Käyttäjän ate kirjoittamat vastaukset
-
Aiemmin oli viittailuja Pohjois-Karjalassa perustettuun toimikuntaan, joka haluaa muutosta hirvilupiin.
Kysymys on saamani tiedon mukaan siitä, että hirvikannassa on pitäjien sisällä suurta vaihtelua. Esim. Pielisen rantamailla hirviä on runsaasti ja salomailla taas niukemmin. Keskiarvolla tarkasteltuna pitäjän hirvikanta näyttää olevan sovitulla tasolla, mutta osassa pitäjää on melkein tyhjiä alueita ja toisaalla elukoita on ”reilusti liikaa”.
Näiden tihentymien purkuun ei riistapuolella tunnu löytyvän keinoja tai halua.
Jean S ja Anneli! Tällä hetkellä jokaisesta pellosta, johon haetaan maataloustukea on oltava alle 5 vuotta vanha Viljavuustutkimus, jonka tekee erillinen tutkimuslaitos sinne lähetystä maanäytteestä. Siinä määritetään mm: Maalaji ja sen multavuus (esim. turvepelto vai ei?) ja tämän lisäksi selvitetään myös maaperän viljavuus (määrittää osaltaan lannoitusrajoja), kalkitustarve, hivenainepuutokset jne. Viljelijä ei siis itse todellakaan voi päättää onko pelto eloperäistä turvemaata vai ei, vaan sen tekee tutkimuslaitos.
Käytännössä kaikkien Suomessa viljelyksessä olevien peltojen maalajeista on siis jo olemassa ajantasainen ja jatkuvasti päivittyvä tieto, jos niitä haluttaisiin käyttää. Koko ilmastotouhuun sopii hyvin kaksi neuvostoliittolaista sananlaskua: ”Kun syyllinen on tiedossa, niin rikos kyllä löytyy” ja ”totuutta on kahta eri lajia, tieteellistä ja tarkoituksenmukaista”.
Omalla kohdalla eniten hyötyä mönkijästä on ollut taimenistutuksissa ja tuhopuiden raivauksissa sopivilla kohteilla.
Jo pidemmän aikaa olen merkinnyt päätehakkuun jälkeen maastoon ajourat, joihin maanmuokkaaja jättää 1,5 metriä leveän muokkaamattoman reitin mönkijälle. Pahimpiin paikkoihin on muutamalla kauhan liikkeellä tehty luiskaa tai muuta tasausta kulun helpottamiseksi. Istutettavat taimet olen ottanut kotipihaan, koska siellä ne ovat helpoiten varastoitavissa ja tarvittaessa kastelukin sujuu näppärästi.
Mönkijään ja kärryyn mahtuu helposti päivän istutusmäärä ja tasaisen ajoverkoston ansioista taimilaatikoita ei tarvitse maastossa kannella metriäkään, vaan konetta siirretään sitä mukaa, kun työ etenee.
Muutaman kerran tuhopuita kerätessä olen liikkunut aiemmin harvennetulla alueella mönkijällä sahojen ja muiden varusteiden kanssa, jolloin ”kohteelta” toiselle on ollut nopea siirtyä ja hyödyntää mönkijän vinssiä mm. konkeloiden purkamisessa. Hankalammassa paikassa olleita puita on vinssillä voinut juontaa helpompiin kohtiin ja sitenkin nopeuttaa varsinaista lähikuljetusta. Toki isommat tuhot ja hankalammat maastot on sitten hoidettu perinteisillä metsäkoneilla.
Jees, en yleistellyt mitään ja miten sattuu, vaan vastasin nimemerkille ”vmt”, joka pohti yksityiskäytössään olevan autonsa metsäkäytöstä aiheutuvien kulujen vähentämistä verotuksessa.
Ja kyllä auto voi kuulua metsätalouden kalustoon ihan verotuksessakin, kunhan vain Verohallinnon asettamat ehdot täyttyvät. Linkkinä Verohallinnon ohje, jossa käsitellään auton ja monen muun kamppeen hankinnan ja ylläpidon kulujen verovähennyksiä metsätaloudessa. Omassa taloudenpidossani luotan enemmän viranomaisten ohjeisiin, kuin keskustelupalstojen turinoihin.
VMT, omakohtainen verottajan tarkastelun kestänyt laskelma menee näin: Kaikki kustannukset laskun loppusumman mukaisesti+auton rahoituskulut+arvon alenema= auton todelliset kustannukset vuodessa.
Jos käytetään esimerkkisi ajomääriä ja oletetaan kustannuksiksi 600€/ vuosi, niin auton käytön todellinen km-kustannus on silloin 600 €/1000 km = 0,6 €/km. Ja metsätalouden verotukseen sitten 900 km x 0,6€= 540€.
Alv-laskelmaan ei kuluja auton kuluja laiteta, koska se ei kuulu verotuksessa metsätalouden kalustoon. Samasta syystä mitään erillisiä poistojakaan ei voi tehdä, vaan se sisältyy tuohon todelliseen vuotuiseen käyttökustannukseen arvon alenemana.
No eipä tässä Jees sitä epäillä, ettetkö metsässä töissä kävisi ja ajopäiväkirjaa pitäisi, vaan ihmetellään edellä mainitun verottajan ohjeen ja kertomustesi välistä ristiriitaa.
