Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
”…itiöt leviävät satoja kilometrejä… …itiöt tartuttavat jopa 3-5 sentin kantoja…”
Kyseessä on selkeä haavaloinen.
VMI10 kertoo, että hirvituhoja on miljoonalla (1000000) hehtaarilla (seitsemän (7) vuoden uudistusalat). Ja ne tuhot ovat eriasteisia haavoja. Ja lähes kaikki männyissä.
Nyt niitetään holtittoman sorkkaeläinladunnuksen satoa. Ja tämä on vasta alkusoittoa.
Jo vuosia kestäneen tutkimusprojektin tiimoilta haastattelin (sihteerikin oli läsnä) naapurin 1921 syntynyttä isäntää (vielä täysin terävä ja aktiivinen), joka oli aloittanut metsästyksen 1930-luvulla. Hän kertoi, että 30-luvulla oli ollut erittäin vahva pienriistakanta, mutta heti sotien jälkeen kaikkein vahvin. Kun kysyin, että mistähän syystä, isäntä totesi, että silloin miehillä oli muuta ampumista.
Samaan aikaan (siis heti sodan jälkeen) kettukanta oli ollut poikkeuksellisen vahva. Paikallinen metsästäjä oli ampunut yhtenä talvena 50 nelökilometrin alalta 50 kettua.
Kysyin, että siitäkö alkoi kanalintujen alamäki. Isäntä mietti ehkä pari sekuntia ja sanoi, että ”siitä se alkoi”.Pisimmät aikasarjat kanalinnuista alkavat vuodesta 1956, josta pudotusta on keskimäärin 95%. Tosin pyyhavainnot ovat vähentyneet vain 50%.
Minä olen nähnyt tuollaisen syöntitapahtuman. Puskemisjäljet ovat ihan erilaisia. Viime päivinä olen omissa taimikoissa joutunut törmäämään kymmeniin liki kuitukokoisiin nurinpuskettuihin ja kallelleen saatettuihin kuusiin ja mäntyihin. Lisäksi runsaasti (satoja) jopa ympärisyötyjä runkoja. Ja se syönti alkoi jo elokuussa.
Timppa: ”…Hirvenmetsästys ei toden totta ole sellaista kun, kun ulkopuoliset luulevat…”
Juuri noin!
Meillä oli ja on jatkuvasti hirviseurueessa jäseniä about 20. Vielä muutama vuosi sitten porukka jakautui kymmeneen (10) ampujaan ja kymmeneen 10 ajohenkilöön. Lisäksi mukana oli koira (kytkettynä) haavakoiden varalta.
Metsästysalue oli jaettu pariinkymmeneen noin sadan hehtaarin mahdollisimman neliömäiseen lohkoon. Joiden neliöiden sivuilla (yleensä teitä) oli sopivin välein ampumatorneja (korkeus luokkaa 3-4 metriä). Ajot kestivät tunnin verran. Hirvet tulivat ampumaketjuun hiljalleen, ajohenkilöstöä kuunnellen. Parhaat vedot tuottivat seitsemän (7) hirveä (enempää ei voinut ampua, koska nylkimön kapasiteetti ei sallinut).Minä olen ampunut aukossa lähimmillään hirven alle metrin päästä kiväärin piipun suusta. Koiran edessä hiljaa tulivat. Välillä pysähtelivät ja kuulostelivat. Mutta niin vaan menivät alle kahden metrin päästä.
Että sellaiset aistit ja metsästyksen vaikeus. Olin jahdissa mukana ensimmäisen kerran 1959.
Minun kotipaikkakunnallani se ”valittu” maanomistajajäsen on ollut pienmetsänomistaja (tähän mennessä kaksi ”hoitanut” tehtävää), joka saa toimeentulonsa aivan muusta kuin puuntuotannosta. Lisäksi pitäjän innokkaimpia hirvenmetsästäjiä. Molemmat vuohia kaalimaan vartijoina.
Terveisiä vaan jäpäkyörille.
