen myyränsyöjien vainon ansiosta kahdeskymmenesosaan 1960-luvun tasosta.
ht, kyllä sitä kärpästä on täälläkin, mutta näillä kuvioilla ei sattunut vaan olemaan. Syystä tai toisesta.
Tässä tehtiin päätehakkuu, jossa puuta oli luokkaa 700 r/ha, josta neljännes koivua. Niissäkään ei ollut vioituksia. Samoin harvennusta samoilla puusuhteilla. Myös vioitusvapaa.
