Eihän hankintahakkuun kannattavuutta yksioikeuetetusti voi noin laskea, mitä Toppi kertoo.Tietysti, jos on ammattitiyöstään poissa tämän hakkuun vuoksi, se tulee pohdittavaksi.

Jos taasen tekee harrastus-kuntoilu- virkistys työnä, kannattaa tehdä vaikka kiinnon päiviä, ellei palsta ole älyttömän kaukana. Itselleni on tärkeintä työn jälki ja nämä edellämainitut arvot, eikä niinkään kiintomäärä.

Omalla mallillani on jäänyt viivankin alle ihan kohtuullisesti ja uskallan sanoa, että tilojeni arvo näin tehtynä on huomattavasti korkeanpi, mitä se olisi konetyönä pystykaupoilla harvettuina.

Anton kyllä kirjoittaa puuta-heinää tuossa kettutilastossa.

Jokainen googlea käyttävä löytää oikeat tiedot  kettusaaliiden kehityksessä.

Aikoinaan keväällä hankiaisilla raivasin erään kuvion , jossa oli 3-4 metrisiä koivuja poistettavana.

Ajattelin muutan vuoden kuluttua käydä viimeistelemässä ja samalla poistan  nämä pitkät kannot. Hämmästys oli aikamoinen, koivu kannoista 95 % oli lahonut ja niissä muutamissa  elävissä muutama kuihtuva vesa.

Jälkeenpäin olen testaillut muussa vesakossa, mutta havaintoni oli, että kanto pitää olla lähes 5 cm vahva, jotta lahoaminen tapahtuu.

Tämän jälkeen raivatessani olen kaikki yli 5 cm. koivut sahanut yli puolen metrin kantoon.

Kyllä metsässä kanalintujen pesien ryöstäjä riittää. Yllätys oli minulle viimeinen tutkimus, jossa harakan väitettiin olevan pahin. Eipä niitä juuri syrjämetsissä tapaa.

Kanalintu kannassa on tapahtunut  viime vuosina kummallinen muutos. Aiemmin syklit koskettivat samalla tavoin koko maata.

Nykyisin kannan vaihtelut ovat hyvin erilaiset suomessa. Esim viime syksynä  p-savon ja Pohjois-Pohjanmaan pohjois osissa teeri kanta oli valtavan hyvä ja siellä oli talvimetsästyskin mahdollista.

Kun siirrytään 200 km itään, lintukanta oli suorastaan heikko, vaikka kesä oli suotuisa ja odotukset kovat soidin äänien perusteella.

Tämä ilmiö on kummastuttanut niin metsästäjiä, kuin asiantuntijoitakin.