Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Jonkun verran tulee tehtyä polttopuuta myyntiinkin. Siinä samalla on tullut laskeskeltua, että mitä mitä se polttopuun tekeminen kulloinkin oikein kustantaa. Samaa periaatetta olen noudattanut omienkin polttopuiden suhteen, mutta rahaa ei sentään siirrellä taskusta toiseen. Ajatuksena on ennemminkin suunnitella miten homman hoitaa kustannustehokkaimmin. Omaa kalustoa on traktori+kuormaaja, sekä sahaava pilkekone.
Ihan pienten ”pölkkyjen” keräilyllä homma on kaikkein tuottamattominta, kun ottaa huomioon kuinka paljon on tehtävä työtä koneella tai käsin vaikkapa 10 kiinnon erän kasaamiseksi alle 50 ltr rungoista vs. 150-200 ltr rungot. Hakkuuntyön lisäksi sama ero jatkuu kuljetuksessa (varsinkin matka) ja lopulta pilkekoneen ääressä.
Tämä veroale oli ihan puhdas ”vappusatanen”, eli paljon melua tyhjästä. N. 4 sentin veronalennus häviää normaaliin hinnanvaihteluun. Joku taloustieteilijä ehti olla jo sitä mieltä, että se kannustaa tuhlaamaan polttoainetta. En jaksa uskoa, että tästä alennuksesta kukaan tavallinen autoilija ihan laukalle lähtee..
1) Joensuussa tekevät Pielisjoen varteen uutta puistoa. Remontissa tehdään uusia kulkureittejä ja mm. vanhoja nurmialueita muutetaan luonnonkukkakedoiksi. Hankkeen aikana kaadutuista puista tehtiin penkkejä yms. rakenteita ja osa kaadetuista puista siirrettiin lahopuiksi näille ketoalueille. Eli jossain on kuitenkin edes yritetty toisin kuin aiemmin edellä epäiltiin.
2) FSC väki on ahkerasti panetellut PEFC sertifikaattia viherpesuksi ja kaikin puolin höttöiseksi. Joulun tienoilla oli Maaseudun Tulevaisuudessa hyvin erikoinen uutinen. Valko-Venäjän valtion metsien sertifioinnin tarkastus oli paljastanut kahdeksan FSC:n kestävyyssertifioimaa rangaistussiirtolaa , joissa poliittiset vangit tekivät mm. puutöitä.
Kun miettii mitä sertifioinnilla täällä Suomessa oikein tarkoitetaan (ekologista, sosiaalisesti oikeudenmukaista ja taloudellisesti kestävää metsien käyttöä), niin kiinnostaa erittäin paljon millaiset ovat FSC kriteerit poliittisille vangeille ja rangaistussiirtoloille? Vai viitataanko tällä kestävyyssertifioinnilla enemmänkin vankileirin rakenteiden luujuuteen?
<p><p>Muutama kommentti nelivetoihin liittyen. Yksinkertaisin ja ainakin ennen yleisin järjestelmä (esim. avolavat) oli sellainen, jossa autossa ei ollut erillistä keskustasauspyörästöä jakovaihteistossa (etu- ja taka-akselilla oli tietysti tasaupyörästöt). Tälläinen auto on pitävällä pinnalla nelivedolla ajettaessa varsin kankea kääntymään ja liukkaalla pinnalla taas on taipumusta aliohjautuvuuteen. Varsinkin jos rengaskuluissa haluaa säästää ja käyttää renkaita joilla lain mukaan saa ajaa kesät talvet. Tällöin kuskista on vaara tulla matkustaja hyvinkin nopeasti. Jumiin jäädessä tälläinen auto vetää etu ja taka-aksellilla yhdellä pyörällä, mikäli autossa ei ole tasauspyörästön lukkoa.</p><p>Nostikoukun muistelemat napalukot kehitettin sitä varten, että niiden avulla voitiin estää etupään voimansiirron (kardaani yms.) pyöriminen silloin kun ajettiin takavedolla. Tällä tavoiteltiin lähinnä polttoaineen ja voimansiirron osien säästöä.</p><p>Lisäämällä autoon keskustasauspyörästö saatiin ajo-ominaisuuksia nelivedolla parannettua huomattavasti, mutta ilman tämän tasauspyörästön lukkoa auto oli jumiin jäädessään vain ”yksi vetoinen”.</p><p>Nykyautoissa on sitten laaja valikoima eritavoilla toteutettuja nelivetojärjestelmiä, joista toiset ovat lähinnä avustavia ja toiset sitten todellisia nelivetoja, jotka vievät auton niin pitkälle kuin renkaissa pito ja autossa maavara riittää. Mr Murphyä siteraaten asian voisi kiteyttää että mitä parempi neliveto, sen kauempana avusta ollaan, kun sitä tarvitaan.</p></p>
Jos puomi on laitettava syystä tai toisesta, niin eikö välttäisi mekaaninen numerokoodilla toimiva riippulukko? Sellaista tiedän käytettävän ihan hyvällä menestyksellä parilla ongelmallisella tiellä. Ei tunnu olevan mikään ongelma ilmoittaa tarvitsijoille oikeaa numeroyhdistelmää.
