Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Juta, laskin tuolla samalla kaavalla/periaatteella mitä tuossa linkissä on Autoliittokin käyttänyt. Muutama vuosi sitten piti selvittää verottajalle mihin laskelma perustuu ja silloin kelpasi ihan hyvin. Toki auto oli käytetty ja edukkaampi, mutta sama periaate.
Itse kustannukset laskemalla voi todeta, että auton omistaminen ja sillä ajaminen on tolkuttoman kallista. Tuossa linkissä on laskettuna kustannuksia erilaisilla autoille, joten kannattaa tutustua.
Lisäys: Autoliiton laskelmasta taisi puuttua rahoituskulut, jotka nekin on laskettava mukaan.
Pöllipaula, jos et itse laske yksityistalouden käytössä olevan mönkkärin käyttökustannuksia, niin silloin on tyytyminen tuohon 14€/ tunti korvaukseen ja silloin et enää erikseen voi vähentää bensa-, huolto- tai vakuutuskuluja. Toinen vaihtoehto on itse laskea kuiteista mönkijän todelliset käyttökustannukset (polttoaine, huolto, vakuutukset, pääomakulut jne.) ja käyttää sitä saatua lukua verotuksessa.
Sulli ja Berza, auto ei kuulu metsätalouden kalustoon, vaan on ns. tavallinen yksityistalouden käytössä oleva auto. Kun lasken auton pidon vuotuisia kustannuksia, niin yhtenä osana laskelmaa on huomioida auton arvon alenema, joka on myös kustannus siinä missä vaikkapa polttoaineen osto.
Puolihuolimattomasti sulkuihin laittamani poisto termi aiheutti varmaan turhaa sekaannusta. Koetin sillä havainnollistaa mitä arvonalenemalla tarkoitin.
Tässäpä vielä linkki aiheeseen, jos kiinnostaa:
https://yle.fi/uutiset/3-10042081
Omassa verotuksessani olen laskenut matkakulut todellisten kustannusten mukaan, eikä siitä ole tullut napinaa. Verottajan ohjeeessahan mainitaan, että kulut vähennetään todellisten kustannusten mukaan tai sitten verottajan antaman (0,25 €/km) arvon mukaan. Pakkohan se on verottajan hyväksyä, kun laskelma perustuu todellisiin kustannuksiin.
Vuotuisena arvonalenemana (poistona) olen käyttänyt vähän maltilllisempia lukuja, jotka löysin Autoliiton sivuilta.
Yksinkertaisin ja helpoin vaihtoehto on juuri tuo Puukin mainitsema verottajan hyväksymä tuntikorvaus.
Jos haluaa olla vähän perusteellisempi ja viitsii nähdä enemmän vaivaa, niin kerää kaikki kuitit talteen ja laskee itse paljonko ovat mönkijän käytön todelliset tuntikustannukset pääomakuluineen ja käyttää sitä arvoa verotuksessa.
Metsätalouden käyttötunneista kannattaa pitää ajopäiväkirjaa, niin ei tarvii verottajan kanssa otella. Käyttötunnit olen kirjannut sen mukaan mitä tuntimittari näyttää.
Normandy, jos ennakkoraivauksessa kuviolle jää 20-30 cm kantoja, niin ei haittaa ja ihmettelen jos konekuski siitää ryhtyisi kimpoilemaan. Sanot vaan, että raivasit talvella ja kannot voi siksi olla paikoin pitkiä ja sillä hyvä. Kannon pituudesta koituvan tappionhan kärsit sinä metsänomistajana saamatta jääneinä puukauppatuloina.
Paljon enemmän kuskia haittaisi, jos raivaus olisi kokonaan tekemättä.
Itse hoidan verokirjanpidon myös excelillä ja ”arkistoinnin” olen hoitanut seuraavasti:
Yhteen mappiin olen sijoittanut kiinteistöiden omistukseen ja hallintaan liittyvät asiakirjat tiloittain (esim. tilan kauppakirja, maanmittauslaitoksen asiakirjat, mets.vuokrasopimukset, tiesopimukset jne).
Puukaupan asiakirjat on omassa mapissaan, niin että kaupan päätyttyä samassa nipussa on kaikki paperit ( esim. mk-ilmoitus, sopimus, mittaustodistus, tukkitaulukot). Samalla kauppakirjalla kun voi olla ostettuna puuta useammaltakin tilalta.
Verokirjanpidossa jokainen vuosi on omassa mapissaan verolajeittain (metsä, maatalous jne) kaikkine tositteineen ja muistiinpanoineen. Yleensä kirjaan tulot ja menot sitä mukaa kun ne tapahtuvat, niin käytännössä veroilmoitus olisi valmis aina tammikuun ensimmäisenä päivänä. Mutta tärkeämpänä pidän sitä, että näin pystyy reaaliajassa seuraamaan eri tulojen ja kustannusten kehittymistä vuoden mittaan.
Metsätaloussuunnitelmille, kemeroille yms.on oma mappinsa.
Metsäyhtiöiden tarjoamiin ”pilvipalveluihin” en ole tallentanut mitään. Teen kauppaa monien eri yhtiöiden kanssa, niin on parempi, että kaikki on ns. omissa näpeissä, eikä ripoteltuna eri paikkoihin.
Jos jotain voisi tehdä uudestaan alusta alkaen, niin valokuvat olisin tallentanut tiloittain ja vuosittain. Mukaan vielä jokin tunniste josta selviää mistä ja miksi kuva on otettu. Kuvien arvohan tulee esiin vasta vuosien kuluttua, kun tilanne maastossa on muuttunut.
Juttelin tänään tuttavan taksikuskin kanssa. Kahteen kuukauteen oli suhannut 20 tkm uudella taksikäytössä olevalla sähköautollaan. Ei kuulemma ole enää palaa takaisin be /dsl kalustoon. Ainoana miinuksena piti sitä, että latausten kanssa pitää ennakoida ja olla tarkkana mistä autonsa lataa, ettei sähkön hinta pääse yllättämään.
Tolopaiselle tiedoksi, että nainen on palvellut hävittäjälentolaivueen komentajanakin pari vuotta. Taitaa nyt olla opettamassa ilmasodankäyntiä. Että se siitä väitteestä.
Nuorten pysyvyyteen alalla voi vaikuttaa sekin, että moni on tehnyt valintansa peruskoulun päätteeksi. Ei ole realististakaan odottaa, että jokainen osaisi tuossa iässä juuri sen itselleen sopivimman ammattinsa. Työelämän todellisuus saattaa osoittautua joksikin ihan muuksi, mitä valintahetkellä on kuvitellut.
Kmo! Ainakin itäisessä Suomessa metsäautotien risteykseen on tapana jättää puukuormaa hakiessa varoituskolmio, jossa lukee kuljetusliikkeen nimi ja kuskin puhelinnumero. Toimii samalla hyvin myös varoituksena tavalliselle autoilijalle.