Käyttäjän Anton Chigurh kirjoittamat vastaukset
-
Meillä oli ajometsästysaikaan (ei niinkään kauan sitten) useita 100 hehtaarin ajoja joista ammuimme 7 hirveä (enempää ei sopinut nylkimön kintureihin kerralla) kymmeneen asemieheen (joista puolet oli jo sellaisia huru-ukkoja, että häthätää ladon seinään osuivat; asekuntoisia oli siis puolenkymmentä). Koko operaatio ketjun vetoineen siihen, kun saalis oli pistetty, kesti alle tunnin.
Nykyinen koirailu on äärimmäisen hidasta ja tehotonta nyhjäämistä.Kyllä oli sen riistakeskuksen johtajan oravan juttu sitä tasoa (Metsästäjä 5/2015, pääkirjoitus, löytyy verkosta). Ja toivosen täti peesaili viimeisessä makasiinisssa.
Metsälehti mainostaa itseään:
”Metsälehti on tehty sinulla ja kaltaisillesi. Suomalaisille metsänomistajille. Se on ainoa puolueeton metsäalan lehti. Se on vain ja ainoastaan metsäsi puolella.”
Valitettavasti tyvitervastautia (männynjuurikääpä) vastaan kestävin on haapa. Siitä muodostuu pikkuhiljaa sellainen yhtälö, että hukka perii muutkin kuin ongelman aiheuttajat.
”Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta… …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia.”
Tuo toisella sivulla esittelemäni kuusikko (istutettu 1991, puuta 196,2 kiintoa/ha, kasvu 14,1 kiintoa/ha/vuosi) oli aluksi oikea harminpaikka. Pensastui, latvat kuivuivat, esiintyi monilatvaisuutta, 1997 keskipituus oli alle metrin.
Kasviopin aivan perusasioiden mukaan oireet viittasivat kaliumin tai boorin tai molempien puutteeseen. Siihen aikaan kemiralla oli tarjolla suometsien jatkolannoitukseen metsän kalihivenlannos, joka sisälsi sopivasti noita ravinteita. Levitin sitä pensastoon ja löytyi kasvun ihme. Kasvupaikka ei ole suota, vaan lehtomaista kangasta, hienojakoinen kangasmaa. Itäänviettävä loiva rinne, siitä huolimatta ojitusmätästys.
Minulla on tässä edessäni metsätaloussuunnitelma jonka maastotyöt tehtiin viime (2014) vuoden toukokuussa, eli kaksi kasvukautta lisää tähän päivään.
Kuusikko, joka on istutettu 1991. 23 vuotta istutuksesta tilavuus on ollut 168 kiintoa/ha ja kasvu 14,1 kiintoa/ha/vuosi. Tuon arvion mukaan puuta on tällä hetkellä 196,2 kiintoa/ha.
Runkoluku 2080, pohjapinta-ala ollut silloin (2014 toukokuussa) 32, lpm 14, pituus 10.Akatemiaprofessori ilkka hanski (ainoa pohjoismaalainen joka on saanut niinsanotun biotieteiden nobelin) kirjoittaa kirjassaan ”Viestejä saarilta”:
”Pedoilla puolestaan on usein ratkaiseva merkitys kasvinsyöjien kannanvaihtelussa, ja siten niillä on välillinen vaikutus itse elinympäristön rakenteeseen. Tästä on kysymys esimerkiksi haavan, hirven ja suden kannanvaihteluissa meidän pohjoisissa metsissämme. Kun ihminen on ajanut suden sukupuuton partaalle, hirvikanta on kasvanut niin suureksi, että haavan uusiutuminen metsissä on lähes olematonta… …Haapa on pohjoisten metsien avainlaji, josta sadat muut lajit ovat jollain tavoin riippuvaisia.”
Ei tunnu missään vaikka sudet tappaisivat 30000 vasikkaa, sillä täällä tuotettiin viime vuonna naudan-, sian- ja siipikarjan lihaa yhteensä 381 miljoonaa kiloa. 2,3 miljoonan hehtaarin pelloilla. Joilla tuotetaan lisäksi leipäviljakin, perunat ja hevostenkin heinät.
Poronlihaa ”tuotetaan” 13 miljoonan (maa täysin mustalla muralla) hehtaarin alalla nafti 1,5 miljoonaa kiloa.
Hirvenlihan tuotanto vaatii 30 miljoonaa hehtaaria. Tuloksena 7 miljoonaa kiloa sitkellosta.
Tuo laidunnus estää tehokkaan puuntuotannon. 100000 holtitonta ja ennenkaikkea käsittämättömän yksinkertaista ja typerää (luokkaa lumikkohypoteetikot) sorkkaeläinlaiduntajaa aiheuttaa puuntuotantoon 100 miljoonan kiintokuutiometrin vajauksen vuodessa.