Riistakamerakin on hyvä valvoja, mutta siitä pitää laittaa varoituskyltti tien poskeen.
Näitä ”huoltouria” olen teettänyt mönkijälle jo varmaan vuosikymmenen ajan. Eli päätehakkuun jälkeen merkkaan maastoon jätettävän uran paikan. Käytännössä se on yleensä ajokoneen toinen telanjälki. Näitä uria jätetään muutaman kymmenen metrin välein. Kaivuri muokatessaan jättää uran kohdalla muokkaamatta 2 metriä leveän muokkaamattoman kulku-uran. Jos uralle sattuu hankala kanto/kivi, niin sellaisen kääntäminen syrjään ei kauaa vie.
Istutuksen koittaessa otan taimet joko kotipihalle tai muuhun sopivaan paikkaan, jossa niiden huolto sujuu helposti. Tavoitteena on, että taimilaatikoita ei kannella käsin kuin varastopaikkaan ja siitä mönkijän lavalle. Kun uraverkosto on sopiva, niin taimenistutus sujuu ilman turhia kantamisia ja vakkakin on tyhjenee sopivasti aina huoltouralle tullessa. Mönkijää sitten siirretään työmaan etenemisen tahdissa.
Huoltouran erottaa vielä varhaisperkauksen yhteydessä, mutta varsinaisen taimikonhoidon jälkeen sen löytäminen on jo hankalaa, ellei siinä ole aktiivisesti liikuttu. Muutamia ”runkouria” on jäänyt palvelemaan tulevia tarpeita, mutta valtaosa on hävinnyt viimeistään taimikonhoidon jälkeen.
Omilla kotikulmilla tilastot näyttävät, että tavoitetasolla ollaan. Tavoitetasosta tietysti voidaan olla montaa mieltä, mutta ongelmana on se, että alueelle on muodostunut aikojen saatossa hirvitihentymiä ja miltei tyhjiöitä. Syystä tai toisesta näiden tihentymien purkaminen ei ole onnistunut.
Lupien keskittäminen tihentymien purkamiseksi taitaa tyssätä seurojen keskinäiseen eripuraan ja saaliskateuteen. Ilmeisesti osalla seuroista olisi edessä välivuosi jahdissa jos luvat jaettaisiin hirvitihentymien purkamiseen. Ainakin kootut selitykset viittaavat siihen suuntaan.
”Kokki” onkin mielenkiintoinen tapaus. Paljon pienemmistäkin puheista on pistetty linnaan tai pudottu parvekkeilta, portaikoista tahi veneestä. Kun näin ei vielä (huom!) ole käynyt, niin kokin melskauksella on ”isoisän” suostumus.
Länsi haluaisi nähdä Venäjän nykyhallinnon hajaantumisen ja sitä myöten sen kaatumisen. Ehkäpä näillä jatkuvilla avautumisilla halutaan harhauttaa länsi uskomaan, että näin on todellakin piakkoin käymässä ja samaan aikaan sumuverhon suojassa puuhastellaan ihan muuta. Sekään ei ihmetyttäisi, jos käynnissä olisi Operaatio Trusti 2.0 (Tsekan operaatio 1921), jossa turvallisuuspalvelu masinoi nykyhallinnon kaatamista tavoittelevan oppositioliikkeen. Kun sen piiriin on hakeutunut kaikki mahdolliset vallantavoittelijat, niin ansa laukaistaan ja sitten kuri kovenee entisestään.