Sen ohjeen mukaanhan auto voidaan verotuksessa liittää metsätalouden kalustoon, jos yli 50% sen ajoista liittyy metsätalouden pääomatulojen hankintaan (tämähän on ihan selvää), mutta tälläiseksi ajoksi ei lasketa ajoja jotka suuntautuvat kotoa metsään, vaikka kuinka oltaisiin menossa metsätöihin. Eli noista aiemmin mainitsemistasi esimerkeistä vain taimien haku terminaalista palstalle täyttäisi verottajan näkemyksen metsätalouden ajosta metsätalouden kalustoon kuuluvalla autolla.
Toinen vaihtoehto on, että autosi on kuitenkin yksityistalouden kirjoissa ja matkakulut vähennät verotuksessa todellisten kustannusten mukaan. Asia on tällöin suurin piirtein sama, joskin erojakin on mm. yksityisajot eivät muodosta verotettavaa tuloa.
Kun verottajan ohje on noinkin tyly, niin tuntuu hyvin erikoiselta, että autosi olisi hyväksytty verotuksessa metsätalouden kalustoon kuuluvaksi muutaman kymmenen hehtaarin perusteella. Ja merkilliseltä nimenomaan sen suhteen miten verottaja soveltaisi omia ohjeitaan eri puolella maata, kun tiedän parikin mt-yrittäjää joilla se ei onnistunut, vaikka hehtaariluku on nelinumeroinen.
Puuki suora lainaus Verohallinnon syventävistä ohjeista koskien ”metsätalouden pääomatulon hankinnassa käytettävien koneiden hankintamenon vähentäminen” (VH/2296/00.01.00/2019):
”Auto tai muu kulkuneuvo voi kuulua metsätalouden kalustoon vain, jos sillä ajettavista ajoista yli puolet liittyy muuhun metsätalouden veronalaisen pääomatulon hankintaan kuin metsätilalle kulkemiseen.
Metsätalouden kalustoon ei myöskään kuulu henkilöauton peräkärry, jolla kuljetetaan tarvikkeita ja koneita asunnolta metsään.
Auton sekä peräkärryn metsätalouden tulonhankintaan kohdistunut käyttö voidaan kuitenkin vähentää todellisten kustannusten mukaisesti metsätalouden matkakustannuksina”.
Käytännössä metsänomistajalla suurin osa ajoista on juuri näitä ”tilalle töihin ajoja”,joten on aika vaikea hahmottaa miten ns. ”metsäauton” saisi liitettyä verokarhun kestävästi verotuksessa metsätalouden kalustoon kuuluvaksi. Sitä en osaa sanoa muuttuisiko tilanne sittenkään, jos olisi perustanut metsistään vaikkapa osakeyhtiön (tosin silloin taitaisi jäädä kemerat saamatta)?
Jäljelle jäänee oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: Tyytyminen verottajan 0,25€/km korvaukseen tai tositteisiin perustuva laskelma auton käytön todellisista kustannuksista. Mutta tällöin se ”rakas verottajan lypsylehmä” ei kuulu metsätalouden kalustoon, vaikka kuinka ”metsäauto” omistajalleen olisikin.
Metsurimotokuski ja tuossa km-laskelmassa on sellainen ”kaatopykälä”, että tässä 50% ajomäärätarkastelussa asunnon ja metsän välistä matkaa ei pidetä metsätalouden ajona.
Asia on harvinaisen selvästi kirjoitettu Verohallinnon tarkentaviin ohjeisiin. Samaisessa ohjeessa todetaankin, että auton kuuluminen metsätalouden kalustoon on hyvin poikkeuksellista. Joten ehkäpä tässä on nyt käsillä juuri tuollainen harvinainen poikkeus, jos verottajakin on asian siunannut.
Anneli on ihan oikeassa. Golf-virta on heikentymään päin. Viime vuonna niitä rekisteröitiin huomattavasti vähemmän kuin edellisenä😉.
Verottajan voimassa oleva ohje metsätalouteen kuuluvasta autosta on varsin selkeä: Auto voi kuulua metsätalouden kalustoon, jos sillä ajettavista ajoista yli 50% on metsätalouden ajoa (aivan kuten Puuki aiemmin totesi). Mutta metsätalouden ajoksi EI LUETA kodin ja metsän välisiä ajoja. Tämän kaatopykälän ansiosta ”auton kuuluminen metsätalouden kalustoon on hyvin poikkeuksellista” (suora lainaus verottajan ohjeesta). Jos nyt kuitenkin jotenkin auto sinne talouden kalustoon kuuluisi, niin saman ohjeen mukaan ne metsätalouteen kuulumattomat ajot tulouteen verotuksessa metsätalouden pääomatuloina.
Käytännössä jäljelle jää vaihtoehtoina kustannusten vähennys todellisten kulujen mukaan tai ”verottajan siunaaman” km-korvauksen käyttö. Kumpiko tapa tuottaa suuremman vähennyksen selviää vain kuitteja keräämällä. Itselläni on ”metsäautona” n. kymppitonnin paku, jonka todelliset käyttökustannukset ovat vuositasolla n. 0,30 €/km .