Älä kuuntele mitä suu sanoo, vaan katso mitä käsi tekee.
Ukrainan sotaa on mielellään verrattu Suomen talvisotaan. Talvisota päättyi, koska molemmat osapuolet olivat valmiita solmimaan rauhan. Suomi siksi, että armeijan kestokyky alkoi olla lopussa. Joidenkin arvioiden mukaan 2-3 viikkoa olisi kyetty taistelemaan ennen rintaman lopullista murtumista.
Miksi sitten Stalin teki rauhan, kun voitto oli käden ulottuvilla? Koska pelkäsi joutuvansa sotaan länsiliittouneita vastaan. Ranskassa ja Iso-Britanniassa oli lopulta saatu lähes välitön valmius Suomen avustamiseen sotilaallisilla operaatioilla. Materiaaliavun lisäksi joukkoja olisi suunnattu Lappiin (jossa samalla olisi käännetty Ruotsin malmivarannot pois saksalaisten ulottuvilta) ja kokonaan uuden rintamasuunnan avaaminen Kaukaasian suuntaan mm. Turkin kautta. Operaatioon kuului mm. Neuvostoliiton öljykenttien pommittaminen.
Mitä sitten tulee Ukrainan sotaan, niin selvää on, että molemmat osapuolet ovat kärsineet raskaita tappioita. Venäjä lähti sotaan parhaiten varustetuilla ja koulutetuilla joukoillaan, joissa oli runsaasti vakinaista henkilökuntaa.
Näin ollen rivistä on poistunut sitä parasta kalustoa ja juuri sitä porukkaa, joka kykenisi parhaiten koulutttamaan palvelukseen otettavia reserviläisiä. Nyt on sitten otettu käyttöön vanha neuvostoliittolainen sodankäyntitapa, jossa määrä korvaa laadun. Rajoitteensa tälle sodankäyntitavalle tuo se, miten kalustotappiot kyettäisiin korvaamaan kalustolla, joka kykenisi kilpailemaan lännestä virtaavan modernimman kaluston kanssa. Eniten toivotaan, että Ukraina ja ennenkaikkea sen liittolaiset väsyvät ensin.
Henkilötappioistahan ei juurikaan tarvitse välittää niin kauan kun maassa ei ole aitoa toimintakykyistä poliittista oppositiota. Wagnerin johtajan esiintymiset ja monet kummalliset kuolemat viittaavat siihen, että ”maton alla” tapahtuu kyllä jotain.
Ukrainaan virtaa moderninpaa kalustoa ja monenlaista muutakin apua josta on suurta apua. Tärkein kysymys lienee se, että mitä tällä avulla saadaan aikaan. Jos menetettyjä alueita ei saada vallattua merkittävästi takaisin voi sotaväsymys iskeä ja poliitttinen paine rauhantekoon kasvaa huomattavasti.
Kuten talvisota, niin Ukrainan sotakin on osa isompaa kansainvälistä konfliktiä ja ratkaisukin tapahtunee jossain muualla kuin yksittäisessä taistelussa.
Vaikka mieli tekisi, niin ihan heittämällä en usko tähän ukrainalaisten levittämään uutiseen. Hersonista on vielä ”pitkä” matka Krimille ja Hersonkin on vielä valtaamatta. Dnipron(?) sillat on tuhottu ja Krimin valtaamiseen tarvittavan joukon (ja etenkin se huollon) ylimeno joesta ei ole ihan pikkujuttu, eikä onnistu päivässä tai kahdessa, eikä yhdellä tai kahdella ponttoonisillalla, vaikka vihulainen olisi paennut Uralille saakka.
Sen sijaan tässä voi paremminkin olla hybridioperaatio, jolla halutaan murentaa ko. suuntien joukkojen taistelutahtoa entisestään. Tieto Harkovan suunnan tapahtumista on varmasti saavuttanut tämänkin suunnan joukot ja nyt levitetään tietoa, että ”omat” johtoportaat ovat lähdössä käpälämäkeen ja jättämässä taistelevat joukot oman onnensa nojaan. Tämä ”tieto” lisättynä kaikilla muilla murheilla ei ainakaan edistä taistelutahtoa.